Importance of being Ernest

”Elämä ilman lukemista on vaarallista. Silloin on tyydyttävä elämiseen ja siinä on riskinsä”, todetaan Michel Houellebecqin romaanissa Oikeus nautintoon.

Olen ollut melkein viikon lukematta kaunokirjallisuutta, mutta en ole tuntenut oloani turvattomaksi. Todellisuudelta minua ovat varjelleet jääkiekon MM-kilpailut, joita olen tuijottanut iltakaudet televisiosta.

Melkein toivon, että Suomi pärjäisi kisoissa huonosti, koska syy voitaisiin vierittää Kalervo Kummolan niskoille. Mitä meni palkkaamaan päävalmentajaksi keskinkertaisen, Pohjois-Amerikan alasarjoissa kannuksensa hankkineen kanadalaisen, joka ei ymmärrä pelin taktisista hienouksista hölkäsen pöläystä.
Oikeasti en tietenkään toivo Leijonien jäävän ulos mitalipeleistä. Kevät menisi piloille. Olisi luettava kahta enemmän kaunokirjallisuutta pettymyksestä toipumiseksi.
Mikä olisi hyvää kirjallisuutta tappion haavojen lääkitsemiseen? Veikkaanpa, että Hemingwayn novellit.
Kävin toissa päivänä ainoan kaunokirjallisen väittelyni pitkiin aikoihin keskustellessani erään ihmisen kanssa, joka kertoi inhoavansa Hemingwayta. Hänen mielestään Hemingwayn kirjat ovat ”vastenmielistä maskuliinista uhoa ja miehisyyden ylistämistä”. Hän halusi kertoa käsityksistään juuri minulle, koska ”olen kirjallisuusihmisiä.”
Tietenkin puolustin Ernestiä raivokkaasti, vaikka en ole erityisemmin pitänyt yhdestäkään hänen romaanistaan. Hyviä novelleja hänellä kyllä on. Sanoin väittelykumppanilleni, että mielestäni Hemingwayn proosasta tihkuu läpi pikemminkin pelko kuin uho, järjettömäksikin kasvava pelko miehisyyden menettämisestä, kunniattomuudesta ja impotenssista. Kannattaa lukea vaikkapa novelli Francis Macomberin lyhyt ja onnellinen elämä.

Importance of being Ernest. Impossibility of being Ernest. Siinä se, vanhan liiton mieskirjalijan surmanloukku. Ja samalla laadun tae: parasta maskuliinikirjallisuutta (karmea termi) on sellainen, josta huokuu impotenssi.

Tällä hetkellä suurin huolenaiheeni on, että Suomen leijonat pelaavat MM-kisojen ratkaisupeleissä kuin Francis Macomber. Ovat lopussa urheita, mutta menettävät silti kaiken.
Kommentit (10)
  1. Jääkiekkoa täälläkin on katsottu. Eilen Latvia näytti lähes voittamattomalta.
    Samaa pelkään minä, että Suomi pelaa loppupeleissä raivokkaasti, mutta kirkas mitali karkaa 10 viimeisen sekunnin aikana, toivottavasti ei ainakaan Ruotsille.

    Täällä luetaan luonnon kirjoittamaa kirjaa juuri tällä hetkellä eli ikkunasta katsoen maisemat ovat juuri nyt kauneimmillaan.

  2. Juuri niin, kun ollaan metsästämässä pitää olla munakasta.

    Itsekin myös toivon, ettei Suomi menestyisi näissä kisoissa; se antaisi ajattelemisen aihetta sinne ja tänne. Tietysti tilanne ja ajatukset muuttuvat mielenkiintoisiksi jos Suomi menestyy.

    Ja Kummola on vanha vitsi. Suomalainen jääkiekko on yksi niistä joissa yksinvaltiaat edelleenkin porskuttavat menestyksellä. Miten ja miksi ikinä se sitten onkaan mahdollista.

    Täällä luetaan Gripenbergin kuulaita runoja, jotka eivät maistu jääkiekkoiltoina, mutta adrenaliinihuuruisten hetkien jälkeen kylläkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *