No heat and very little light

Literature claims to be a record of human existence through time; it is the only way we have to understand what people used to be like. But this is a basic mistake, if not fraud, since in fact it only reflects the experience of writers — and writers are innately unrepresentative, precisely because they see life through and for writing. Literature tells us nothing, really, about what most people’s lives are like or have ever been like. If it has a memorial purpose, it is more like that of an altar at which priests continue to light a fire, generation after generation, even though it gives no heat and very little light.

Adam Kirsch: Rocket and Lightship: Essays on Literature and Ideas

Kommentit (18)
  1. Mika Kukkonen
    7.12.2014, 11:18

    Tämä on mielenkiintoinen näkemys, jossa on varmasti paljon totta.

    Mutta miksi tavalliset ihmiset sitten kuitenkin lukevat kirjallisuutta? Thomas Mann kirjoitti Dostojevski-esseessään, että sairaudella on parhaassa tapauksessa henkinen ja sivistyksellinen puolensa, ja että “elämä tarttuu sairauden rohkeaan aikaansaannokseen, ravitsee sillä itseään, sulattaa sen.” Ja sitten “terveet vannovat sairaan nimeen.”

    Voi siis olla, etteivät tavalliset, terveet ihmiset koe tarvetta kirjoittaa fiktiota, mutta silti he kokevat tarvetta lukea sitä. Jotain totta siinä kai kuitenkin siis on.

  2. Tommi Melender
    7.12.2014, 13:00

    Tuo mitä Kirsch sanoo on tietenkin näkökulma eikä totuus. Mutta minulle aika läheinen näkökulma.

    Miksi minä luen?

    Syitä on monia, eivätkä niistä läheskään kaikki liity siihen, että edellyttäisin tai toivoisin kirjojen kertovan “millaista on elää” tai millaista muiden “on elää”.

    Nyt luen esimerkiksi uutta Nabokov-suomennosta Kalvaa hehku. Kauan sitten luin sen alkukielellä ja se oli vähän pakkolukemista, kun tärkeä motiivi oli yksinkertaisesti lukea Pale Firen kaltainen merkkiteos. Nyt olen lukijana parempi kuin silloin ja luullakseni minulla on valmiuksia saada siitä jotain irtikin. Sekä älyllisesti että sanataiteellisesti. En kuitenkaan odota, että Kalvas hehku avaisi mitään erityistä uutta siihen “millaista oli elää” siinä yhteiskunnalis-historiallisessa kontekstissa, johon tapahtumat sijoittuvat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *