Pyhien piirien sotahuuto


Helsingin Sanomissa oli tänään ansiokas juttu. Sen mukaan Päivi Räsäsen taakse on ryhmittynyt vaikutusvaltaisia kristillisfundamentalistisia ja radikaalioikeistolaisia voimia Yhdysvalloista ja Euroopasta.

He kehystävät Räsäsen oikeusjutun taisteluksi sananvapaudesta, vaikka tosiasiassa heille on tässä kaikessa kyse kulttuurisodasta, uskonnollisen arvokonservatismin puolustamisesta maallistunutta arvoliberalismia vastaan.

Näille voimille sanavapaus on pelkkä keppihevonen. Eivät he tavoittele avointa, pluralistista yhteiskuntaa, jossa elämisen ja ilmaisun vapaus koskee kaikkia ihmisiä ja kaikenlaisia ihmisryhmiä. He haluavat luoda ahtaille raamatuntulkinnoille ja vanhoillisille arvoille perustuvan maailman, jossa asioista määräävät miespuoliset poliitikot, papit ja perheenisät Jumalan sanan voimalla. Ne, jotka eivät ole heidän mittapuunsa mukaan hurskaita, pitää käännyttää tai eheyttää sellaisiksi.

Heille ei riitä, että he itse saavat elää niin kuin heidän arvonsa määräävät, kaikkien muidenkin on näihin arvoihin taivuttava ja alistuttava.

Niin kauan kuin he eivät voi sanella yleisiä lakeja ja normistoja, he pelaavat parlamentarismin ja sananvapauden taktista peliä.

On toki niitäkin, jotka näkevät Räsäsen tapauksen aitona sananvapauskysymyksenä, mutta Räsäsen umpiuskonnolliset tukijat eivät tällaista valistushenkistä katsantokantaa edusta.

Siihen en halua ottaa kantaa, kuuluvatko Räsäsen kirjoitukset oikeussaleissa puntaroitaviksi. Mutta jos etsin hänen sanomastaan kovaa ydintä, maallisesta katsannosta minun on vaikea nähdä, että se koskisi jotain muuta kuin hänen tarvettaan raamatuntulkintoihin vedoten sortaa ja polkea, demonisoida ja dehumanisoida tiettyjä ihmisryhmiä.

puheenaiheet politiikka
Kommentit (0)