{"id":94,"date":"2013-06-22T10:05:00","date_gmt":"2013-06-22T08:05:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/antiaikalainen\/vanha-mestari\/"},"modified":"2018-02-28T09:26:24","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:24","slug":"vanha-mestari","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/vanha-mestari\/","title":{"rendered":"Vanha mestari"},"content":{"rendered":"
<\/a><\/div>\n

Kuvitellaanpa, ett\u00e4 Veijo Meri (s. 1928) julkaisisi uuden romaanin pitk\u00e4n, pitk\u00e4n tauon j\u00e4lkeen. Sep\u00e4 olisi Suomessa kirjallinen tapaus vailla vertaa. J\u00e4\u00e4kiekkoilijan kes\u00e4st\u00e4<\/i> on kulunut aikaa 33 vuotta.<\/p>\n

Yhdysvalloissa kahdelta Merta vanhemmalta prosaistilta James Salterilta (s. 1925) ja William Gassilta (s. 1924) ilmestyi t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 uusi romaani. Salterin edellinen julkaistiin 1979 ja Gassin 1995.<\/p>\n

Gassin Middle C<\/i> odottaa minua kirjapinossa tuossa p\u00f6yd\u00e4n nurkalla, mutta Salterin All That Is<\/i> tuli luettua joitakin viikkoja sitten. En ole ehtinyt siit\u00e4 aikaisemmin kirjoittaa, vaikka tarkoitus on ollut. Vaikka All That Is<\/i> on monin tavoin hieno romaani, se saa minut my\u00f6s h\u00e4milleni.<\/p>\n

Innokkaimpien arvostelijoiden mielest\u00e4 Salterin uutuus on paras amerikkalainen romaani pitkiin aikoihin. All That Is <\/i>sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 toden totta loisteliasta proosaa. Jos se olisi kirjoitettu 1950-luvulla, sen parhaat jaksot kuuluisivat sodanj\u00e4lkeisten vuosikymmenten kertomakirjallisuuden aateliin. Esimerkiksi avausluku, jossa liikutaan Tyynenvaltameren sotan\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 toisessa maailmansodassa, edustaa lauseiden, vaikutelmien ja tunnelmien tasolla sellaista tyylillist\u00e4 taituruutta, jota sopii ihastella ja ihmetell\u00e4.<\/p>\n

All That Is<\/i> keskittyy yhden keskushenkil\u00f6n — kustannusalalla toimivan Philip Bowmanin — el\u00e4m\u00e4nvaiheiden ymp\u00e4rille. Salter on ollut aina kiinnostunut erotiikasta ja rakkausel\u00e4m\u00e4st\u00e4, ja my\u00f6s All That Is<\/i> voidaan n\u00e4hd\u00e4 er\u00e4\u00e4nlaisena syd\u00e4men oppivuosien kuvauksena Bowmanista ja h\u00e4nen naissuhteistaan. Salterin kirjallinen taito tulee parhaiten esiin juuri eroottisissa jaksoissa: h\u00e4n osaa kirjoittaa ne vaikuttavasti ilman ett\u00e4 ne tuntuisivat noloilta, halvoilta tai kliseisilt\u00e4. Eniten minua kuitenkin ihastuttaa Salterin taito kuvata suhteiden p\u00e4\u00e4ttymiset ja ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 suuret el\u00e4m\u00e4nk\u00e4\u00e4nteet. H\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kaikenlaisen paisuttelevan vy\u00f6rytyksen ja tyytyy vain muutamilla t\u00e4sm\u00e4lauseilla tai -repliikeill\u00e4 kuvaamaan, kuinka yksi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 toisen. Ja kuitenkin lukiessa tuntuu pala kurkussa.<\/p>\n

Miksi All That Is<\/i> sitten sai minut h\u00e4milleni? Ennen kaikkea siksi, ett\u00e4 minun on vaikea uskoa Salterin kirjoittaneen sen t\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella. Se on leimallisesti sodanj\u00e4lkeisten vuosikymmenten amerikkalaista kertomakirjallisuutta — voin esimerkiksi kuvitella feministien tuhahtelevan Salterin tavalle kirjoittaa naisista “esineellist\u00e4v\u00e4sti” eli 1950-luvun miehen tavoin. Vaikka All That Is<\/i> ulottuu ajallisesti jonnekin 1980-luvun loppupuolelle, siit\u00e4 puuttuu kuusikymment\u00e4luvun j\u00e4lkeinen kulttuurinen rekvisiitta tyystin. Esimerkiksi rockmusiikkia ei Salterin maailmassa ole olemassa ollenkaan.<\/p>\n

Mieleeni tulivat David Foster Wallacen kirjoitukset, joissa h\u00e4n kertoo riidoista, joihin joutui opiskellessaan luovaa kirjoittamista yliopistossa. Er\u00e4\u00e4t h\u00e4nen opettajistaan edustivat korkeamodernistista kirjallisuusk\u00e4sityst\u00e4, johon ei sopinut kulutus- ja populaarikulttuurin ilmi\u00f6iden kuvaaminen, koska ne olivat triviaaleja, kirjallisessa katsannossa t\u00e4ysin yhdentekevi\u00e4 asioita. Wallace taas oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 jos kirjailijat eiv\u00e4t ole kiinni ajassaan, he p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t tuottamaan el\u00e4m\u00e4lle vierasta, yliestetisoivaa teksti\u00e4.<\/p>\n

Veijo Meri kuulemma kirjoitti J\u00e4\u00e4kiekkoilijan kes\u00e4n<\/i> 1950-luvulla, mutta julkaisi sen vasta 1980, kun h\u00e4nen romaanisuonensa oli ehtynyt eik\u00e4 uutta kertomakirjallisuutta en\u00e4\u00e4 syntynyt. En ihmettelisi, vaikka Salter olisi toiminut hieman samaan tapaan. Ehk\u00e4 All That Is<\/i> valmistui jo kolmekymment\u00e4 vuotta sitten, mutta julkaistaan vasta nyt? Tai ehk\u00e4 Salter on koonnut sen vanhoista p\u00f6yt\u00e4laatikossa lojuvista novelleista? All That Is<\/i> on rakenteeltaan ja sommittelultaan episodimainen teos, mutta sen episodimaisuus ei ole “romaanimaista” eli toisiaan leikkaavista tarinalinjoista muodostuvaa vaan pikemminkin tilkkut\u00e4kkim\u00e4ist\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin irtotekstej\u00e4 olisi laitettu yhteen siit\u00e4 ilosta ett\u00e4 saadaan aikaiseksi romaani. Varsin v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 vaivalla All That Is<\/i> olisi mahdollista purkaa osiin ja rakentaa siit\u00e4 Philip Bowmanin el\u00e4m\u00e4nvaiheista kertova novellikokoelma.<\/p>\n

Salterilta on ilmestynyt suomeksi Tammen keltaisessa kirjastossa romaanit Leikki\u00e4 ja ajanvietett\u00e4<\/i> (alkuteos A Sport and a Pastime<\/i>, 1967) ja Kiit\u00e4v\u00e4t vuodet<\/i> (Light Years<\/i>, 1975), joista j\u00e4lkimm\u00e4inen lienee h\u00e4nen parhaansa. Uutuusteos ei n\u00e4hd\u00e4kseni tuo varsinaisesti mit\u00e4\u00e4n uutta Salterin kirjailijakuvaan. Ne, jotka ovat h\u00e4nt\u00e4 aikaisemmin lukeneet, ovat tienneet h\u00e4net tyylitaituriksi ja nauttivat varmasti t\u00e4st\u00e4 uutuusteoksestakin.<\/p>\n

Niin paljon kuin ihailenkin All That Isin<\/i> parhaita jaksoja, en jaksa innostua siit\u00e4 hillitt\u00f6m\u00e4sti romaanina. Se ei puhuttele, kuten paras aikalaiskirjallisuus eik\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sellaista, jota en olisi jo lukenut amerikkalaisen proosan sodanj\u00e4lkeisten vuosikymmenten mestariteoksista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kuvitellaanpa, ett\u00e4 Veijo Meri (s. 1928) julkaisisi uuden romaanin pitk\u00e4n, pitk\u00e4n tauon…<\/p>\n","protected":false},"author":66,"featured_media":734,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":4,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/salter.jpg","blog_id":38},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/38\/2015\/03\/salter.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/94"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/users\/66"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/comments?post=94"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/94\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1980,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/posts\/94\/revisions\/1980"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media\/734"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/media?parent=94"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/categories?post=94"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/antiaikalainen\/api\/wp\/v2\/tags?post=94"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}