T\u00f6rm\u00e4sin taannoin kaupungilla entiseen kollegaani. Kutsuttakoon h\u00e4nt\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaikka Pirkoksi. Pirkko ei ollut ensin tunnistavinaan minua katseittemme kohdatessa raitiovaunupys\u00e4kill\u00e4. En antanut Pirkon painuvan p\u00e4\u00e4n h\u00e4m\u00e4t\u00e4, l\u00e4hestyin h\u00e4nt\u00e4, ja vaihdettuamme v\u00e4kin\u00e4iset tervehdykset, esitin turhan ja tyhj\u00e4n kysymyksen: \u201cNo mit\u00e4 sulle kuuluu?\u201d<\/p>\n
Pirkolle ei kuulunut hyv\u00e4\u00e4. H\u00e4n oli saanut potkut mainostoimiston edellisell\u00e4 yt-kierroksella.<\/p>\n
H\u00e4pe\u00e4 tunnustaa, mutta Pirkon tilanne ei yll\u00e4tt\u00e4nyt minua.<\/p>\n
Tapaus tuli mieleeni, kun luin psykiatri Juhani Mattilan ajatuksia ihmisen herkkyydest\u00e4 ja sen kunnioittamisesta. Ajattelemisen aihetta antanut juttu l\u00f6ytyy t\u00e4st\u00e4.<\/a><\/p>\n Mattilalla on pointti. H\u00e4n sai pohtimaan ihmisten herkkyytt\u00e4 my\u00f6s ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Ty\u00f6paikoilla on kovaa. Eritoten n\u00e4in\u00e4 aikoina, kun yritykset taistelevat markkinavoimia ja palkannauttijat \u2013 ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 \u2013 usein my\u00f6s toisiaan vastaan s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kseen ty\u00f6paikkansa.<\/p>\n Evoluutio on ohittanut vaiheen, jossa taistelu ty\u00f6paikkojen nokkimisj\u00e4rjestyksest\u00e4 ratkottiin fyysisell\u00e4 voimain mittel\u00f6ll\u00e4.<\/p>\n Nyt taisto k\u00e4yd\u00e4\u00e4n henkisell\u00e4 tasolla. Aseena on usein \u00e4\u00e4nivoima: mit\u00e4 kovempi \u00e4\u00e4ni, sit\u00e4 varmemmin saa ideansa l\u00e4pi. Ja mit\u00e4 useammin saa ideansa l\u00e4pi, sit\u00e4 korvaamattomammalta saa itsens\u00e4 asiantuntijaorganisaatiossa n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n On ihmisryhm\u00e4, jolla on vaikeuksia saada ideoitaan jatkojalostettavien joukkoon, vaikka ajatukset olisivat miten nerokkaita tahansa. He ovat niit\u00e4 ty\u00f6ryhm\u00e4n hiljaisia, jotka eiv\u00e4t tee itsest\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n suurempaa numeroa.<\/p>\n He eiv\u00e4t ole vahvimillaan ajatustensa esitt\u00e4misess\u00e4.<\/p>\n N\u00e4in siksi, ett\u00e4 he saattavat olla ujoja.<\/p>\n Ujous taas miellet\u00e4\u00e4n usein heikkoudeksi, jopa tyhmyydeksi. Ja sit\u00e4 ujous ei v\u00e4himm\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4rin ole.<\/p>\n Usein ujous on herkkyytt\u00e4. Herkk\u00e4 ihminen kokee maailman voimakkaammin, tarkkailee tilannetta, ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4, ihmisi\u00e4. H\u00e4n aistii vallitsevia mielialoja ja niiden liikkeita. \u201cUjo ihminen on sieluttoman suorittajan vastakohta\u201d<\/em>, kuten Mattila asian ilmaisee. Usein ujo ihminen j\u00e4senteleekin aistimistaan selkeit\u00e4 ja eheit\u00e4 kokonaisuuksia.<\/p>\n Sellaisia, joihin vain herkk\u00e4 ihmismieli kykenee.<\/p>\n Sellaisia, joita v\u00e4hemm\u00e4n ujon ihmisen on ilo myyd\u00e4 ja n\u00e4in muuttaa ne koko organisaatiota ruokkiviksi positiivisiksi kassavirroiksi.<\/p>\n Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 yt-neuvotteluissa ujot henkil\u00f6t ovat yliedustettuina niill\u00e4 nimilistoilla, joilla luullaan parannettavan kilpailukyky\u00e4 poistamalla nimet palkkalistoilta.<\/p>\n Pomolta edellytet\u00e4\u00e4nkin varsinkin asiantuntija- ja luovissa organisaatioissa viisautta kysell\u00e4, kuunnella ja arvostaa erityyppisi\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4.<\/p>\n My\u00f6s sellaisia, joita pit\u00e4\u00e4 kuunnella aivan erityisen tarkasti. N\u00f6yr\u00e4ll\u00e4 korvalla. N\u00f6yrist\u00e4, mutta tuloksekkaista johtamistavoista kirjoitti fastcompany<\/em> n\u00e4in.<\/a><\/p>\n \u00c4\u00e4nekk\u00e4\u00e4t pit\u00e4v\u00e4t kyll\u00e4 huolen siit\u00e4, ett\u00e4 he tulevat kuulluiksi erityisesti kuuntelemattakin.<\/p>\n