Kuka rynkyttikään itsensä pornotulojen ykköspallille?
Verohallinto julkaisi tuoreimmat verotiedot torstaiaamuna klo 8.00. Päivä oli korostuskynällä vahvennettu lukuisten toimittajien kalentereihin, sillä verotietojen perusteella mediat revittelevät kutkuttavan jännittäviä listauksia henkilöistä, jotka saivat viime vuonna muhkeita palkka- ja pääomatuloja.
Ja samalla kellonlyömällä alkaa jokavuotinen taivastelu siitä, pitääkö verotietoja ylipäätään paljastaa.
Aiheesta julkaistiin tutkimuskin. Suomalaisilta kysyttiin miellyttääkö verotietojen avoimuus.
Ei miellytä.
Uutissuomalaisen teettämän gallupin mukaan nykyisen mukaista avointa mallia kannattaa vain reilu neljännes suomalaisista.
Mutta mielenkiintoista on, että pienituloisia hanakammin verotietojen täyttä julkisuutta kannattavat suurituloisimmat. Siis juuri he, keiden tulotiedoilla lehtien palstoilla ja verkkokeskusteluissa näkyvimmin mässäillään.
Meillä Suomessa verotietojen julkaisemisella on pitkät perinteet. Ennen internetiä verottaja julkaisi maksullisia kansan suussa osuvasti juorukalentereiksi kutsuttuja verokalentereita.
Verotietojen julkisuus onkin tärkeää avoimuuden ja vallankäyttäjien valvomisen kannalta. Meillä on syytä olla ylpeitä, sillä Suomen kaltaista verotietojen avoimuutta ei ole missään toisessa maassa.
Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei ole edelleenkään suostunut paljastamaan verotietojaan ankarasta painostuksesta huolimatta. Kansalla ei siten ole hajuakaan, minkä osan ja kuinka paljon heidän presidenttinsä maksaa tuloistaan veroina yhteiseen kassaan.
Meillä moinen peittely ja salamyhkäisyys ei tulisi kuuloonkaan.
The New York Times hämmästelee suomalaisten verotietojen julkistamista. Lehti uutisoi Suomen ”kansallisesta kateuspäivästä” ja kertoo, että suomalaisten tapa julkistaa verotiedot läpinäkyviksi kaikille ei ole tyypillistä edes muissa avoimuudestaan kuulluissa Pohjoismaissa.
Aivan viime aikoina jotkut amerikkalaiset taloustieteilijät ovat kuitenkin alkaneet osoittaa ymmärrystä palkka- ja verotietojen paljastamiseen. Tietojen julkisuutta on perusteltu esimerkiksi sukupuolten välisiä palkkaeroja tasaavana ja muutenkin epätasa-arvoa tasoittavana.
Avoimuus onkin se verotietojen julkaisun merkittävin asia. Me suomalaiset tiedämme, kuinka paljon poliitikot tai valtionyhtiöiden johtajat ansaitsevat. Meille kerrotaan kuka taiteilija on tienannut tuotoksillaan eniten ja millaisia ovat eniten veroja maksavat kansalaiset.
Yhteiskunnan läpinäkyvyyden kannalta on siis hyvä, että verotiedoista kerrotaan avoimesti.
Avoimuus antaa eväitä yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Ja hyvä on myös se, että vallan vahtikoirana tunnettu julkinen sana osallistuu aktiivisesti tähän meitä kaikkia koskevaan tärkeään debattiin.
Iltapäivälehdistön kulma lähestyä asiaa on ehkäpä hieman populäärimpi. Mutta passiivisuudesta ei ainakaan ns. keltaista lehdistöä sovi tässä yhteydessä arvostella.
Esimerkiksi google-haulla: iltasanomat verotiedot, löytyy 767 000 osumaa.
Veropaljastusviikolla tiedonjanoinen kansakunta surffaakin verkossa sekä lehteilee iltapäivälehtiä ahnaasti.
Ja mediat osallistuvat keskusteluun kukin kykyjensä mukaisesti.
Tässä Ilta-Sanomilta pari esimerkkiä:
“Jethro Rostedille megamätkyt! Kaisa Liskin tulot romahtivat” otsikoivat helsinkiläiset journalistit Wilma Ruohisto ja Tea Manninen tarkkasilmäisen analyysinsä tunnettujen asuntoesittelijöiden tulojen kehittymisestä edellisenä verovuotena. Yhteiskunnallisen läpinäkyvyyden nimissä.
Tasa-arvo ja -palkkaisuus on taas lähellä toimittaja Ari Tukian sydäntä. Hän laati miljoonatulot, nuoruuden, sukutarinan, mainekohut ja raviurheilun näppärästi yhdistävän otsikon:
Sukupuolten välinen tasa-arvo lieneekin myös tämän Helsingin kotipaikakseen ilmoittaman Nita Makkosen laatiman reportaasin ytimessä:
Turun murretta puhuvan, mutta karjalaiset geenit omaavan toimittaja Heidi Vaaliston traaginen tarina vakinaisesta toimesta eläköityneen meteorologin rankoista vanhuusvuosista kuuluu kaikkien seniorikansalaisten yhteiskunnallisesta asemasta huolestuneiden lukulistalle:
“Näin tienaavat tv:stä tutut meteorologit – tulokuningas Visa Salojärvi raataa eläkkeelläkin”
Mainittakoon vielä, että Ilta-Sanomat on keskittänyt merkittävän osan veroasioiden yhteiskunnallista merkitystä pohtivasta kirjoittelustaan huomaavaisesti helppolukuiseen Viihde-osioon.
IS myös ystävällisesti neuvoo, miten voi selvittää kenen tahansa suomalaisen verotiedot. Lehti opastaa, että kaikkien suomalaisten tietoja voi tarkastella Verohallinnon toimipisteissä 1. marraskuuta alkaen toimipaikkojen asiakaspäätteillä. Ja soittaakin voi. Verohallinnon puhelinpalvelu auttaa joko suomeksi numerosta 029 497 002 tai ruotsiksi numerosta 029 497 003. IS lisää vielä, että “verotiedoista voi olla hyötyä, jos haluaa tarkistaa esimerkiksi oman alansa palkkatason kollegojen palkkoja vertailemalla”.
Ja voihan niiltä Verohallinnon asiakaspäätteiltä halutessaan ihan silkasta uteliaisuudesta stalkata kenen tahansa tulotietoja.
Riittää, että tietää nimen ja kotikunnan.
Ehkäpä ansiokkaimman uutisotsikon viime verovuodesta laati kuitenkin Seitsemän päivää -lehti.
Näin Seiska otsikoi erään yhteiskunnallisesti merkitykselliseksi arvioimansa ammattiryhmän tulokehityksestä:
Toimittajan nimi ja kotipaikka eivät ole tiedossa.
Verouutisvapaata alkavaa viikkoa.
Anzio
Keskustelu jatkuu täällä.