{"id":90,"date":"2013-07-04T11:02:00","date_gmt":"2013-07-04T09:02:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/massojen-vihollinen\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:24","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:24","slug":"massojen-vihollinen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/massojen-vihollinen\/","title":{"rendered":"Massojen vihollinen"},"content":{"rendered":"
<\/span><\/a><\/div>\n
(Muokattu versio esseest\u00e4, jonka kirjoitin t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 ilmestyneeseen Misantropian historia -kirjaan)<\/span><\/i><\/div>\n

<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
1<\/o:p><\/b><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Hein\u00e4kuussa 1874 Gustave <\/span>Flaubert matkusti l\u00e4\u00e4k\u00e4rins\u00e4 kehotuksesta Sveitsiin hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n raikasta vuoristoilmaa, jotta h\u00e4nen kasvojensa punoitus laskisi ja hermonsa rauhoittuisivat. Jo ennen matkalle l\u00e4ht\u00f6\u00e4 Flaubert oli varma, ettei viihdy alppimaisemissa, koska ei pit\u00e4nyt itse\u00e4\u00e4n \u201dluonnon ihmisen\u00e4\u201d. H\u00e4n oli valmis antamaan pois kaikki Sveitsin j\u00e4\u00e4tik\u00f6t Vatikaanin museosta, koska museossa voi uneksia, vapautua inhasta arkitodellisuudesta.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Pahinta Sveitsin-matkassa oli kuitenkin se, ett\u00e4 Katbald Righin alueella parveili vieraita ihmisi\u00e4, saksalaisia turisteja. Nuo olennot riistiv\u00e4t kirjailijalta viimeisenkin mahdollisuuden nauttia vuoriston rauhasta. Vimmoissaan Flaubert tarttui kyn\u00e4\u00e4n ja ryhtyi purkamaan syd\u00e4nt\u00e4\u00e4n kirjailijakollegalleen George Sandille. Flaubert valitti, ett\u00e4 saksattarien rumuus pilaa h\u00e4nelt\u00e4 n\u00e4k\u00f6alan Righille: \u201dJumaliste millaisia turpav\u00e4rkkej\u00e4!\u201d<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Oireellista on, ett\u00e4 Flaubert puhui turpav\u00e4rkeist\u00e4 monikossa. Saksattarien joukossa ei ollut yht\u00e4, kahta tai kolmea rumaa ilmestyst\u00e4, vaan he muodostivat kokonaisen rumien ihmisten lauman, ja jos Flaubert jotain inhosi, niin juuri v\u00e4kijoukkoja, massoja. Er\u00e4ss\u00e4 toisessa Sandille osoittamassaan kirjeess\u00e4 h\u00e4n sanoi: \u201dMin\u00e4 uskon, ett\u00e4 joukko, m\u00e4\u00e4r\u00e4, lauma tulee aina olemaan vihattava. Merkitt\u00e4v\u00e4 on vain pieni ajattelijoiden joukko, aina samojen, jotka siirt\u00e4v\u00e4t soihdun eteenp\u00e4in.\u201d<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Yksitt\u00e4isi\u00e4 ihmisi\u00e4 Flaubert osasi toki rakastaa. H\u00e4n oli syv\u00e4sti kiintynyt \u00e4itiins\u00e4, todellinen mammanpoika, kuten taitelijanerot usein ovat olleet. Parasta yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 Louis Bouilhet\u2019t\u00e4 h\u00e4n kutsui hellittelev\u00e4\u00e4n s\u00e4vyyn \u201dvasemmaksi kiveksekseen\u201d ja joutui surun murtamaksi t\u00e4m\u00e4n kuoltua. Muutamaa naistakin Flaubert ehti rakastaa, tosin omalla rajoittuneella tavallaan. Nykykatsannossa Flaubert eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyisi misogyynin\u00e4, mutta kukapa 1800-luvulla el\u00e4nyt kirjallinen herrasmies ei n\u00e4ytt\u00e4ytyisi. <\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Ajatellessaan ihmiskuntaa, maanmiehi\u00e4\u00e4n tai kotiseutunsa tavallista v\u00e4ke\u00e4 Flaubertin oli l\u00e4hes mahdoton l\u00f6yt\u00e4\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n helli\u00e4 tunteita, saati rakkautta. Miss\u00e4 ikin\u00e4 h\u00e4n n\u00e4kikin v\u00e4kijoukkoja, h\u00e4n n\u00e4ki typeryytt\u00e4, kopeutta, kelvottomuutta. Samanlaisia tuhahduksia kuin saksattarien turpav\u00e4rkeist\u00e4 Sveitsiss\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 p\u00e4\u00e4si Rouenin ja Pariisin kaduilla. Nuorempana Flaubertilla oli tapana huvitella Bouilhet\u2019n kanssa kulkemalla ihmisvilin\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sikynkk\u00e4\u00e4 kuin pariskunta lausuen ilkeyksi\u00e4 jokaisesta vastaantulijasta. Flaubert lausui yleens\u00e4 \u201dvaimon\u201d ja Bouilhet \u201daviomiehen\u201d vuorosanat. Vastaantulijat eiv\u00e4t heid\u00e4n silmiss\u00e4\u00e4n olleet yksil\u00f6it\u00e4 vaan laumaolentoja. Sellaisia on helppo ylenkatsoa.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 Flaubertin misantropiaa selitt\u00e4v\u00e4t h\u00e4nen persoonallisuuspiirteens\u00e4 ja henkil\u00f6historiansa. Ei liene tuulesta temmattua v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Flaubert projisoi ihmisjoukkoihin sellaisia asioita, joista oli joutunut tuntemaan h\u00e4pe\u00e4\u00e4 omassa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Jean-Paul Sartre kirjoitti Flaubertista kaksituhatsivuisen, mutta kesken j\u00e4\u00e4neen psykobiografian nimelt\u00e4 L\u2019Idiot de la Famille<\/i> eli “Perheen idiootti”.  Kiistanalaisessa tutkielmassaan Sartre n\u00e4kee Flaubertin el\u00e4m\u00e4n kehityslinjana typeryksest\u00e4 neroksi, l\u00e4hinn\u00e4 sill\u00e4 perusteella, ett\u00e4 Flaubertin kerrottiin istuneen pikkulapsena pitki\u00e4 aikoja sormi suussa \u00e4\u00e4li\u00f6m\u00e4inen ilme kasvoillaan ja oppineen lukemaan selv\u00e4sti my\u00f6hemmin kuin sisarensa. Jopa perheen palvelijat kiusoittelivat pikku Gustavea t\u00e4m\u00e4n hidas\u00e4lyisyyden t\u00e4hden. Pilkka taatusti koski. Ehk\u00e4p\u00e4 Flaubert kosti sen my\u00f6hemmin vihaamalla leppym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ihmiskuntaa ja ihmisten typeryytt\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Samalla t\u00e4ytyy toki muistaa, ett\u00e4 kukaan ei kasva sosiaalisessa tai historiallisessa tyhji\u00f6ss\u00e4. Aikakauden henki vaikuttaa meihin kaikkiin, ja se vaikutti my\u00f6s Flaubertiin. H\u00e4nen elinaikanaan moderni maailma al
\nkoi saada hahmoaan. Ihmisi\u00e4 el\u00e4hdytti usko tieteen ja edistyksen voimaan, todistivathan suuret keksinn\u00f6t ja ensimm\u00e4iset maailmann\u00e4yttelyt aikakauden ylivertaisista saavutuksista.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Modernisaation my\u00f6t\u00e4 kehittyi my\u00f6s urbaani el\u00e4m\u00e4ntyyli ja sen mukana massakulttuuri muodikkaine el\u00e4m\u00e4ntapoineen. 1800-luvun Pariisi \u2013 oman aikansa New York ja Hollywood samassa paketissa \u2013 tuntui kiireiselt\u00e4, levottomalta ja meluisalta paikalta. Oli mahdotonta kulkea Pariisin kaduilla omassa rauhassa, syviin mietteisiin vajonneena. Tungos hy\u00f6kyi vastaan kaikkialla. Flaubert ei ollut ainoa, jota v\u00e4kijoukot ahdistivat. H\u00e4nen oppipoikansa Guy de Maupassant oli mestariaankin suurempi misantrooppi. Maupassant sanoi, ettei vihaa ihmisi\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n laumoina, vaan my\u00f6s yksil\u00f6in\u00e4. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n ihmiskunnan suurimmat onnettomuudet johtuvat ihmisten kyvytt\u00f6myydest\u00e4 olla omissa oloissaan.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Flaubertille ja Maupassantille Pariisin ahdistus oli ennen muuta v\u00e4kijoukkojen, massakulttuurin synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4 ahdistusta. V\u00e4kijoukot eiv\u00e4t koostuneet heid\u00e4n kaltaisistaan itsen\u00e4isist\u00e4 taiteilijaneroista vaan laumasieluisista porvareista.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
2<\/o:p><\/b><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Porvaristo nousi <\/span>1800-luvulla yhteiskunnassa hallitsevaan asemaan, ja samalla syntyi avoimesti mammonaa ja menestyst\u00e4 palvova ihmistyyppi. Taiteen uskonnokseen ottaneelle Flaubertille t\u00e4llaiset ihmiset olivat suuri kauhistus, varma merkki aikakauden henkisest\u00e4 rappiosta. Porvarit eiv\u00e4t piitanneet totuudesta ja kauneudesta, vaan eliv\u00e4t suruttomina materialisminsa vankeina. Flaubertin mielest\u00e4 sivistyneen ihmisen suoranainen velvollisuus oli halveksia t\u00e4llaisia olentoja: “Inho porvaria kohtaan on hyveen ensimm\u00e4inen edellytys.” \u00c4\u00e4rimmill\u00e4\u00e4n Flaubert ei pit\u00e4nyt porvareita ainoastaan eri ihmislajin edustajina vaan jopa riisti heilt\u00e4 ihmisyyden olennaisimmat piirteet: \u201dPorvarilla ei ole sielua\u201d, h\u00e4n sanoi sisarentytt\u00e4relleen Caroline Comanvillelle.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Kirjeenvaihdossaan Flaubert tyytyi useimmiten vain manaamaan ja kiroamaan porvareita, mutta vereslihaisen inhon takaa pilkotti toisinaan my\u00f6s s\u00e4vyk\u00e4st\u00e4 aikalaisanalyysi\u00e4. Flaubert ei ollut antimoderni hahmo sen vuoksi, ett\u00e4 olisi kielt\u00e4nyt tieteen saavutukset ja keksint\u00f6jen merkityksen, p\u00e4invastoin, maailmann\u00e4yttelyss\u00e4 k\u00e4yty\u00e4\u00e4n h\u00e4n oli vilpitt\u00f6m\u00e4n innostunut n\u00e4kem\u00e4st\u00e4\u00e4n: \u201dSe on todella hieno, vaikka kaikki sit\u00e4 kehuvatkin.\u201d Ongelma ei ollut modernisaatio itsess\u00e4\u00e4n, vaan se ett\u00e4 ihmiset \u2013 eli porvarit \u2013 sekoittivat toisiinsa edistyksen ja edistyksen illuusiot p\u00e4\u00e4tyen palvomaan j\u00e4lkimm\u00e4isi\u00e4. Flaubert oli samaa mielt\u00e4 kuin ik\u00e4toverinsa Charles Baudelaire, jonka mielest\u00e4 aitoa edistyst\u00e4 voi tapahtua vain ihmisess\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n. Jos vain teknologia kehittyy, ei muutoksella ole mit\u00e4\u00e4n arvoa.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Edistyksen illuusioiden palvonta n\u00e4kyi Flaubertin mielest\u00e4 parhaiten ihmisten suhtautumisesta rautatiehen, joka  oli modernin maailman vahvin ja n\u00e4kyvin symboli. Rautatie n\u00e4ytt\u00e4ytyi Flaubertin aikalaisille samanlaisena mullistuksena kuin internet nykyp\u00e4iv\u00e4n ihmisille: se nopeutti arkista kanssak\u00e4ymist\u00e4 ja loi ihmisten v\u00e4lille uusia yhteyksi\u00e4. Flaubertkin p\u00e4\u00e4si junalla huomattavasti nopeammin rakastajattarensa Louise Colet\u2019n luokse kuin postivaunuilla, mutta siit\u00e4 huolimatta h\u00e4n vihasi rautatiet\u00e4 syd\u00e4mens\u00e4 pohjasta. H\u00e4n sanoi tuntevansa junalla matkustaessaan tarvetta ulista surkeasti kuin koira. <\/span>Syyn\u00e4 rautatien vihaamiseen ei ollut se, ett\u00e4 junan kyyti olisi ollut keikkuvaa tai penkit ep\u00e4mukavia. Flaubert ei yksinkertaisesti voinut siet\u00e4\u00e4 samassa vaunussa matkustavia porvareita, jotka intoilivat kovaan \u00e4\u00e4neen, kuinka monta tuntia he voittavat aikaa junalla matkustaessaan. Jos Flaubert el\u00e4isi meid\u00e4n p\u00e4ivin\u00e4mme, h\u00e4n varmaankin kiehuisi raivosta kuunnellessaan tyyppej\u00e4, joiden mielest\u00e4 sosiaalinen media mullistaa tiedonv\u00e4lityksen, yhteiskuntael\u00e4m\u00e4n ja koko ihmiskunnan tulevaisuuden.<\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
\u201dMit\u00e4 hienoa siin\u00e4 on, jos ihmiset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t entist\u00e4 nopeammin paikasta toiseen olemaan tyhmi\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n\u201d, Flaubert tuhahteli. Porvarit eiv\u00e4t vaivautuneet miettim\u00e4\u00e4n, mihin he oikeastaan uskovat v\u00e4itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n uskovansa edistykseen, mik\u00e4 jo itsess\u00e4\u00e4n kertoi, etteiv\u00e4t he sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n jalostuneet tippaakaan vaikka yhteydenpito nopeutui ja parani. Kuunnellessaan rautatiest\u00e4 intoilevia porvareita Flaubert sai vahvistusta ennakkoluuloilleen siit\u00e4, ett\u00e4 ihmiskunnan ominaisin piirre on typeryys. Eik\u00e4 typeryytt\u00e4 kuulu rakastaa, sit\u00e4 kuuluu vihata tai pilkata.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
3<\/o:p><\/b><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Vaikka Flaubert oli vakuuttunut ihmiskunnan typeryydest\u00e4, h\u00e4n ei julistanut t\u00e4t\u00e4 k\u00e4sityst\u00e4\u00e4n kirjallisessa tuotannossaan kova\u00e4\u00e4nisesti ja alleviivaten. Sappeaan h\u00e4n vuodatti tuotantonsa ep\u00e4virallisessa osassa, kirjeiss\u00e4\u00e4n, joista k\u00e4y selv\u00e4ksi, kuinka syv\u00e4ss\u00e4 ja sovittamattomassa riidassa h\u00e4n oli porvareiden hallitseman modernin maailman kanssa. Romaaneissaan ja novelleissaan Flaubert sit\u00e4 vastoin oli kurinalainen ja hallittu tyylitaituri. H\u00e4nen kirjallinen estetiikkansa vaati henkil\u00f6kohtaisten tunteiden ty\u00f6nt\u00e4mist\u00e4 taka-alalle: kirjailijan oli oltava teoksissaan kuin Jumala luomakunnassaan, n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n mutta kaikkialla l\u00e4sn\u00e4.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Inhokistaan rautatiest\u00e4 Flaubert ei kirjoita juuri lainkaan kaunokirjallisessa tuotannossaan. Kuten Julian Barnes on huomauttanut, h\u00e4nen romaaneistaan l\u00f6ytyy ainoastaan yksi pilkan s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4 viittaus juniin. Syd\u00e4men oppivuosissa<\/i> esiintyv\u00e4 surkuhupaisa taiteilija Pellerin on maalannut taulun, jossa Jeesus Kristus ajaa veturissa aarniomets\u00e4n halki. Maalauksen kerrotaan esitt\u00e4v\u00e4n Tasavaltaa, Edistyst\u00e4 tai Sivilisaatiota. Mit\u00e4 paremmin tuntee Flaubertin yksityisajattelun, sit\u00e4 murhaavampaan valoon tuo sin\u00e4ns\u00e4 v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen yksityiskohta asettuu.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Flaubertin misantropian voi kuitenkin aistia h\u00e4nen teoksistaan pinnanalaisina v\u00e4rein\u00e4. L\u00e4mmin, my\u00f6t\u00e4el\u00e4v\u00e4 henkil\u00f6kuvaus ei ollut h\u00e4nen kirjailijanlaatunsa leimallisia piirteit\u00e4. <\/span>1800-luvun kriitikkosuuruus Sainte-Beuve valitti Rouva Bovaryn<\/i> luettuaan, ett\u00e4 kirjasta puuttuu hyvyytt\u00e4: \u201dOlisin my\u00f6s toivonut, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 oikeastaan miten se olisi sopinut kompositioonne, n\u00e4kev\u00e4ni yhden henkil\u00f6hahmon, joka olisi omannut lempe\u00e4t, puhtaat, syv\u00e4t ja hallitut tunteet ja ollut samalla tosi.\u201d Enkelim\u00e4isten henkil\u00f6kuvien piirt\u00e4minen ei kuitenkaan sopinut Flaubertin kirjallisuusk\u00e4sitykseen, ja viel\u00e4 v\u00e4hemmin se olisi sopinut h\u00e4nen uskoonsa ihmiskunnan typeryydest\u00e4.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Eila Kostamo kirjoittaa Flaubertia k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 proosateoksessa Haava <\/i>(WSOY 1992), ett\u00e4 Flaubertin ihmiskuvaus kyseenalaistaa ihmisen kyvyn toimia rationaalisesti ja ennustettavasti. T\u00e4m\u00e4n vuoksi Sainte-Beuven toivoma lempe\u00e4 ja puhdas henkil\u00f6hahmo ei voisi olla tosi Flaubertin maailmassa. Voikin sanoa, ett\u00e4 vaikka Flaubert piti sappea tihkuvan arkimin\u00e4ns\u00e4 taka-alalla romaaneja kirjoittaessaan, niin h\u00e4nen ihmisvihamielisyytens\u00e4 yht\u00e4 kaikki raamitti h\u00e4nen estetiikkaansa ja kaunokirjallista liikkumavaraansa.<\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Moniin muihin 1800-luvun klassikoihin verrattuna Flaubertin kirjallisuusk\u00e4sitys oli huomattavan v\u00e4h\u00e4n ihmiskeskeinen. Maupassantin valitettua kirjeess\u00e4\u00e4n mestarilleen paheiden triviaaliutta, Flaubert vastasi ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kaikki on triviaalia, jopa paheet. Flaubertin vastaus ei kuitenkaan kieli nihilismist\u00e4, vaan heijastelee h\u00e4nen uskomustaan, ett\u00e4 tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4isimm\u00e4tkin asiat alkavat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kiinnostavilta, jos niit\u00e4 vain jaksaa katsella tarpeeksi pitk\u00e4\u00e4n. Flaubertin romaaneissa tavarat, esineet, maiseman v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6iset yksityiskohdat saavat osakseen yht\u00e4 paneutunutta kuvausta kuin ihmishahmot. Oivallinen esimerkki t\u00e4st\u00e4 on Rouva Bovaryn<\/i>alkusivuilla, kun nuoren Charles Bovaryn lakki kuvaillaan viimeist\u00e4 yksityiskohtaa my\u00f6ten. T\u00e4llainen kerronnan estetisointi ja dehumanisointi osaltaan vaikutti siihen, ett\u00e4 muutkin aikalaiset kuin Sainte-Beuve moittivat Flaubertin romaaneja kylmiksi. <\/o:p><\/i><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
4<\/b><\/o:p><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Niin tarkoin kuin Flaubert kirjailijana noudattikin pid\u00e4ttyv\u00e4\u00e4, et\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4\u00e4 tyylitaituruuden ihannetta, h\u00e4nen temperamenttinsa houkutti h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 poikkeamaan siit\u00e4. <\/span>Uhmakkaissa kirjeiss\u00e4\u00e4n h\u00e4n lupasi ker\u00e4t\u00e4 ja varastoida kaikki vihan ja katkeruuden tunteensa puristaakseen niist\u00e4 tahnaa, jolla t\u00f6hrisi koko vuosisatansa niin kuin intialaiset maalaavat pagodinsa lehm\u00e4nlannalla.<\/o:p><\/span><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Rouva Bovaryn<\/span><\/i> kirjoittamisen aikoihin Louise Colet\u2019lle l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n kirjeess\u00e4 Flaubert pohdiskeli mahdollisuutta valjastaa aikakauttaan ja aikalaisiaan tuntemansa viha palvelemaan kirjallisia p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4. Flaubert sanoi tuntevansa vastustamatonta halua ruveta r\u00e4yh\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisille, ja suunnitteli kirjoittavansa jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toisentyyppisen romaanin kuin Rouva Bovary<\/i>\u2013 sellaisen, joka olisi avoin hy\u00f6kk\u00e4y
\ns inhimillist\u00e4 typeryytt\u00e4 vastaan.<\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Viimeisin\u00e4 vuosinaan Flaubert tarttuikin tuumasta toimeen, mutta kuoli ennen kuin ehti saada romaanin valmiiksi. Bouvard ja P\u00e9cuchet<\/i>  julkaistiin postuumisti, keskener\u00e4isen\u00e4. Tietyll\u00e4 tapaa Bouvard ja P\u00e9cuchet<\/i> on Flaubertin kiehtovin teos, ja esimerkiksi Roland Barthes nosti sen mielikirjojensa joukkoon. Se on kirjoitettu inhimillisen typeryyden monumentiksi, mutta teoksena se on pikemminkin monimielinen kuin vihamielinen. <\/span>Satiiri ja pilkka tulevat tekstist\u00e4 l\u00e4pi, mutta lohduton ihmisviha on suodattunut pois. Se lienee lukijan onni. <\/span>Bouvard ja P\u00e9cuchet\u2019n<\/i> nimihenkil\u00f6t, nuo \u201dkaksi ukkelia\u201d, perehtyv\u00e4t eurooppalaiseen tieteen ja hengen el\u00e4m\u00e4n saavutuksiin lapsellisella innolla ja tyriv\u00e4t kaikessa mihin ryhtyv\u00e4t. Heid\u00e4t voidaan n\u00e4hd\u00e4 yht\u00e4 hyvin ihmiskuntaa symboloivina tomppeleina kuin vilpitt\u00f6min\u00e4 totuudenetsij\u00f6in\u00e4, joille todellisuus tekee kepposiaan. <\/span><\/span><\/div>\n

<\/span><\/div>\n
Onneksi Flaubertin kirjeet ovat s\u00e4\u00e4styneet j\u00e4lkipolville. Ne paljastavat h\u00e4nen raadollisemman puolensa: edistyksen illuusioita palvovia porvareita vihanneen misantroopin vailla kaunokirjallisen tyylittelyn luomaa et\u00e4\u00e4nnytyst\u00e4. Niin paljon sappea kuin h\u00e4nen kirjeist\u00e4\u00e4n tihkuukin, ne my\u00f6s tarjoavat jonkinlaista katkeraa lohtua sopivan kokoisina annoksina nautittuna. Amerikkalainen kirjailija ja esseisti William Gass on kertonut oppineensa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n omia raivontunteitaan Flaubertin kirjeit\u00e4 lukiessaan. Gass neuvoo kaikkia kirjailijaksi aikovia tutustumaan niihin ja viett\u00e4m\u00e4\u00e4n aikaa niiden parissa, unohtamatta kuitenkaan sit\u00e4, ett\u00e4 viha on osattava my\u00f6s hallita, jos aikoo kirjoittaa hyvi\u00e4 romaaneja. <\/span><\/o:p><\/span><\/span><\/div>\n


<\/span><\/p>\n

<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

(Muokattu versio esseest\u00e4, jonka kirjoitin t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 ilmestyneeseen Misantropian historia -kirjaan) 1…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":730,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":9,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/gustave-f.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/gustave-f.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/90"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=90"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/90\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1976,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/90\/revisions\/1976"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/730"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=90"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=90"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=90"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}