Pyhä Teksti

Ranskasta tulevat parhaat kirjailijat ja surkeimmat filosofit.

Ok, myönnän että tuo on hävytön kärjistys. Olen iloinen siitä, että Gilles Deleuzen ja Felix Guattarin Anti-Oidipus on julkaistu suomeksi. Kyseessä on todellakin kulttuuriteko, kuten Markku Paasonen toteaa HS:ään kirjoittamassaan arvostelussa.

Paasonen korostaa Anti-Oidipuksen luovan uudenlaisia lähtökohtia kapitalismin kritiikille: ei pyritä rajoittamaan ja sääntelemään markkinataloutta vaan kiihdyttämään sen prosessit äärimmilleen.

Anti-Oidipus antaa harvoin käytettyjä välineitä talouden vankina riutuvan kulttuurin kritiikkiin, joka liian usein tyytyy toistelemaan oikeiston ja vasemmiston kliseitä”, Paasonen kirjoittaa.

So far, so good. Ihmettelen vain sitä, että kun Paasonen hahmottelee varovaisesti sitä, minkälaisiin käytännön tulemiin Deleuzen ja Guattarin filosofinen apparaatti voisi kiihdytetyt prosessit johtaa, hän päätyy vasemmistolaisiin ja/tai oikeistolaisiin kliseisiin (yksityisomistuksen ja poliisin kaltaisten instituutioiden lakkauttamiseen, voitontavoittelun väistymiseen ja tuotannon erkaantumiseen hyödyn päämääristä). Näinkö yksiulotteista on Anti-Oidipuksen kirkastama poliittinen mielikuvitus?

Paasonen heittää sellaisenkin ajatuksen, että ehkä raha lakkaa kasautumasta harvojen käsiin, jos se vain virtaa riittävän liukkaasti. Mikä on riittävän liukasta virtaamista? Pelkästään viime torstaina NYSE:ssä treidattiin osakkeita 126 533 600 000 dollarin ja Nasdaqissa 23 689 300 000 dollarin edestä. Ei pääomavirtojen kiihdyttäminen tasaa tulonjakoa. Se on ihan päivänselvää. Joka muuta väittää, on filosofisten houreiden vallassa.

Anti-Oidipus on maallistuneen, ruumiillistuneen ja halullistuneen ajan Pyhä Teksti. Sitä pitäisikin lukea kuten kaikkia pyhiä tekstejä: valistuen ja valaistuen, ritualistisessa hengessä, vähän kuin rukousnauhaa sormeillen tai mantraa suussa pyöritellen.

Banaalin arkisen maailmamme käytännön ongelmista Anti-Oidipuksella, kuten ei muillakaan Pyhillä Teksteillä, voi olla mitään kauaskantoista sanottavaa.

Poliittisen aktivismin välineeksi Anti-Oidipus soveltuu korkeintaan paksuutensa vuoksi. Jos kirjan paiskaa voimalla näyteikkunaan, lasin saa kyllä rikki.

Kommentit (5)
  1. Antiaikalainen Anti-Oidipuksen kimpussa.

    “Sitä pitäisikin lukea kuten kaikkia pyhiä tekstejä: valistuen ja valaistuen, ritualistisessa hengessä” – olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, tässä on ranskalaisen kirjoittamisen suuri linja, jota ei pidä pois ottaa.

    Ja Paasonen (en ole tuota arviota lukenut) sitten lukee sitä kuin polkupäyrän korjausopasta? Tämä lienee aika yleinen virhe.

    Teksti tekstinä.

  2. Tommi Melender
    3.2.2008, 13:13

    Ei Paasonen sitä nyt polkupyörän korjausoppaana lue. Mutta ryhtyy kyllä visioimaan, millaisiin lopputulemiin Anti-Oidipuksen mukainen vapautettu kapitalismi voisi meidän ihmisten maailmassa johtaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *