Pienen lapsen el\u00e4m\u00e4 on yht\u00e4 mokailua.<\/p>\n
Maitomukit kaatuvat p\u00f6yd\u00e4lle.<\/p>\n
Saappaat t\u00e4yttyv\u00e4t kuravesill\u00e4.<\/p>\n
Puhekielenkin tuottaminen ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi on v\u00e4h\u00e4n on mit\u00e4 on.<\/p>\n
Sanat tulostuvat v\u00e4\u00e4rin\u00e4 tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin hassusti taivutettuina.<\/p>\n
Ja sek\u00f6s meit\u00e4 aikuisia naurattaa.<\/p>\n
Sitten koittaa kouluaika.<\/strong><\/p>\n Koulussa mokille ei en\u00e4\u00e4 naureta.<\/p>\n Koulussa niist\u00e4 tulee rangaistavia.<\/p>\n Saamme lukea Wilmasta kansankyttil\u00e4n viestej\u00e4 lapsemme edesottamuksista opinahjossaan.<\/p>\n Unohduksista, tekem\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 l\u00e4ksyist\u00e4.<\/p>\n Virheist\u00e4.<\/p>\n Emme toki kaikista.<\/p>\n Kun pilttimme vastaa v\u00e4\u00e4rin opettajan kysymykseen, h\u00e4n nolaa itsens\u00e4 koko luokan ja open edess\u00e4.<\/p>\n Se on kova paikka hauraalle lapselle.<\/p>\n N\u00e4ist\u00e4 mokista meille ei puhuta.<\/p>\n Niit\u00e4 emme n\u00e4e.<\/p>\n Joskus voimme ehk\u00e4 huomata, ettei koulup\u00e4iv\u00e4 mennyt parhaalla mahdollisella tavalla.<\/p>\n Aistimme sen siit\u00e4, ett\u00e4 lasta nolottaa.<\/p>\n Kiitos ep\u00e4onnistumisensa, h\u00e4nen itseluottamuksensa on saanut kovan kolauksen.<\/p>\n Lapsi alkaa pel\u00e4t\u00e4 virheit\u00e4.<\/p>\n Helsingin yliopiston <\/strong>empiirisen kasvatustieteen professori Markku Niemivirta<\/strong> kertoo<\/a> havainneensa selvitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n nuorten ja lasten asennoitumista oppimiseen ja kouluty\u00f6h\u00f6n, ett\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4 osa koululaisista pyrkii v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n virheit\u00e4 ja ep\u00e4onnistumisia.<\/p>\n Ei t\u00e4m\u00e4 ole kovinkaan yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4, mutta sit\u00e4kin vakavampi asia.<\/p>\n Meid\u00e4t kasvatetaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n virheit\u00e4.<\/strong><\/p>\n Ja eritoten meid\u00e4t suomalaiset<\/em> on kasvatettu v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n virheit\u00e4.<\/p>\n Ja siin\u00e4 samassa v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n riskej\u00e4.<\/p>\n Ja kunnianhimoa.<\/p>\n “Mit\u00e4 ylemm\u00e4s kiipe\u00e4t, sit\u00e4 korkeammalta putoat.”<\/strong><\/em><\/p>\n tai:<\/p>\n “Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.”<\/strong><\/em><\/p>\n N\u00e4ill\u00e4 rohkaisevilla sanoilla meit\u00e4 kannustetaan etenem\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme. Ja organisaatioissa.<\/p>\n Ett\u00e4 \u00e4l\u00e4 nyt liikoja yrittele, niin et sitten tule liikoja mokanneeksikaan.<\/strong><\/p>\n N\u00e4in, vaikka virheiden v\u00e4lttely on huonoin mahdollinen tapa oppia: esimerkiksi matematiikka on ongelmanratkaisutaitojen harjoittamista.<\/p>\n Se on yritt\u00e4mist\u00e4 ja ratkaisuvaihtoehtojen kokeilemista.<\/p>\n Oikea ratkaisu l\u00f6ytyy vasta erehdysten kautta.<\/p>\n Professori Niemivirta sanookin, ett\u00e4 oppimisen kannalta ep\u00e4onnistuminen on t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 sallia.<\/strong><\/p>\n Niemivirta tuli tutkimuksissaan siihen tulokseen, ett\u00e4 per\u00e4ti kolmannes koululaisista pelk\u00e4\u00e4 ep\u00e4onistumista.<\/p>\n Jopa siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 he aktiivisesti v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4t tilanteita, joissa on edes mahdollisuus ep\u00e4onnistua.<\/em><\/p>\n Eli 33% koululaisista ei voi eik\u00e4 edes halua olla luomassa mit\u00e4\u00e4n suurta.