{"id":89,"date":"2013-07-16T18:53:00","date_gmt":"2013-07-16T16:53:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kaunokirjallisuus-on-paskaa\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:24","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:24","slug":"kaunokirjallisuus-on-paskaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kaunokirjallisuus-on-paskaa\/","title":{"rendered":"&#8220;Kaunokirjallisuus on paskaa&#8221;"},"content":{"rendered":"<div style=\"clear: both; text-align: center;\"><a rel=\"nofollow\" href=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/library.jpg\" style=\"clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;\"><img decoding=\"async\" border=\"0\" src=\"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/library.jpg\" \/><\/a><\/div>\n<p>Tuo otsikkoon laittamani Jean-Paul Sartren lausahdus hiipi mieleeni viime viikolla kolutessani kirjakaupan hyllyj\u00e4 Lontoossa.<\/p>\n<p>Sartre ei keksinyt aivoitustaan kirjakaupassa vaan Gustave Flaubertin proosan \u00e4\u00e4rell\u00e4. Huvittavaksi asian tekee se, ett\u00e4 Flaubert oli 1800-luvun suurimpia kirjallisia tyylitaitureita, joka saattoi p\u00e4iv\u00e4kausia mets\u00e4st\u00e4\u00e4 yht\u00e4 t\u00e4sm\u00e4sanaa voidakseen viimeistell\u00e4 keskener\u00e4isen lauseensa. Sartre oli kirjoittajana toista sorttia, h\u00e4n suolsi tupakan, mustan kahvin, viskin ja amfetamiinin voimalla hirmuiset m\u00e4\u00e4r\u00e4t teksti\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tyylillisist\u00e4 hienouksista. T\u00e4ytyisi olla masokisti tai tutkijan\u00f6rtti jaksaakseen lukea sivu sivulta l\u00e4pi Sartren massiivisen, kesken j\u00e4\u00e4neen psykobiografian Flaubertista. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 filosofian Napoleon (kuten E.M. Cioran Sartrea luonnehti) v\u00e4s\u00e4htikin pikemminkin omaan tekstiins\u00e4 kuin Flaubertiin julistaessaan: &#8220;La litt\u00e9rature c&#8217;est de la merde!&#8221;<\/p>\n<p>Yll\u00e4tin itseni ostamalla Lontoosta lopulta vain kaksi kirjaa: Cormac McCarthyn <i>Suttreen<\/i> ja Joseph Rothin <i>The Emperor&#8217;s Tombin<\/i>. McCarthyn kirja oli minulla entuudestaan s\u00e4hk\u00f6isen\u00e4, mutta halusin sen ehdottomasti hyllyyni aitona fyysisen\u00e4 esineen\u00e4. <i>Suttree <\/i>on McCarthyn v\u00e4kivahvan tuotannon ehdottomia huippuja, ja sen parhaat kohdat ovat todellakin kuin William Faulkneria huumep\u00f6llyss\u00e4. Rothin kirja taas on loisteliaan&nbsp;<i>Radetzky-marssin<\/i> hieman ep\u00e4tasainen jatko-osa. Olen aikaisemmin kirjoittanut Rothista ja <i>Radetzky-marssista<\/i>&nbsp;<a rel=\"nofollow\" href=\"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/imperiumin-ikava\/\" target=\"_blank\">merkinn\u00e4n<\/a> blogiini.<\/p>\n<p>Lontooseen l\u00e4htiess\u00e4ni varauduin siihen, ett\u00e4 joutuisin kantamaan kotiin kymmenkunta kirjaa. Loputtoman kirjapaljouden keskell\u00e4 kulkiessani menetin kuitenkin ostohaluni tyystin. Miksi hankkia lis\u00e4\u00e4 kirjoja, kun minulla on niit\u00e4 talo t\u00e4ynn\u00e4 ennest\u00e4\u00e4nkin? En ole koskaan laskenut, montako kirjaa omistan, mutta en ihmettelisi vaikka niit\u00e4 olisi yli tuhat. Osa on ty\u00f6huoneessani, osa olohuoneessani, osan olen sullonut varaston hyllyille piiloon. Ihmiset sanovat minulle usein: &#8220;Olet todellinen kirjallisuuden rakastaja.&#8221; Viime aikoina olen kuitenkin alkanut ep\u00e4ill\u00e4, mahdanko sittenk\u00e4\u00e4n olla. Osaan min\u00e4 vihatakin kirjallisuutta, syv\u00e4sti ja hartaasti. Suuri osa hyllyiss\u00e4ni lojuvista kirjoista tylsistytt\u00e4\u00e4 minua, ja tied\u00e4n etten ikip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jaksa niit\u00e4 lukea. Maailmassa on lopultakin vain muutamia kymmeni\u00e4 kirjailijoita, joihin en v\u00e4sy koskaan. Luen paljon mieluummin heid\u00e4n teoksiaan uudestaan kuin tutustun minulle entuudestaan tuntemattomiin kirjailijoihin ja petyn.<\/p>\n<p>Brittikirjailija Geoff Dyer pohtii esseess\u00e4\u00e4n &#8220;Unpacking My Library&#8221; kuinka hallita vuosien mittaan kasvavaa kirjapaljoutta. H\u00e4n on ottanut periaatteekseen, ett\u00e4 kirjojen pit\u00e4\u00e4 mahtua yhteen huoneeseen, ja sitten kun ne eiv\u00e4t mahdu, ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset pit\u00e4\u00e4 h\u00e4vitt\u00e4\u00e4: &#8220;Which ones? Nonfiction is always useful, but novels, the bulk of them are worthless! That&#8217;s why you end up keeping them, because they&#8217;re not even worth selling, <i>no one<\/i> wants them.&#8221; Seistess\u00e4ni Lontoossa fiktiohyllyjen edess\u00e4 ajattelin kuten Dyer: mink\u00e4laista roskakirjallisuutta romaanit valtaosin ovatkaan! Miksi ostaisin niit\u00e4 lis\u00e4\u00e4 hyllyihini p\u00f6lyttym\u00e4\u00e4n. Jos joskus haluan niist\u00e4 eroon, joudun vuokraamaan vaihtolavan tai laittamaan takapihalle kirjarovion. Divareihin romaaneja on turha vied\u00e4, koska kukaan ei todellakaan maksa niist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Himolukijakin selvi\u00e4isi loppujen lopuksi varsin pienell\u00e4 kotikirjastolla. Dyer kertoo, ett\u00e4 viett\u00e4ess\u00e4\u00e4n liikkuvaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli harvoin enemp\u00e4\u00e4 kuin parikymment\u00e4 kirjaa, eik\u00e4 se haitannut lainkaan. Omistamisen tai ker\u00e4ilyn himo kuitenkin saa ihmisen haalimaan kirjoja yli tarpeensa, kuten mit\u00e4 tahansa muutakin materiaa. Olen joskus pohtinut, soveltuisivatko sijoittaja Warren Buffettin ohjeet my\u00f6s kirjafriikille. Buffett on sanonut, ett\u00e4 sijoittajan pit\u00e4isi toimia ik\u00e4\u00e4n kuin h\u00e4nelle olisi annettu reik\u00e4kortti, joka m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 kuinka monen yhti\u00f6n osakkeita h\u00e4n saa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana ostaa. Kun valintojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 on rajattu, t\u00e4ytyy mietti\u00e4 tarkkaan, mit\u00e4 ostaa ja mit\u00e4 ei. Kuinka paljon huolellisemmin pohtisinkaan kirjahankintojani, jos minulla olisi vain yksi ainoa kirjahylly k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 ja saisin omistaa kerrallaan vain niin paljon kirjoja kuin siihen mahtuu. Olisin takuulla s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt ison summan rahaa.<\/p>\n<p>Mutta en min\u00e4 niink\u00e4\u00e4n rahans\u00e4\u00e4st\u00f6\u00e4 ajattele. Pikemminkin minua kiehtoo romanttinen ajatus, ett\u00e4 ihmiset keskittyisiv\u00e4t lukemaan harvoja valittuja kirjoja hartaasti ja antaumuksella, uudestaan ja uudestaan. Kuinka paljon uusia oivalluksia l\u00f6ytyyk\u00e4\u00e4n joka lukukerralla Dostojevskin, Nabokovin tai Faulknerin romaaneista? Hyv\u00e4n kirjan lukeminen on monen vuoden ellei per\u00e4ti vuosikymmenen urakka. Kirja, jonka lukee yhdelt\u00e4 istumalta ja unohtaa saman tien, on paska kirja, ei mink\u00e4\u00e4n arvoinen. &#8220;Ruokap\u00f6yd\u00e4st\u00e4 suoraan vessanp\u00f6nt\u00f6lle&#8221;, kuten Flaubert asian ilmaisi. Pit\u00e4isi olla niin fiksu, ett\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4isi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 paskat kirjat lukematta jotta ehtisi lukea riitt\u00e4v\u00e4n tarkasti hyv\u00e4t kirjat. Ne kun ovat kullanarvoisia harvinaisuuksia.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Tuo otsikkoon laittamani Jean-Paul Sartren lausahdus hiipi mieleeni viime viikolla kolutessani kirjakaupan&hellip;<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":729,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":28,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/library.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/library.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/89"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=89"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/89\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1975,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/89\/revisions\/1975"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/729"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=89"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=89"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=89"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}