Putin oli laitaoikeiston lemmikki, nyt maailmanpolitiikan epähenkilö

Yksi tämän vuosituhannen ilmiöistä on ollut autoritaaristen johtajien nousu: Kiinassa Xi, Intiassa Modi, Turkissa Erdogan, Brasiliassa Bolsonaro, Filippiineillä Duterte, Unkarissa Orban.

Eikä johtajakultti ole säästänyt demokratian kehtona pidettyä Yhdysvaltojakaan, mistä kertoo Trumpin vaalivoitto 2016. Ranska liittyy listalle, jos Le Pen onnistuu uhmaamaan todennäköisyyksiä ja kukistamaan Macronin presidentinvaalien toisella kierroksella.

Gideon Rachmanin tuore teos The Age of the Strongman tarkastelee autoritaaristen johtajien nousun taustatekijöitä. Varsinaisia uusia oivalluksia se ei anna, mutta tarjoaa hyvin jäsennellyn ja lennokkaasti kirjoitetun yleiskatsauksen siitä keskustelusta, jota tämä ilmiö on politiikan tutkijoiden ja tarkkailijoiden keskuudessa nostattanut.

Kysymykseen, mistä tämä trendi sai alkunsa, Rachman vastaa epäröimättä: Vladimir Putinin valtaannoususta vuosituhannen vaihteessa. Harva uskoi, että Putin pysyisi vallassa yli 20 vuotta, mutta toisin on käynyt. Hän saattaa uuden perustuslain nojalla jatkaa vuoteen 2036 saakka.

Rachman luonnehtii Putinia nykyajan autoritaarisen johtajan arkkityypiksi. Ukrainan sotaan asti hän oli läntisten populistien piirissä suoranainen ihailun kohde. Kun Venäjä valtasi Krimin, Trumpin kätyri Rudy Guliani ylisti Putinia sanakääntein, joissa tiivistyy hänen vetovoimansa laitaoikeiston silmissä: ”He makes a decision and he executes it, quickly. And then everybody reacts. That’s what you call a leader.”

Suuri osa Putinin ihailusta laitaoikealla on perustunut siihen, että hän on asettunut avoimesti liberaalia demokratiaa vastaan. Ihannekuvan Putinin Venäjästä luoneet läntiset populistit ovat haikailleet omaan maahansa johtajaa, joka samalla tavalla laittaisi vähemmistöt ja kulttuurieliitin kuriin ja palauttaisi kansalliskonservatiiviset arvot kunniaan.

Rachman kirjoittaa: ”The idea of Putin as the strongman that the country needed was invented initially for domestic consumption. But as the anti-liberal and nationalist tide has gathered force all over the world, so Putin has become an exemplar of a different kind of leadership.”

The Age of the Strongman on kirjoitettu ennen Ukrainan sotaa, mutta Rachman nostaa esiin asioita, joiden uskoo ennemmin tai myöhemmin koituvan Putinin ja hänen hallintonsa tappioksi.

Perinteisillä taloudellisilla mittareilla Venäjän tulevaisuus on synkkä: väestö ikääntyy ja väkiluku laskee, talous on alikehittynyt ja raaka-aineriippuvainen. Maailmassa, joka kulkee kohti vihreää siirtymää, Venäjää odottaa kurjistumisen kierre.

Näitä kaikkia ongelmia pahentaa Ukrainan sota. Venäjä on joutunut kansainvälisessä yhteisössä paariaksi ja tärvellyt asemat, jotka vuosikymmenten aikana rakensi itselleen energian suurvaltana. Venäjän öljyn ja kaasun menestystarina ehtii loppua paljon ennen kuin vihreä siirtymä toteutuu täydellä voimallaan.

En tiedä, kaatuuko Putin Ukrainan sotaan, mutta kovin pitkää tulevaisuutta en hänelle odota. Se ei välttämättä tarkoita, että hänen seuraajansa olisi demokratian soturi.