Anzion mukaan
Anzion mukaan

Avioiduimme tänään 11.6. klo 14.00

Tänään lauantaina sanoimme Sallamaarin kanssa toisillemme: Tahdon.

Hän on nyt tuore aviovaimoni. Ja minä hänen aviomiehensä.

Kumpikaan meistä ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, tai pikemminkin: maistraatin virkamiestä. Ja vaikka kyse onkin mitä puhtaimmissa määrin rakkausavioliitosta, tietty elämänkokemus vapauttaa pohtimaan avioliittoa myös hieman romanttisen viitekehyksen ulkopuolelta.

Kuten esimerkiksi sitä, mistä avioliitossa on ylipäätään kyse?

Löytyisikö kirjallisuudesta käypiä määritelmiä avioliitolle?

Ottaen huomioon, että avioliitto on järjestelynä perin suosittu, sille löytyy painetussa sanassa hämmästyttävän vähän määritelmiä.

Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että avioliitto on jonkinlainen tapaan sidottu vaihtojärjestelmä.

Sellainen, jonka seurauksena vastasyntyneiden sosiaalinen asema yhteisönsä jäseninä voidaan laillistaa.

Me olemme yhteensä olleet laillistamassa jo kuuden vauvan asemaa, joten olemme osamme siis tehneet.

Joskus taas avioliiton määreenä on pidetty sopimuksen takaamaa oikeutta naisen seksuaalisuuteen ja naisen synnyttämiin lapsiin. Sekä mieheensä.

Kuulostaa jotenkin vanhakantaiselta tämä määritelmä.

Homoseksuaalisissa avioliitoissa on taas kysymys ennen kaikkea suhteen sosiaalisesta hyväksymisestä.

Tämä on mielenkiintoista: Tampereen Yliopiston täydennyskoulutuksen artikkelissa Avioliitto instituutiona, esitellään kolme avioliittomallin pääryhmää, joihin kaikissa maailman kulttuureissa tavattavat avioliitot voidaan jakaa.

Ne ovat:

  1. Henkilö voi avioitua kenen kanssa haluaa
  2. Henkilön on etsittävä aviopuolisonsa lähiryhmänsä ulkopuolelta
  3. Henkilön on avioiduttava oman ryhmänsä jäsenen kanssa

Onneksi meillä länsimaissa numero 1 on se tavallisin.

Mutta maailman mittakaavassa se ei ole likimainkaan yhtä suosittu metodi.

Muutenkin meillä avioliitto on verrattuna moneen muuhun kulttuuriin perin omituinen.

Verestetäänpä vähän opittua:

Meillähän vallitsee yksiavioisuus, eli monogamia.

Sen rinnalla on muitakin monissa maailman kolkissa hyviksi havaittuja tapoja elää avioliitossa. Kuten esimerkiksi moniavioisuus, eli polygamia.

Niitäkin on sitten kahdenlaisia: polygynia, joka tarkoittaa monivaimoisuutta, mutta myös polyandria, joka onkin monimiehisyyttä.

Tuskin kenellekään on yllätys, että moniavioisuuksista tuo ensimmäinen, monivaimoisuus, on huomattavasti yleisempi moniavoisuuden muoto. Sitä suositaan eritoten Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa sekä länsimaissakin joidenkin uskonlahkojen keskuudessa.

Mutta miten avioliitto jakselee meillä Suomessa?

Päällisin puolin avioliittoinstituutio elää ja voi mainosti: Tilastokeskuksen väestönmuutostietojen mukaan solmittujen avioliittojen määrä kasvoi vuonna 2015. Toisin kuin parina edellisenä vuotena. Vuonna 2015 avioliittoja solmittiin 24 708, eli 246 enemmän kuin edellisenä vuonna.

Jostain syystä juuri nelikymppiset avioituivat vilkkaammin kuin vuotta aiemmin, toisin kuin nuoremmat tai vanhemmat. Eli se ikäluokka, johon nuorikkoni ja minä kuulumme.

Huomioitavaa on, että uudelleen avioituvat vastasivat suotuisasta kehityksestä. Ensimmäisten avioliittojen määrä väheni edellisestä vuodesta, kun taas uudelleen naimisiin menneitä oli taas selvästi enemmän.

Nämä ensikertalaiset olivatkin sitten vanhempia kuin koskaan ennen: vuonna 2015 ensimmäisen kerran avioituneiden naisten ja miesten keski-iän nousu jatkui, kun sekä morsianten että sulhasten keski-ikä nousi 0,5 vuotta edellisestä vuodesta keski-ikien näin ollen naisilla 31,2 ja miehillä 33,4 vuotta.

Eli summa summarum: ensimmäistä kertaa avioituneita oli vähemmän kuin aiemmin ja he olivat vanhempia kuin aiemmin. Tämän faktan merkityksen yhteiskunnalliselle kehitykselle jätän jonkun itseäni fiksumman henkilön arvioitavaksi.

Kertooko kehitys jostakin?

Mainittakoon vielä, että toisia avioliittoja oli viidesosa kaikista solmituista avioliitoista, ja mielenkiintoinen trivia: kolmansia oli 4 %.

Uusien avioliittojen muassa lisääntyi myös avioerojen määrä: avioeroja otettiin männä vuonna 13 939 luvun ollessa 257 enemmän kuin vuotta aiemmin. Kuitenkin edelleen selvästi alle puolet ensimmäisistä avioliitoista päättyy eroon, vaikka muutakin kuulee joskus väitettävän.

Numeroista takaisin avioliiton määrittelyyn. Se ei siis ole helppoa. Antropologi Roger Keesingin mukaan avioliitto on kulttuurinen instituutio.

Ja että siksi se on hankala määritellä.

Hän kirjoitti, että avioliitto on prosessi, jonka kautta rakastavaiset muodostavat kotitalousyksikön, joka yhdistää samalla sukuja ja uudistaa yhteisöä sosiaalisesti ja biologisesti jälkeläisiä hankkimalla.

Voin vakuuttaa, että meidän, yli viisikymppisten vastanaineiden kohdalla, yhdistäminen ja uudistaminen rajoittuvat sosiaaliselle tasolle.

Mutta itsekkäästi toivotan meille rutkasti yhteisiä, rakkauden täyttämiä vuosia.

Sellaisia toivotan sinullekin.

Ja avioasioista voi keskustella lisää täällä.

Auvoisaa kesäviikonloppua toivottaen,

Anzio

13434191_10154197964908397_1275770404_n

Kommentit (2)

  1. Maritta Kinnunen

    Lämpimät onnittelut! lienemmekö olleet sukujuhlilla kauan kauain sitte.Olisiko ollut Kerimäellä. Valoa ja iloa syksyyn molemmille. tervMaritta Kinnunen ent Muhonen

    • anssijarvinen

      Kiitos meiltä molemmilta!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *