Miksi harjoittaa kehnoa asianajobisnestä, jos voi uhkailla tuottavasti?
Useat tuhannet suomalaiset ovat saaneet tai tulevat saamaan tiukkasävyisen uhkauskirjeen.
Yksityisiä suomalaisia vaaditaan tekijänoikeusrikkomuksen hyvitykseksi maksamaan jopa tuhansia euroja.
Hyvitystä vaaditaan elokuvien laittomasta levittämisestä.
Riutuva Posti saa kiittää liiketoimintansa piristysruiskeesta Markkinaoikeutta.
Markkinaoikeus antoi heinäkuussa päätöksen, jossa vertaisverkossa yhtä elokuvaa ja viittä televisiosarjan jaksoa todistettavasti eräinä tiettyinä hetkinä BitTorrent-vertaisverkossa jakanut henkilö tuomittiin maksamaan A Walk Among the Tombstones -elokuvan oikeudenomistajille korvausta sata euroa ja kymmenestä Black Sail -televisiosarjan jaksosta hyvitystä 50 euroa jaksoa kohden, kirjoittaa Helsingin Sanomat.
Eli korvaukset olivat pullakahvitasoa.
Elokuvan ja televisiosarjan oikeudenomistajat eivät moisia tilisuorituksia edes huomaa.
Mutta joku toinen huomaa tilillään positiivista vipinää.
Asianajotoimisto Hedman Partnersin sekä muille todistelussa käytettyjen asiantuntijoiden tileille kolahti peräti 31 000 euroa, jonka markkinaoikeus tuomitsi vastaajan näille maksavan.
Asianajotoimisto Hedman Partners vaikuttaakin olevan aktiivinen toimija uhkauskirjebisneksessä.
Verkkosivuillaan toimisto ilmoittaa olevansa Venäjän suhteiden pioneeri. Ja yksi ensimmäisistä länsimaisista toimijoista Venäjällä.
Kuin sanojensa vakuudeksi toimisto kertookin postiosoitteekseen Helsingin Tehtaankadun. Arkkitehtuuriltaan perin neuvostohenkisen rakennuksen suoraan Venäjän suurlähetystöä vastapäätä.
Toiseksi osoitteekseen Hedman Partners ilmoittaa Tallinnan.
Kuten tunnettua, Venäjän markkina ei – kiitos talouspakotteiden – vedä vanhaan malliin.
Hedman Partnersinkin business on kehittynyt varsin vaatimattomasti, kuten näistä taloustiedoista voi itse kukin räknäillä.
Vuoden 2015 liikevaihto ja tulos eivät yllä pakotteita edeltävän vuoden 2013 tasolle.
Jotakin tartti siis tehdä.
HS:n mukaan markkinaoikeudessa on nyt kolme uutta hyvitysjuttua vireillä.
Ja lisää saattaa tulla.
2016 markkinaoikeus antoi liki 200 tapauksessa päätöksiä siitä, että operaattoreiden on annettava asiakkaidensa IP-tiedot niitä pyytäville.
Jutuissa pyydettävien IP-osoitteiden määrät vaihtelivat yhdestä useisiin tuhansiin.
Yleisesti on arvioitu, että yhteensä uusia IP-tietoja olisi kerätty Hedman Partnersille ja muille kiristyskirjeiksikin kutsuttujen uhkauskirjeiden lähettäjille jopa 60 000 kappaletta.
Heinäkuisen oikeudenkäynnin ja sen päätösten logiikkaa noudattaen Hedman Partnersilla ja muilla vastaavilla toimijoilla olisi tiedossa melkoinen jättipotti:
Lähes 200 miljoonaa euroa pelkkiä oikeudenkäyntipalkkioita!
Näin uhkailubisnes toimii:
I Elokuva- ja levy-yhtiöt sekä ohjelmistotuottajat antavat lakitoimintaa harjoittavalle yritykselle toimeksiannon suojella tekijänoikeuksiaan verkossa. Sellaisen lakifirman, joka hoitaa ns. likaisen työn.
II Lakifirma saa tiedon ja todisteeksi kutsutut seurantaohjelmien lokitiedot, että jotain tiettyä elokuvaa, albumia tai tietokoneohjelmaa jaetaan oikeudettomasti.
III Suomalainen lakitoimisto luottaa ulkomailta tulleeseen tulleeseen tiedonantoon ja sen todistekelpoisuuteen.
IV Lakifirma esittää kerrallaan esimerkiksi parin sadan IP-osoitteen ns. todisteet markkinaoikeudelle, joka määrää Internet-palveluntarjoajia luovuttamaan IP-osoitteiden käyttäjien henkilötiedot. Palveluntarjoajat eli operaattorit laskuttavat palvelustaan asioista hyvin perillä olevan lähteen mukaan yli 100 euroa / kpl.
Eli operaattoritkin tienaavat uhkailuliiketoiminnalla vuositasolla satoja tuhansia euroja.
