Monella masennusta potevalla on hymytyttö- tai hymypoikapatsas kaapin päällä
Yli 7 000 koululaista sai eilen hymytyttö tai -poikapatsaan. Lapset olivat iloisia ja vanhemmat ylpeitä. Syystäkin.
Patsaitten jakoperusteet vaihtelevat kouluittain. Joissakin kouluissa Hymy-veistokset – kuten pystien markkinoija Kehittämiskeskus Opinkirjo niitä kutsuu – jaetaan jokaisella luokka-asteella. Toisissa kouluissa oppilaita taas riemastutetaan hymyilevillä päillä ainoastaan kuudennella luokalla. Perinteitä on monia, mutta yleensä patsaan saajan valitsevat luokkatoverit äänestyksen perusteella.
Heikki Niemisen 1952 luomia ikonisia hymypatsaita alettiin jakaa kouluissa Hyvän toveruuden kilvan palkintona. Koululuokat kilpailivat siitä, kuka on ystävällisin, rehdein ja hymyilevin.
Hymy-veistoksen on saanut yli 300 000 kilttiä koululaista, tietää Opinkirjo kertoa sivuillaan.
Ja heistä moni liian kiltti on sairastunut masennukseen.
”Yllättävän monilla masennusta potevista on hymytyttö- tai hymypoikapatsas kaapin päällä”, kirjoittaa Me Naiset viitaten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n psykologian tohtori Esa Nordlingin omakohtaisiinkin kokemuksiin.
Näin, sillä liika kiltteys on mielenterveydellinen riskitekijä.
Kiltteydestä kipeät -kirjan kirjoittanut Anna-Liisa Valtavaarakin kertoo Ylelle tavanneensa useita ihmisiä, jotka kärsivät liiasta kiltteydestä johtuvasta masennuksesta.
Nämä liian kiltit ihmiset ovat alkaneet elää miellyttääkseen toisia, eivätkä uskalla ilmaista omia tunteitaan.
Liian kiltti ihminen on taipuvainen ajattelemaan, että täytyy olla koko ajan tehokas ja hyödyllinen muille.
Eikä toisia saa vaivata, mutta itseään saa senkin edestä.
Liian kiltissä ihmisessä asuu sisäinen ja armoton orjapiiskuri.
Itseään suorituksiin piiskaava kiltti ihminen yrittää ansaita enemmän arvoa omissa silmissään, mutta ei kuitenkaan koe koskaan olevansa riittävän arvokas.
Häntä jäytää riittämättömyyden ja syyllisyyden tunne.
Valtavaaran mukaan syyllisyyttä poteva kiltti ihminen pelkää hylätyksi tulemista. Siksi hän tekee niin kuin hän luulee muiden toivovan hänen tekevän.
Paitsi suuri miellyttämisen tarve, ylikiltteyden tunnusmerkistöön kuuluu myös pelko ilmaista omia mielipiteitään, toiveitaan ja tunteitaan, kirjoittaa KD-lehti. Että kieltää itseltään ilon tuntemisen lisäksi pettymyksen ja vihan ilmaukset.
”Masentuneen on voinut olla vaikea ilmaista aggressiota, se pitää peittää ja ystävällinen pitää olla”, Nordling pohtii.
Jos nielee jatkuvasti oman pahan olonsa ja on liian myötäsukainen myös vaikkapa silloin, kun tulee toistuvasti loukatuksi, voivat seuraukset olla vakavat. Ihminen katkeroituu, jos jatkuvasti ottaa vastaan henkisiä iskuja vaikkapa mitätöinnin muodossa.
Nordling jatkaa:
”On hyvä itkeä ja valittaa, kun sieluun sattuu. Silloin tuska ei pakkaudu sisälle möykyksi, joka sitten ilmaisee itseään salakavalasti myöhemmin.”
Ylikiltteydestä pitää oppia pois. Se ei ole mahdollista, ennen kuin tunnistaa kärsivänsä ongelmasta. Ikävä kyllä usein ongelma huomataan vastaa, kun ihminen yksinkertaisesti palaa loppuun niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Jotkut kiltteytensä kanssa pitkään kipuilleet ovat Valtavaaran mukaan tehneet kertaheitolla täyskäännöksen, ja pakottaneet itsensä tietoisesti tuhmiksi.
”Se ei ole toimiva tapa, ongelma ei ratkea, se saa ainoastaan toisenlaisen etumerkin”, Valtavaara sanoo ja suosittelee pehmeämpää lähestymistapaa:
”Kannattaa esimerkiksi kokeilla, miten työtoverit tai läheiset reagoivat, jos kerrankin sanoo eriävän mielipiteensä keskustelutilanteessa, kun aiemmin on aina ollut samaa mieltä muiden kanssa”.
Pitää siis opetella ilmaisemaan oma mielipiteensä. Ja sanomaan: ”Ei”
Se on hyvä keino vahvistaa omaa minää sen sijaan, että hammasta purren ja ehdoitta myöntyy aina muiden odotuksiin ja vaatimuksiin.
Kannattaa tunnustaa itselleen, että aina ei tarvitse olla muiden mielestä täydellinen. Että on ihan ok asettaa omat tarpeensa ja toiveensa etusijalle.
Tee yksinkertainen kiltteystesti.
Jääkö toisten auttamisesta hyvä mieli?
Jos jää, kiltteytesi on tervettä.
Jos ei jää, tarkkaile kiltteyttäsi.
Ja opettele sanomaan ei.
Ennen kuin on liian myöhäistä.
”Muiden auttamisesta tulee aina jäädä myös auttajalle itselleen hyvä mieli, silloin kiltteys on terveellä pohjalla”, Anna-Liisa Valtavaara sanoo.
Ei suostuta alkavalla viikolla ihan kaikkeen.
Keskustelu jatkuu täällä.
Anzio