Anzion mukaan
Anzion mukaan

Kasvatatko lapsestasi onnettoman kusipään?

Nuorin tyttäreni valittiin kouluparlamenttiin luokkansa edustajaksi. Vieläpä ajan henkeen sopivasti oikein äänivyöryllä. Ensimmäisellä kierroksella.

Tästä kiitos kuuluu varmasti ainakin osittain sille, että hän ainoana ehdokkaista tohti pitää vaalipuheen.

Pakko myöntää, että olen ylpeä 3.-luokkalaisen kuopukseni edesottamuksista.

Vanhemmalle tällainen tilanne on kutkuttava: on helppoa nähdä lapsensa tulevaisuuden pärjääjänä, potentiaalisena vaikuttajana, joka on ilmeisen kyvykäs sosiaalisesti. Eikä hän kärsi esiintymispelosta.

Toisin kuin isänsä.

Toivottavasti osaan kannustaa häntä toimimaan yhteisönsä ytimessä, hankkimaan luottamustehtäviä ja vastuuta myös tulevaisuudessa. Koulia itseään yhä vaativampiin tehtäviin.

Mutta samalla pelästyin ajatuksiani.

Toivottavasti tyttärelläni ei ole hanakat ja terävät kyynärpäät. Toivottavasti hän osaa arvostaa muita, kohdella heitä hyvin eikä koe olevansa toisten yläpuolella.

Toivottavasti hän osaa käyttää kykyjään ja valtaansa oikein.

Sillä näin ei koululaisten keskuudessa läheskään aina ole.

Suomen Akatemian tutkijatohtori Tuija Huuki on tutkinut alakoululaisten keskinäistä vallankäyttöä.

Hänen mukaansa joillakin oppilailla on huomattavan paljon valtaa suhteessa luokkatovereihinsa.

Eivätkä he kaihda käyttää sitä.

Pelkoni on aiheellinen: Tuija Huuki kertoi Oulun ylioppilaslehdelle, että lasten kaverisuhteissa väkeväkin vallankäyttö pysyy piilossa kasvattajilta.

Siis esimerkiksi minulta.

Ja  Sinulta.

Huuki on selvittänyt muun muassa sitä, miten valta kehittyy lasten kaverikulttuureissa ja yhteisöissä.

Huuki antaa Vallan visaiset kaverisuhteet -oppaassaan huoltajille työkaluja puuttua tilanteeseen ennen kuin vallan käyttö etenee kiusaamiseksi.

Kiusaamisen synkät seuraukset kaikki tiedämme.

Oulun yliopiston nais- ja sukupuolen tutkimuksen yksikössä työskentelevä Huuki tietää, mistä puhuu. Hän on taustaltaan luokanopettaja ja myös erityisopettaja.

Huuki kertoo, että koulumaailmassa valta ilmenee kaverisuhteita määrittävinä tekoina.

”Koululaisten väliset valtamekanismit konkretisoituvat lasten arjessa suosittujen ja ei-suosittujen välillä tapahtuvista teoista. Esimerkiksi hippaleikissä jatkuvasti joku suostutellaan hipaksi tai joku saa aina huonoimmat lelut. Ei-suosituilta lapsilta voidaan vaatia palveluksia tai heitä huijataan. He joutuvat usein suosittujen lasten keskinäisen valtapelin pelinappuloiksi.”

Ei-suositut lapset ovat yleensä niitä, jotka eivät täytä sosiaalisesti hyväksytyn tyttöyden tai poikuuden tunnusmerkkejä.

Ja nämä merkit ovat usein kotona opittuja.

Meiltä vanhemmilta, jotka kaikki haluamme lapsemme menestyvän.

Paradoksaalista on, että kiusaajista saattaa tulla menestyjiä.

Sillä niin usein käy, jos on pidetty ja älykäs.

Kuten kiusaajat tapaavat olla.

Mutta kukaan meistä vanhemmista ei halua lapsestaan onnetonta.

Kuten psykologi Vesa Nevalainen sanoo, älykkäänä ihmisenä vallan väärinkäyttäjä, alistaja ja kiusaaja joutuu elämään loppuelämänsä sen tiedon kanssa, että hänessä on vikaa.

Hän ymmärtää olleensa ilkeä.

Tämäkin on raskas taakka kannettavaksi.

Puhumattakaan ilkeyksien kohteen taakasta.

Lataa Tuija Huukin toimittama Vallan visaiset kaverisuhteet -opas tästä.

Ja lue se.

Keskustelu jatkuu täällä.

Anzio

Kommentit (1)

  1. Opettaja

    Ne raukkiksethan on usein niitä kiusaajia – eivät älyköt – eikö?
    Ainakin minun kouluaikoinani oli niin.
    Myös opettajat kiusasivat oppilaita!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *