K\u00e4velless\u00e4ni t\u00f6ihin alkuviikosta, maistoin huuliltani suolaisen pisaran.<\/p>\n
Se oli kyynel.<\/p>\n
Itkin.<\/strong><\/p>\n El\u00e4m\u00e4npiirist\u00e4ni menehtyi vuorokauden sis\u00e4ll\u00e4 kaksi ihmist\u00e4, toisilleen t\u00e4ysin tuntemattomia, toisistaan t\u00e4ysin riippumattomista syist\u00e4.<\/p>\n Molemmat l\u00e4htiv\u00e4t viel\u00e4p\u00e4 inhimillisesti katsoen aivan liian aikaisin.<\/p>\n Kun vastaanottaa suruviestin kaksi kertaa vajaan vuorokauden sis\u00e4ll\u00e4, iskee kumuloituva suru. Suuri osa siit\u00e4 on surua menehtyneiden l\u00e4heisten puolesta.<\/p>\n L\u00e4hes pakahduttavaa murhetta siit\u00e4, ett\u00e4 toisilla on suru.<\/strong><\/p>\n Suru nosti kyyneleet.<\/p>\n Sain itseni kiinni ajatuksesta, ett\u00e4 onneksi kukaan ei n\u00e4e. Ett\u00e4 kyyneleeni kuivuu ennen toimistolle saapumistani.<\/p>\n Mutta miksi ajattelin n\u00e4in? Miksi halusin k\u00e4tke\u00e4 tunteeni? Pit\u00e4isik\u00f6 ihmisen antaa itkun tulla silloin, kun se on tullakseen?<\/strong><\/p>\n Medical Dailyn<\/strong> mukaan <\/a>pit\u00e4isi, sill\u00e4 itku auttaa aivoja irrottautumaan surusta. Ik\u00e4v\u00e4t tunteet ik\u00e4\u00e4n kuin valuvat kyynelten mukana ulos. Itku auttaa kehoa p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n irti myrkyllisest\u00e4 stressihormonista.<\/p>\n Itkeminen stimuloi endorfiinien<\/em> eli kehon kipul\u00e4\u00e4kkein\u00e4 toimivien mielihyv\u00e4hormonien vapautumista aivoissa. Olo on usein itkun j\u00e4lkeen uupunut, mutta ik\u00e4v\u00e4t tunteet ovat ainakin hetken loitommalla. N\u00e4in ihminen vapautuu ratkomaan tilannettaan j\u00e4rkev\u00e4mmin.<\/p>\n Tietokirjalija Timi Gustafson<\/strong> kirjoittaa<\/a> Huffpostiin<\/strong>, ettei itkua kannata pid\u00e4tell\u00e4, sill\u00e4 vahvan tunteen tukahduttaminen voi olla vaarallista<\/a> niin henkisesti kuin fyysisestikin.<\/p>\n Mutta olin matkalla t\u00f6ihin, voiko ty\u00f6paikalla n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tunteitaan? Tunteita, jotka eiv\u00e4t edes liity ty\u00f6h\u00f6ni?<\/strong><\/p>\n Apulaisprofessori Kaisa Snellman<\/strong> kirjoittaa<\/a> Talousel\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/strong>, ett\u00e4 tunteiden avoin n\u00e4ytt\u00e4minen ty\u00f6paikoilla hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4n riippuen tunteenpurkauksen syyst\u00e4. Ty\u00f6yhteis\u00f6n hiljaisesti sallimia surun aiheita ei ole monta. Sellaisia kuitenkin ovat esimerkiksi l\u00e4heisen kuolema tai avioero.<\/p>\n Esimerkiksi riita pomon kanssa ei ole sallittu itkun aihe. Sellaisen vuoksi pillitt\u00e4j\u00e4 tulkitaan helposti joko ep\u00e4p\u00e4tev\u00e4ksi ressukaksi tai juonittelijaksi, joka pyrkii kyyneleiden avulla manipuloimaan muita ja saamaan tahtonsa l\u00e4pi.