Paskiaiset

Mikä on klassikko?

Kirja, josta tulee – Kauko Röyhkän laululyriikkaa lainatakseni – paskiaisten pilailun kohde.

Jos irvailee James Joycesta, on rehellinen, jos irvailee kirjasyksyn kuumimmista suosikkidekkaristeista, on snobi.

Klassikoiden parjaus on todellista kansanhuvia. En ole edes viitsinyt laskea, monenko ihmisen olen kuullut heittävän herjaa Alastalon salissa -romaanin piipunvalintajaksosta.

(OK, myönnän että syyllistyin itsekin blogissani vastaavanlaiseen halpamaisuuteen piikitellessäni taannoin balettia ja oopperaa).

Nämä kitkerät klassikkoajatukset nousivat mieleeni, kun lueskelin nettikeskusteluja, joissa ihmiset pyörittivät vanhoja puhkikuluneita sloganeja (“Klassikko on kirja, josta kaikki puhuvat, mutta jota kukaan ei viitsi lukea”) ja laativat listoja kesken jättämistään merkkiteoksista.

Joku näkyi pohtivan, miksi ihmeessä Joyce kirjoitti Odysseuksensa? Miksihän niitä kirjoja ylipäänsä kirjoitetaan? Tietenkin siksi, että saataisiin viinaa ja naisia.

En osaa sanoa, kummat minua enemmän ärsyttävät: nojatuolistrategi Markku Envallia matkivat nirppanokkaiset kirjallisuusihmiset, jotka unissaankin siteeraavat Tsehovia vai suupaltit elitismin vastustajat, jotka irvivät Tsehovista todistaakseen olevansa autenttisia yksilöitä, joita Virallinen Hyvä Maku ei ole turmellut.

Jos näistä kahdesta leiristä olisi valittava, jättäisin valitsematta.

P.S.

On minullakin tarjota klassikovitsi, vieläpä omasta elämästäni. Minulla oli kymmenen vuotta Finnegans Wake. En lukenut sitä koskaan, mutta tuntui hyvältä, kun kaverit näkivät sen hyllyssäni. Ja rehellisyyden nimissä: on minultakin jäänyt useampi merkkiteos kesken, listaa niistä en kuitenkaan anna.

Kommentit (2)
  1. Pidin aikoinani paljon Tsehovista. Sitten lakkasin pitämästä. Ärsytti, kun hänen henkilönsä eivät saaneet aikaiseksi ilmiselviä asioita, kuten suutaan auki elämän tärkeillä hetkillä. Siinähän nyhjäsivät.

  2. Tommi Melender
    1.3.2007, 10:26

    Minä olen itse vähän samanlainen kuin nuo Tsehovin henkilöt. Samastun heihin helposti.

    Tsehovilta on myös yksi kirjailijan perusohje: “Niukkuus on lahjakkuuden sisar” (En muista, menikö sanasta sanaan noin, mutta ajatus oli tämä). Niin kuin kaikkia hyviä kirjoittamisen sääntöjä, tätäkin on toki suotavaa rikkoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *