{"id":86,"date":"2013-08-16T16:39:00","date_gmt":"2013-08-16T14:39:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kohti-saksalaista-eurooppaa\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:23","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:23","slug":"kohti-saksalaista-eurooppaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kohti-saksalaista-eurooppaa\/","title":{"rendered":"Kohti saksalaista Eurooppaa"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n


<\/span>T\u00e4m\u00e4 merkinn\u00e4n aihe tuskin kiinnostaa useimpia blogini lukijoita. Ajattelin kirjata yl\u00f6s huomioita vastik\u00e4\u00e4n lukemastani saksalaisen ekonomistin Thomas Mayerin kirjasta Europe’s Unfinished Currency: The Political Economy of the Euro<\/i>. Olen viime aikoina lueskellut euroon ja sen syntyhistoriaan liittyvi\u00e4 kirjoja, osin taustamateriaaliksi kirjallisiin t\u00f6ihini ja osin ihan silkasta mielenkiinnosta. Mayerin kirjan rinnalla luin Karl Ove Knausg\u00e5rdin Taisteluni<\/i>-romaanisarjan kolmannen osan, josta kirjoitan my\u00f6hemmin.<\/span>

<\/span>Euroopan unioni on rauhanprojekti. Vuosikymmenten saatossa t\u00e4st\u00e4 historiallisesta tosiasiasta on tullut hokema, joka uuvuttaa yksi\u00e4 ja \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 toisia.<\/span>

<\/span>Toisen maailmansodan j\u00e4lkeen Euroopan yhdentymisen arkkitehdit halusivat sitoa Saksan niin vahvoin sitein muuhun maanosaan, etteiv\u00e4t uudet tuhoisat konfliktit olisi en\u00e4\u00e4 mahdollisia. Tavoitteena oli se, mist\u00e4 kirjailija Thomas Mann puhui: eurooppalainen Saksa, ei saksalainen Eurooppa.<\/span>

<\/span>Euro liittyy kiinte\u00e4sti t\u00e4h\u00e4n rauhanprojektiin. Toisin sanoen euro oli \u2013 ja on edelleen \u2013 mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin poliittinen hanke. Taloudelliset n\u00e4k\u00f6kohdat painavat  nekin, mutta eiv\u00e4t l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paljon. <\/span>

<\/span>On arvioitsijasta kiinni, luonnehtiiko euron perustamista rohkeaksi vai uhkarohkeaksi askeleeksi. <\/span>Thomas Mayer tarkastelee erilaisten rahaliittojen historiaa ja havaitsee, ettei yksik\u00e4\u00e4n aikaisempi valuuttaunioni ole toiminut ilman poliittista unionia. Toisin sanoen euro on yritys luoda sellaista, miss\u00e4 ei ole koskaan ennen onnistuttu.<\/span>

<\/span>Euron ensimm\u00e4inen vuosikymmen oli menestyksellinen. Useimpien yhteisvaluutan maiden taloudet kasvoivat hyvin tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kohtuullisesti ja rakenteelliset ongelmat pysyiv\u00e4t piilossa. Mayerin mukaan halpa rahoitus muodosti liiman, joka teki euroalueesta yhten\u00e4isen.<\/span>

<\/span>Sitten tuli finanssikriisi ja luottokupla puhkesi. Etel\u00e4isten euromaiden sotkut tulivat p\u00e4iv\u00e4nvaloon kaikessa karmeudessaan. Huippuna Kreikka, joka vuosikaudet oli huijannut muuta maailmaa v\u00e4\u00e4rent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kansantalouden tilastojaan \u2013 investointitalo Goldman Sachsin avustuksella.<\/span>

<\/span>Jo ennen velkakriisi\u00e4 euromaat olivat alkaneet tinki\u00e4 pyhist\u00e4 periaatteistaan antamalla palttua julkisen talouden hoitoa raamittavalle kasvu- ja vakaussopimukselle. Velkakriisin j\u00e4lkeen lipsuminen vain jatkui. Velkataakkansa alla k\u00e4rvisteleville ongelmamaille ryhdyttiin vastoin Maastrichtin sopimusta kasaamaan pelastuspaketteja, jotka osoittautuivat yksi toisensa j\u00e4lkeen alimittaisiksi. Noidankeh\u00e4 oli valmis.<\/span>

<\/span>Viime vuosina euroa on velkakriisin lis\u00e4ksi nakertanut EU:n yleinen legitimiteettikriisi \u2013 varsinkaan tavalliset kansalaiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 usko yleiseurooppalaisiin visioihin. Puheet rauhanprojektista kaikuvat kuuroille korville.<\/span>

<\/span>Vaikka Mayer n\u00e4kee euron taloudelliset, poliittiset ja historialliset ongelmat, h\u00e4n ei kannata yhteisvaluutan hautaamista. Perusteellista remonttia euro kuitenkin h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n vaatii. Ennen kuin voidaan l\u00e4hte\u00e4 eteenp\u00e4in on palattava hyv\u00e4n matkaa taaksep\u00e4in, talous- ja rahaliiton alkuper\u00e4isiin periaatteisiin. Liittovaltiota on Mayerin mielest\u00e4 turha haikailla euron pelastajaksi, koska j\u00e4senmaat ovat poliittisesti ja kulttuurisesti niin erilaisia, ett\u00e4 olisi tuhoon tuomittua valaa ne yhteen muottiin. Ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4: liitovaltiota olisi jokseenkin mahdoton myyd\u00e4 kansallisiin identiteetteihins\u00e4 takertuville \u00e4\u00e4nest\u00e4jille eli ns. kansalle.<\/span>

<\/span>Ainoa realistinen ratkaisu on j\u00e4rjestelm\u00e4, jossa EKP vastaa rahapolitiikasta ja kukin j\u00e4senmaa omasta talouspolitiikastaan. Ylikansallisella tasolla sitten vaikuttaisi er\u00e4\u00e4nlainen eurooppalainen versio Kansainv\u00e4lisest\u00e4 valuuttarahastosta. Mayerin ehdotukset ovat juuri niin teknokraattisia kuin milt\u00e4 kuulostavatkin: h\u00e4n korostaa, ett\u00e4 talouspolitiikan on oltava rationaalista ja j\u00e4rkiper\u00e4ist\u00e4, kaikenlaisen raadollisen p\u00e4iv\u00e4npolitiikan ja kirkasotsaisen idealismin yl\u00e4puolella.<\/span>

<\/span>Historiallisen vertailukohdan ehdottamalleen mallille Mayer l\u00f6yt\u00e4\u00e4 1800-luvun Yhdysvalloista, jossa osavaltiot p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t itsen\u00e4isesti budjetistaan. Jos ne velkaantuivat liikaa, ne joutuivat my\u00f6s k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n seuraukset nahoissaan. Pelastuspaketteja ei ollut tarjolla.<\/span>

<\/span>Mayerista henkii perisaksalainen tiukan talouskurin perinne. Hiukan k\u00e4rjist\u00e4en voisi sanoa, ett\u00e4 h\u00e4nen askelmerkeill\u00e4\u00e4n ei synny eurooppalaista Saksaa, vaan saksalainen Eurooppa. Mayerin maanmies, sosiologi Ulrich Beck on varoitellut juuri t\u00e4llaisesta skenaariosta. <\/span>

<\/span>T\u00e4ytyy my\u00f6nt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ajatus saksalaisesta Euroopasta \u2013 joskin t\u00e4ll\u00e4 kertaa teknokraattien, ei valtapoliitikkojen hallitsemasta <\/span>\u2013 aiheuttaa puistatuksia.<\/span><\/span>

<\/span><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4m\u00e4 merkinn\u00e4n aihe tuskin kiinnostaa useimpia blogini lukijoita. Ajattelin kirjata yl\u00f6s huomioita…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":726,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":23,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/euro.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/euro.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/86"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=86"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/86\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1972,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/86\/revisions\/1972"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/726"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=86"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=86"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=86"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}