{"id":91,"date":"2013-07-02T10:10:00","date_gmt":"2013-07-02T08:10:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/kevaan-kaannoskirjahelmi\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:24","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:24","slug":"kevaan-kaannoskirjahelmi","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/kevaan-kaannoskirjahelmi\/","title":{"rendered":"Kev\u00e4\u00e4n k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjahelmi"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Teoksen Baabel-sarjasta on hyv\u00e4\u00e4 vauhtia kehittym\u00e4ss\u00e4 laadukkain k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuuden julkaisukanava Suomessa. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 niin kulttuuriv\u00e4en rakastamia palkintoromaaneja (Hilary Mantel, AS Byatt) kuin hyv\u00e4ll\u00e4 maulla valittua taideproosaa (Clarice Lispector, Manuel Puig, Robert Walser).<\/p>\n

Toukokuussa Baabel-sarjassa piti ilmesty\u00e4 Thomas Pynchonin postmoderni klassikko Painovoiman sateenkaari, <\/i>mutta sen julkaisu on syyst\u00e4 tai toisesta viiv\u00e4stynyt. Voisin kuvitella, ett\u00e4 yli tuhatsivuisen j\u00e4rk\u00e4leen suomennoksen viimeistely vaatii aikaa ja resursseja. Jos n\u00e4in on, niin julkaisuaikataulu joustakoon. Olennaista on saada Painovoiman sateenkaari<\/i> suomeksi mahdollisimman laadukkaana k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen\u00e4.<\/p>\n

Kun Pynchon j\u00e4i tulematta, Baabel-sarjan viime kev\u00e4\u00e4n ehdoton helmi on Thomas Bernhardin (1931-1989) my\u00f6h\u00e4istuotantoa edustava Vanhat mestarit<\/i>. S\u00e4\u00e4li, ett\u00e4 sit\u00e4 ei ole Suomessa enemp\u00e4\u00e4 hehkutettu. Google-haulla Vanhoista mestareista<\/i> l\u00f6ytyy jokunen kirjakritiikki, mutta esimerkiksi maan suurin p\u00e4iv\u00e4lehti on ainakin toistaiseksi j\u00e4tt\u00e4nyt sen noteeraamatta. Onneksi Bernhardille on muodostunut maahamme pieni mutta uskollinen lukijakunta, joten sent\u00e4\u00e4n jonkinlaista p\u00f6hin\u00e4\u00e4 tekij\u00e4ns\u00e4 parhaimpiin kuuluvan romaanin suomennos on aiheuttanut.<\/p>\n

Aiempiin suomennoksiin tutustunut l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Vanhoista mestareista<\/i> tutun Bernhardin, kaiken absoluuttista merkityksett\u00f6myytt\u00e4 julistavan radikaalin pessimistin. Ei ole jumalaa, ei pelastusta, el\u00e4m\u00e4 on mielet\u00f6nt\u00e4 ja mielett\u00f6myys p\u00e4\u00e4ttyy suureen tyhjyyteen, kuolemaan. Harva kirjailija tyrm\u00e4\u00e4 uskonnon ja aatteiden tarjoamat lohdulliset utopiat ja kauniit illuusiot yht\u00e4 johdonmukaisesti kuin Bernhard.<\/p>\n

Vanhoissa mestareissa<\/i> keskityt\u00e4\u00e4n ruotimaan erityisesti taidetta ja taide-el\u00e4m\u00e4\u00e4. Suurimman osan ajasta \u00e4\u00e4ness\u00e4 on i\u00e4k\u00e4s musiikkikriitikko Reger, joka on kolmenkymmenen vuoden ajan k\u00e4ynyt joka toinen p\u00e4iv\u00e4 Wienin taidehistoriallisessa museossa istuskelemassa Tintoretton Valkopartaista miest\u00e4<\/i> katsellen. T\u00e4m\u00e4n maalauksen \u00e4\u00e4rell\u00e4 h\u00e4n luennoi romaanin kertojalle Atzbacherille musiikista, kirjallisuudesta ja kuvataiteesta paljastaen siin\u00e4 samalla my\u00f6s omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Asetelma on Bernhardin romaaneille tyypillinen. Useimmat niist\u00e4 rakentuvat yhden henkil\u00f6n monologille, jossa selostetaan joko kertojan omaa tai h\u00e4nen l\u00e4heisen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 vastoink\u00e4ymisten s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4. Samanlaista kerrontatekniikkaa k\u00e4ytti W.G. Sebald, jonka ylistetyin romaani Austerlitz<\/i> l\u00e4hentelee suoranaista Bernhard-pastissia, joskin Sebaldin kirjallinen temperamentti eroaa varsin paljon Bernhardista.<\/p>\n

Bernhard oli paitsi nihilisti ja misantrooppi my\u00f6s yhteiskunnallinen r\u00e4yh\u00e4henki ja kulttuurikapinallinen. H\u00e4n inhosi kotimaataan It\u00e4valtaa, koska piti sit\u00e4 katolis-kansallissosialistisen hengen turmelemana. Ymm\u00e4rryst\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n riitt\u00e4nyt niille, jotka nostalgisesti haikailivat menneeseen maailmaan, Habsburgien imperiumin aikoihin. Vanhoissa mestareissa<\/i> Bernhard pist\u00e4\u00e4 Regerin s\u00e4ttim\u00e4\u00e4n antaumuksella etenkin Martin Heideggeria ja Adalbert Stifteri\u00e4. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 siksi, ett\u00e4 edellisess\u00e4 ruumiillistui h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n katolis-kansallissosialistinen h\u00f6lynp\u00f6ly ja j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 sentimentaalinen kaiho habsburgilaiseen idylliin:<\/p>\n

Heidegger oli rihkama-aivo, Reger sanoi, niin kuin Stifterkin, mutta viel\u00e4 paljon naurettavampi kuin Stifter, joka tosiaankin oli traaginen hahmo toisin kuin Heidegger joka oli yksinomaan koominen, aivan yht\u00e4 pikkuporvarillinen kuin Stifter, aivan yht\u00e4 suuruudenhullu, V\u00e4h\u00e4-Alppien v\u00e4h\u00e4mieli, kuten uskon, juuri sopiva saksalaiseen filosofiakeitokseen. Kaikki ovat ahnaasti lusikoineet Heiderggeria suihinsa vuosikymmenet, ahnaammin kuin ket\u00e4\u00e4n toista, ja ahmineet saksalaiset germanisti- ja filosofivatsansa pullolleen. Heideggerilla oli arkip\u00e4iv\u00e4iset, ei hengenihmisen kasvot, Reger sanoi, h\u00e4n oli kaikkea muuta kuin hengenmies, ei tippaakaan mielikuvitusta, ei tippaakaan hienosyisyytt\u00e4, h\u00e4n oli oikein perussaksalainen m\u00e4rehtij\u00e4filosofi, yht\u00e4 mittaa tiinen\u00e4 oleva filosofilehm\u00e4, Reger sanoi, joka laidunsi saksalaisen filosofian laitumella vuosikymmenet pudotellen sinne keikailevia Schwarzwald-liukumiinojaan. (Suomentanut Tarja Roinila)<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Bernhardin romaanihenkil\u00f6t ovat tyypillisesti er\u00e4\u00e4nlaisia hengen aristokraatteja, vahvasti taiteeseen ja kulttuuriin vihkiytyneit\u00e4, mutta samaan aikaan maultaan ja mieltymyksilt\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen jyrkki\u00e4 ja ehdottomia. Suuri osa Regerin Tintoretton maalauksen \u00e4\u00e4rell\u00e4 pit\u00e4mist\u00e4 luennoista keskittyy siihen, ketk\u00e4 taiteen suurnimet ansaitsevat paikkansa kaanonissa ja ketk\u00e4 ovat yliarvostettuja surkimuksia tai huijareita. Toisin sanoen Reger, kuten Bernhard itsekin, on samaan aikaan intohimoinen taiteen rakastaja ja taiteen vihaaja. Er\u00e4\u00e4nlaiseksi kiteytym\u00e4ksi Regerin ry\u00f6ppyilev\u00e4ss\u00e4 monologissa nousee ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 jopa ylivertaisimpiin mestariteoksiin sis\u00e4ltyy aina jotakin kelvotonta, jokin perustava virhe. Oikein tarkasti katsottuna jokainen teos uhkaa muuttua karikatyyrikseen, tuhoutua. Kuten Vanhojen mestareiden<\/i> suomentaja Tarja Roinila kirjoittaa j\u00e4lkisanoissaan, Bernhard pudottaa taiteen jalustaltaan. “Mit\u00e4 ovat Rembrandtin \u00e4idin maalatut kasvot oman \u00e4itini todellisten kasvojen rinnalla?” Samantyyppisen kysymyksen esitti suorasukaisemmin Jouko Turkka ihmetelless\u00e4\u00e4n Aiheissa<\/i>, mit\u00e4 vasta h\u00e4ssinyt mies taiteesta piittaa. Turkka on temperamentiltaan l\u00e4heist\u00e4 sukua Bernhardille, ja varmaan h\u00e4nellekin oivallus taiteen itsens\u00e4 tuhoavasta ep\u00e4t\u00e4ydellisyydest\u00e4 on samaan aikaan innostuksen ja ep\u00e4toivon l\u00e4hde. Turkkaa ja Bernhardia (kuten my\u00f6s Bernhardin romaanihenkil\u00f6it\u00e4) leimaa tinkim\u00e4tt\u00f6myys, ehdottomuus, periksiantamattomuus, perfektionismi, ja heid\u00e4n tragediansa piilee siin\u00e4, ett\u00e4 he tiet\u00e4v\u00e4t t\u00e4ydellisyyden saavuttamisen mahdottomaksi. Jos haluaa saada jotakin valmiiksi, on taivuttava kompromisseihin, annettava my\u00f6ten taidemaailman ulkoisille pakoille ja vaatimuksille. Toinen vaihtoehto olisi viett\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 koskaan valmistumattomien ikuisuusprojektien parissa (kuten monet Bernhardin romaanien hahmot tekev\u00e4t).<\/p>\n

T\u00e4ydellisyyden illuusioon sotkeutuneen taiteen vastakohtana on el\u00e4m\u00e4 kaikessa ep\u00e4t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n. Vanhoissa mestareissa<\/i> Reger vierailee joka toinen p\u00e4iv\u00e4, eli aina kun ei istu Wienin taidehistoriallisessa museossa, vaimonsa haudalla. Bernhard kirjoittaa syd\u00e4meenk\u00e4yv\u00e4sti Regerin rakkaudesta edesmenneeseen puolisoonsa, ja n\u00e4m\u00e4 kohdat Vanhoissa mestareissa<\/i> osoittavat samalla sen, ett\u00e4 h\u00e4nen nihilismins\u00e4 ja misantropiansa ei ollut l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n niin s\u00e4r\u00f6t\u00f6nt\u00e4 kuin usein v\u00e4itet\u00e4\u00e4n, vaan yht\u00e4 ep\u00e4t\u00e4ydellist\u00e4 kuin taidekin. Reger ehti olla vaimonsa kanssa onnellisesti naimisissa nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta, ja he sattumoisin tapasivat toisensa juuri Tintoretton Valkopartaisen miehen<\/i> \u00e4\u00e4rell\u00e4. Vaimon kohtaloksi koituivat Wienin taidehistoriallisen museon huonosti hiekoitetut portaat talvisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, mist\u00e4 Reger saa aiheen syytt\u00e4\u00e4 vaimonsa kuolemasta paitsi museota my\u00f6s Wienin kaupunkia ja koko it\u00e4valtalaista katolis-kansallissosialistisen valheen m\u00e4d\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4 yhteiskuntaa. Niin pohjattomasti kuin Reger vaimoaan sureekin, viel\u00e4 vuosia t\u00e4m\u00e4n kuoleman j\u00e4lkeen, h\u00e4n aistii surussaankin ep\u00e4t\u00e4ydellisyyden. H\u00e4n seisoo aina puoli tuntia vaimonsa haudalla “eik\u00e4 tunne mit\u00e4\u00e4n”.<\/p>\n