<\/strong><\/p>\n Heid\u00e4t on lannistettu.<\/strong><\/p>\n Sill\u00e4 varmanp\u00e4\u00e4lle pelaten ei ole koskaan luotu, eik\u00e4 tulla luomaankaan mit\u00e4\u00e4n mullistavaa.<\/p>\n Onko pienell\u00e4 kansakunnalla varaa siihen, ett\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 lannistetuista koululaisista tulee lannistettuja opiskelijoita ja sittemmin lannistettuja ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. <\/strong><\/p>\n Etenkin luovilla aloilla ja asiantuntijat\u00f6iss\u00e4 lannistettu, virheit\u00e4 kartteleva ty\u00f6ntekij\u00e4 on suorastaan kauhistus.<\/p>\n Tai ainakin pit\u00e4isi olla.<\/p>\n Etenkin, jos ty\u00f6nantajan ambitiotaso on tehd\u00e4 jotain uutta ja suurta vallitsevat konventiot kyseenalaistamalla. Sill\u00e4\u00a0 jos konventioita ei pysty haastamaan, mit\u00e4\u00e4n uutta ja suurta ei tule my\u00f6sk\u00e4\u00e4n saavuttamaan.<\/p>\n Virheit\u00e4 ei siis pid\u00e4 h\u00e4vet\u00e4 eik\u00e4 pel\u00e4t\u00e4.<\/p>\n Niist\u00e4 voisi jopa iloita.<\/strong><\/p>\n Virheet viev\u00e4t organisaatiota eteenp\u00e4in.<\/strong><\/p>\n Virheille altistavaan ajatteluun ja toimintaan pit\u00e4\u00e4 jopa kannustaa.<\/strong><\/p>\n Heikoille j\u00e4ille.<\/strong><\/p>\n Mutta kun j\u00e4\u00e4 pett\u00e4\u00e4, virhe pit\u00e4\u00e4 tunnistaa siit\u00e4 oppiakseen.<\/p>\n Onneksi ihmisaivojen virheentunnistus on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen nopeaa.<\/p>\n Tiede-leht<\/strong>i kertoo<\/a>,\u00a0 ett\u00e4 tutkijat ovat paikantaneet aivokuoresta alueen, jonka hermosolut vilkastuvat aina, kun ihminen huomaa mokansa.<\/p>\n Error, error<\/strong><\/em> -h\u00e4lytys alkaa jo 40 millisekuntia eli sekunnin tuhannesosaa virhesuorituksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n H\u00e4lytyst\u00e4 seuraa tunnereaktio.<\/p>\n Se kohdistuu virheen ik\u00e4viin seuraamuksiin. Seurauksena on \u00e4rtymyst\u00e4, turhautumista, sadattelua.<\/p>\n Mokailusta on my\u00f6s fyysisi\u00e4 seurauksia:\u00a0 ihon s\u00e4hk\u00f6njohtavuus ja syd\u00e4men ly\u00f6ntitiheys kiihtyv\u00e4t.<\/p>\n Mutta mokan seuraamukset ovat arvokkaat.<\/p>\n Turhautuminen on t\u00e4rke\u00e4t\u00e4.<\/p>\n Se opettaa kantap\u00e4\u00e4n kautta, ett\u00e4 virhett\u00e4 ei ole syyt\u00e4 toistaa.<\/p>\n N\u00e4in ihminen pyrkii suoriutumaan hommasta ensi kerralla paremmin.<\/p>\n Luovuusgurut saarnaavatkin, ett\u00e4 luovassa ty\u00f6yhteis\u00f6ss\u00e4 pit\u00e4\u00e4 suvaita virheit\u00e4.<\/p>\n Miten muuten ihmiset osaisivat tehd\u00e4 asioita paremmin, uskaltaisivat kokeilla jotakin uutta?<\/p>\n Ja uuden tavoitteluun sis\u00e4ltyy aina ep\u00e4onnistumisen riski.<\/p>\n Ty\u00f6terveyspsykologi Outi Rinne<\/strong> suosittelee HS:ss\u00e4<\/a> ottamaan esimerkki\u00e4 Piilaaksosta, Kaliforniasta<\/strong>.<\/p>\n \u201dSiell\u00e4 suositaan ep\u00e4onnistumisia luovuuden l\u00e4hteen\u00e4. On osa luovaa ongelmanratkaisua tehd\u00e4 virheit\u00e4 ja oppia niist\u00e4.\u201d<\/strong><\/em><\/p>\n Kouluttaja ja ty\u00f6nohjaaja Pia Koponen<\/a> <\/strong>kirjoitti kirjan Lupa mokata \u2013 Improvisointi arjessa<\/em><\/strong>.<\/p>\n H\u00e4nen mukaansa t\u00f6iss\u00e4 ei ole tarkoitus oppia toimimaan mokaamatta.<\/p>\n Tavoitteena pit\u00e4isi olla sinuiksi tuleminen virheiden kanssa.<\/p>\n \u201dJos et voi tehd\u00e4 virheit\u00e4, et ota riskej\u00e4. Silloin kasvusi ja kenties koko urasi kehitys loppuu siihen. Ainoa todellinen moka on olla oppimatta virheist\u00e4\u00e4n\u201d<\/strong>, h\u00e4n toteaa HS:lle.<\/p>\n T\u00e4t\u00e4 faktaa vasten on vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi leimallisesti suomalaisilla ty\u00f6paikoilla ei ep\u00e4onnistumisia kuitenkaan katsota suopeasti.<\/p>\n