En tied\u00e4 mist\u00e4 h\u00e4n tuli, mutta siin\u00e4 h\u00e4n oli.<\/p>\n
Vanha mies katsoi haalistuneilla silmill\u00e4\u00e4n omiani. Katseessa oli h\u00e4iv\u00e4hdys menneest\u00e4 ter\u00e4vyydest\u00e4. Joskus tuo katse oli ollut pist\u00e4v\u00e4.<\/p>\n
Sanoi sanottavansa. Ja korosti viel\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4ns\u00e4, mist\u00e4 puhuu. Uurteiset kasvonsa antoivat uskottavuutta sanomalleen.<\/p>\n
Siisp\u00e4 uskoin miest\u00e4.<\/p>\n
Asetin vehn\u00e4paahtoleiv\u00e4n takaisin hyllyyn ja otin hauraalla k\u00e4dell\u00e4\u00e4n ojentamansa t\u00e4ysjyv\u00e4isen tilalle. Miehen katse viiv\u00e4hti viel\u00e4 hetken omassani. Ilme pit\u00e4ytyi samana. Ei hymy\u00e4. Ei vihaa. Vain p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n
Vanha mies k\u00e4\u00e4nn\u00e4hti hieman vaivalloisesti ja poistui. Niin min\u00e4kin, v\u00e4h\u00e4n ketter\u00e4mmin toki.<\/p>\n
Kotiuduttuani laitoin leip\u00e4viipaleen paahtimeen. Kohta se pompsahti rapeana ilmoille.<\/p>\n
Voitelin leiv\u00e4n ja s\u00f6in.<\/p>\n
Siin\u00e4 maistui ripaus viisautta ja v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n
<\/p>\n