Vasta kun poistun h\u00e4nen haudaltaan, tunnen taas sen hirvitt\u00e4vyyden, ett\u00e4 h\u00e4n on j\u00e4tt\u00e4nyt minut yksin. Aina min\u00e4 kuvittelen, ett\u00e4 menen h\u00e4nen haudalleen voidakseni olla er
\nityisen l\u00e4hell\u00e4 h\u00e4nt\u00e4, mutta kun seison h\u00e4nen haudallaan, en edes tunne mit\u00e4\u00e4n h\u00e4neen liittyv\u00e4\u00e4. Sitten revin haudalla kasvavia rikkaruohoja ja katson maahan, mutta en tunne mit\u00e4\u00e4n. Mutta olen ottanut tavaksi k\u00e4yd\u00e4 joka toinen p\u00e4iv\u00e4 vaimoni haudalla, josta jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tulee my\u00f6s minun hautani, sanoi Reger.<\/i><\/p><\/blockquote>\n

Yht\u00e4 mahdotonta kuin olla t\u00e4ydellinen taiteessa on olla t\u00e4ydellinen surussa, joka on ihmisen tunnetiloista paljain ja raastavin. El\u00e4m\u00e4n mahdollinen lohtu piilee siin\u00e4, ett\u00e4 kaikki on lopulta alamittaista, ihanteistaan uupuvaa. Reger ei ajaudu itsemurhaan vaimonsa kuoltua, koska h\u00e4nell\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 sent\u00e4\u00e4n taide, Tintoretton Valkopartainen mies<\/i> ja muut ankaran katseen alla vajaiksi osoittautuvat mestariteokset. Bernhard antoi Vanhoille mestareille<\/i> paljonpuhuvan alaotsikon: Komedia. \u00c4kkiselt\u00e4\u00e4n se saattaa yll\u00e4tt\u00e4\u00e4, koska romaani on t\u00e4ynn\u00e4 traagisia asioita. Mutta Bernardin romaanien maailmassa vastakohdat yleens\u00e4kin kumoavat toisensa. Regerin esimerkki osoittaa, ett\u00e4 suuri taide koomisessa ep\u00e4t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n voi n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 traagisena ja vastaavasti suuri el\u00e4m\u00e4nsuru traagisessa ep\u00e4t\u00e4ydellisyydess\u00e4\u00e4n koomisena. Kuten Vanhat mestarit<\/i>, muutkin Bernhardin romaanit ovat niin \u00e4\u00e4rimmilleen paisutettua misantrooppista sinfoniaa ett\u00e4 paradoksaalisesti kaiken vihan, vimmaisuuden, nihilismin ja pessimismin takaa alkavat paljastua my\u00f6s niiden vastavoimat, ja t\u00e4ss\u00e4 juuri on Bernhardin proosan ihme: kuinka kaiken sysimustan s\u00e4vytt\u00f6myyden keskelle ilmestyy yht\u00e4kki\u00e4 s\u00e4vyj\u00e4, kerroksellisuutta, ambivalenssia, suunnatonta kauneutta,<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Teoksen Baabel-sarjasta on hyv\u00e4\u00e4 vauhtia kehittym\u00e4ss\u00e4 laadukkain k\u00e4\u00e4nn\u00f6skirjallisuuden julkaisukanava Suomessa. Se sis\u00e4lt\u00e4\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":731,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":6,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/vanhat-mestarit.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/vanhat-mestarit.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/91"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=91"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/91\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1977,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/91\/revisions\/1977"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/731"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=91"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=91"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=91"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}