V Lakifirma saa henkilöiden yhteystiedot yrityksiltä ja lähettää uhkauskirjeet. Pieni osa tapauksista viedään oikeuteen. Huomattavasti suurempi osa maksaa vaaditun summan, josta pieni osa tilitetään oikeuksienomistajille ja lakifirma pidättää itsellään leijonanosan.
Näyttää siltä, että pääosa hyvitysvaatimuksista on lähetetty henkilöille, jotka eivät edes tiedä jakaneensa tiedostoja.
Tai, että he ovat jakaneet vain jonkin satunnaisen leffan tai sen pätkän.
Näin vaikka Tekijänoikeuslain 60-pykälä velvoittaa operaattorin kertomaan liittymänhaltijan nimen, jos kyseisestä liittymästä on jaettu ”merkittävässä määrin” tekijänoikeudella suojattua sisältöä.
“Merkittävissä määrin” -määritelmä lisättiin Lex Karpelaksi ristityllä muutoksella tekijänoikeuslakiin vuonna 2005. Muutoksella operaattorit velvoitettiin antamaan tiedot tekijänoikeussuojattujen elokuvien jakajista vertaisverkoissa määritelmän täyttyessä.
Mutta määritelmä on löysä ja tulkinnanvarainen.
Löysä ja tulkinnanvarainen Hedman Partnersin ja muutaman muunkin uhkauskirjebusineksessä aktivoituneen tahon onneksi.
Sekin on tulkinnanvaraista ja kiistanalaista, voiko internet-osoitteen haltijaa ylipäätään väittää tekijänoikeussuojatun materiaalin välittäjäksi. Näin koska verkkoa on saattanut käyttää joku toinen ihminen haltijan asiasta tietämättä.
Mutta Hedman Partners hallitsee dramaturgian.
He aloittavat kirjeensä iskulla palleaan.
Otsikko on:
”Internet-liittymästänne on levitetty lainvastaisesti elokuvateosta.”
Ja jatkavat, että Hedman Partners edustaa jaetun tekijänoikeudella suojatun materiaalin oikeudenomistajia.
HS:n esimerkkitapauksessa tietyn televisiosarjan kahden tuotantokauden jakamisesta Hedman Partners kertoo asianajaja Joni Hatanmaan allekirjoittamassa kirjeessä, että kyseessä on sellainen “tekijänoikeuden loukkaus, josta lain on mukaan suoritettava hyvitys.”
”Liittymän omistajana olette asiaan osallinen ja ensisijainen epäilty loukkauksen tekijäksi”, Hatanmaa jatkaa vain tarjotakseen mahdollisuutta asian sopimiseen.
Ja jotta hänen ei tarvitsisi tarttua järeämpiin aseisiin: edistää asia poliisille tehtäväksi tutkintapyynnöksi.
Tai ettei ”kohdisteta hyvitys- ja korvausvaatimusta markkinaoikeudessa, jossa vaatimuksiin lisätään myös oikeudenkäyntikulut”.
Juuri tässä kohdassa kirje alkaa saada kiristyksenomaisia piirteitä.
HS:n esittelemässä esimerkkitapauksessa asianajaja Hatanmaa ehdottaa korvaukseksi 2 200 euroa, josta oikeudenomistajille menee 900 euroa. Valvonnan kustannuksiksi hän ynnää 1 300 euroa.
Asianajajan kalkyylin mukaisesti Hedman Parnersin palkkio kiristyskirjeen lähettämisestä olisi siis vaatimatomasti n. 150% korkeampi kuin se korvaus, joka oikeudenomistajalle kiistämättä laillisesti kuuluu.
Eli kun Hedman Parnersin sihteeri postittaa 100 kirjettä, joiden uhkailu tehoaa, yllämainitulla matematiikalla ja toimen logiikalla Hedman Partnersin tilille kolahtaa palkkioita postitusoperaatiosta 130 000 euroa.
Eikä Hedman Partners ole ainut helpon rahan vainunnut toimija, vaikkakin ehkä aktiivisin.
Uhkailubisineksellä tulostaan petraavat myös ainakin Adultia– ja Tekijänoikeusturva TOT -nimiset puulaakit.
Kansalaisten oikeustajua koettelee se, missä menee kohtuullisen tekijänoikeuksien valvonnan ja oikeudenkäyntikuluilla uhkailevan kiristyksen raja.
Suomen asianajajaliiton valvonnasta vastaava lakimies Pia Kauppinen kertoo HS:lle, että Hedman Partnersin toiminnasta on tullut kanteluita.
Tieto, jota kukaan meistä ei varmaankaan suoranaisesti hämmästele.
Keskustelu jatkuu täällä.
Uhkailuvapaata alkavaa viikkoa
Anzio
PS. Moraali on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvä ja pahaa, oikein tai väärin. Moraali-sanaa käytetään sekä kuvailevasti viittaamaan vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä että ohjeita antavasti siitä, minkä tulisi olla moraalisesti hyvää ja oikeaa toimintaa. (Lähde: Wikipedia)