<\/p>\n Todenn\u00e4k\u00f6isesti yksi syy siihen, ett\u00e4 en halunnut n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ty\u00f6paikallani tunteitani oli, ett\u00e4 en halunnut itseeni kohdistuvan huomiota. Ett\u00e4 muut tuntisivat tilanteen kiusalliseksi. Ett\u00e4 he karttaisivat ty\u00f6panostani.<\/p>\n Pelkoni oli aiheellinen. Tillburgin yliopiston<\/strong> tutkijat n\u00e4yttiv\u00e4t koehenkil\u00f6ille kuvaa fiktiivisest\u00e4 ty\u00f6kaverista. Toisessa kuvassa henkil\u00f6 kyynelehti, toisessa kuvassa ei. Muuten kuvat olivat identtiset.<\/p>\n Itkev\u00e4\u00e4 kollegaa pidettiin l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4n\u00e4 ja helpommin l\u00e4hestytt\u00e4v\u00e4n\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 oltiin valmiit auttamaan.<\/p>\n Mutta itkupillin apu taas ei kovinkaan monelle kelvannut. H\u00e4nt\u00e4 ei haluttu mukaan t\u00e4rke\u00e4\u00e4n ja kiireiseen projektiin. Professori Niels van de Venin <\/strong>mukaan itkevien ty\u00f6kavereiden osaaminen helposti kyseenalaistetaan ja heit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n p\u00e4tevin\u00e4.<\/p>\n Mutta tunteenpurkaus on k\u00e4\u00e4nnett\u00e4viss\u00e4 my\u00f6s eduksi.<\/strong><\/p>\n Kun kyyneleit\u00e4 perusteellaan ty\u00f6h\u00f6n omistautumisella, itkij\u00e4\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n p\u00e4tev\u00e4mp\u00e4n\u00e4 kuin muista syist\u00e4 mielens\u00e4 pahoittaneita. Kaisa Snelmann kertoo professori Elizabeth Bailey Wolfin<\/strong> suorittamasta kokeesta, jossa \u00a0koehenkil\u00f6t lukivat tarinan itkuun p\u00e4\u00e4ttyneest\u00e4 ty\u00f6paikkakonfliktista.<\/p>\n Ensimm\u00e4isess\u00e4 versiossa ty\u00f6ntekij\u00e4 kertoi syyksi tunnekuohuunsa ty\u00f6lle omistautumisensa.<\/p>\n Kun taas tarinan toisessa versiossa ty\u00f6ntekij\u00e4 sanoi vaan yksinkertaisesti olevansa tunteikas.<\/p>\n Mik\u00e4\u00e4n yll\u00e4tys ei liene se, ett\u00e4 ty\u00f6lleen omistautuneisuudella itkuaan selitt\u00e4nytt\u00e4 henkil\u00f6\u00e4 pidettiin muita p\u00e4tev\u00e4mp\u00e4n\u00e4. Kaksi kolmasosaa koehenkil\u00f6ist\u00e4 oli my\u00f6s valmiit palkkaamaan h\u00e4net. Tunteikkaaksi kokeen kuvitteellisessa ty\u00f6paikkahaastattelussa itsens\u00e4 kuvailemalle haastateltavalle tarjoaisi ty\u00f6paikkaa vain alle puolet koehenkil\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n Ty\u00f6lleen omistautunut kyynelehtij\u00e4 viestii siis juuri sit\u00e4 mit\u00e4 ty\u00f6nantajat haluavat ty\u00f6ntekij\u00f6ilt\u00e4\u00e4n. Ett\u00e4 h\u00e4n panostaa ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 ja ottaa sen eritt\u00e4in vakavasti.<\/p>\n Muuten ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tunteille ei n\u00e4yt\u00e4 juurikaan olevan sijaa.<\/p>\n