Kevythulluus

“Jokainen rakastunut on hullu, näin uskotaan. Mutta onko mahdollista kuvitella hullu joka on rakastunut? Ei alkuunkaan. Minulla on oikeus vain laihaan, puutteelliseen, metaforiseen hulluuteen: rakkaus tekee minusta kuin hullun, mutta en ole yhteydessä yliluonnolliseen, minussa ei ole mitään pyhää; hulluuteni, joka on silkkaa järkevyyden puutetta, on latteaa, vieläpä näkymätöntä; sitä paitsi se on täysin kulttuurin haltuun ottamaa: se ei herätä pelkoa.”

Roland Barthes: Rakastuneen kielellä. Suomentanut Tarja Roinila. Nemo 2010.

Tämä Barthesin teos tuntuu juuri sellaiselta romaanilta, jollaisia haluan tällä hetkellä lukea. Paitsi että se ei tietenkään ole romaani. Siinä on kyllä kaikki muut romaanin ainekset paitsi juoni ja henkilöt. Tai kuten Barthes itse asian muotoilee: ei transsendenssia, ei pelastusta, ei romaania (mutta paljon sellaista mikä kelpaisi romaaniin).