Lapsi kaipaa ja ansaitsee ehdotonta rakkautta.<\/p>\n
Ehdoton rakkaus tarkoittaa, ett\u00e4 lapsen ei tarvitse ansaita vanhemman rakkautta. Sit\u00e4, ett\u00e4 lapsi on itsess\u00e4\u00e4n niin arvokas, ett\u00e4 vanhempi on valmis vastaamaan pyyteett\u00f6m\u00e4sti h\u00e4nen psyykkisiin ja fyysisiin tarpeisiinsa, kuten voimme lukea vaikkapa t\u00e4st\u00e4<\/a>.<\/p>\n Rakkaus ei perustu siihen, mit\u00e4 hy\u00f6ty\u00e4 kasvattaja voi ajatella saavansa lapsen kautta. Rakkaus luo pohjan my\u00f6nteiselle kehitykselle, tarjoaa perustan, jolle lapsen tunne-el\u00e4m\u00e4 ja koko persoonallisuus rakentuu.<\/p>\n Kilpaurheilevan lapsen valmentajaa ei varsinaisesti kiinnosta, millainen aikuinen lapsesta tulee. Lapsen valmentajalle on se ja sama, millaisen koulutuksen lapsi hankkii, miten lapsi sijoittuu yhteiskuntaan. Millaisia ihmissuhteita h\u00e4n solmii tai millaiseksi h\u00e4nen itsetuntonsa kehittyy.<\/p>\n Lapsen valmentajaa ei l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti kiinnosta, el\u00e4\u00e4k\u00f6 lapsi onnellisen el\u00e4m\u00e4n.<\/p>\n Ei. Sill\u00e4 valmentaja on vain ihminen. Ihmiselle on tyypillist\u00e4 menestyksen ja sen my\u00f6t\u00e4 maineen ja kunnian tavoittelu yhteis\u00f6ss\u00e4\u00e4n.<\/strong><\/p>\n Valmentajan yhteis\u00f6 on lajiliitto, urheiluseura ja lajin parissa puuhailevat ihmiset. Heid\u00e4n keskuudessaan valmentaja ei saa mainetta eik\u00e4 kunniaa, jos h\u00e4n ei saa aikaan tuloksia.<\/p>\n Valmentajaa mitataan tuloksilla.<\/p>\n Olemme saaneet lukea vastenmielisi\u00e4 tarinoita nuorten kilpaurheilussa keinot pyhitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 tuloshakuisuudesta ja sairaista valmennusmetodeista. Ja niill\u00e4 menestyvist\u00e4 valmentajista.<\/p>\n Kilpaurheilutasolla harjoitellaan useita tunteja viikossa. Ei ole tavatonta, ett\u00e4 lapsi viett\u00e4\u00e4 suuremman osan hereill\u00e4oloajastaan valmentajansa kuin ty\u00f6kiireisen vanhempansa seurassa.<\/p>\n Valmentaja saattaakin olla lapselle eritt\u00e4in vaikuttava kasvattaja ja ihailtu esikuva, vaikka valmentajan motiivi on itsekk\u00e4\u00e4n tulosl\u00e4ht\u00f6inen <\/strong>eik\u00e4 lapsil\u00e4ht\u00f6inen.<\/strong><\/p>\n Lapsil\u00e4ht\u00f6isess\u00e4 kasvatuksessa lapsen k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 ohjataan kiitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 toivotusta k\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4 ja lapselle tarjotaan mahdollisuuksia saada paljon onnistumisen kokemuksia, kuten voimme l\u00e4\u00e4k\u00e4riseura Duodecimin<\/strong> terveyskirjaston julkaisusta lukea<\/a>.<\/p>\n T\u00e4llaisen kasvatuksen on tutkitusti havaittu esimerkiksi edist\u00e4v\u00e4n lapsen sopeutumista yhteiskuntaan, tukevan itsetuntoa ja edist\u00e4v\u00e4n suoriutumista koulussa.<\/p>\n Lapsil\u00e4ht\u00f6isen kasvatuksen vastakohta on, ett\u00e4 kasvatus l\u00e4htee aikuisen tarpeista, mielialoista ja motiiveista. Siis sellaisten aikuisten, kuten jotkut viime aikoina viljalti esill\u00e4 olleet valmentajat.<\/p>\n Lapsen n\u00e4k\u00f6kulmaa ei huomioida, ollaan ep\u00e4oikeudenmukaisia, mielivaltaisia ja autorit\u00e4\u00e4risi\u00e4. T\u00e4llainen kasvatustapa on Duodecimin mukaan lapselle vahingollinen, sill\u00e4 autoritaarinen kasvatusmalli perustuu n\u00f6yryytt\u00e4miseen, vertailemiseen ja kilpailuttamiseen kielteisess\u00e4 mieless\u00e4.<\/p>\n Mieli ry <\/strong>kirjoittaa nuorisovalmentajille osoitetussa blogissaan<\/a> n\u00e4in:<\/p>\n “Kun nuoret kokevat, ett\u00e4 heit\u00e4 syyllistet\u00e4\u00e4n ja alistetaan, he lannistuvat ja tulevat syyllisyydentuntoisiksi. Samalla nuoren luottamus omiin kykyihins\u00e4 heikentyy. Nuori ei saa toistuvasti kokea olevansa huono tai ep\u00e4onnistuneensa j\u00e4lleen harjoitustilanteessa, sill\u00e4 siin\u00e4 on vaaransa, ett\u00e4 h\u00e4n omaksuu ep\u00e4onnistujan roolin, alkaa tiedostamattaan toimia sen mukaisesti.” <\/strong><\/em><\/p>\n