Sipilän Suomi – Pohjolan Puola
Sen jälkeen, kun esimerkiksi uutistoimisto Reuters ja Britannian yleisradioyhtiö BBC olivat uutisisoineet näyttävästi Sipilän pyrkimyksistä rajoittaa sananvapautta, Sipilä kommentoi aiheuttamaansa kansainvälistä kohua Helsingin Sanomille näin:
”Ei se vaikuta Suomen maineeseen ulkomaille. En ole törmännyt kertaakaan siihen.”
Lausunnosta voi siis vetää sen johtopäätöksen, että pääministerimme tai edes hänen esikuntansa eivät seuraa sellaisia arvostettuja uutisoijia kuten Reuters tai BBC.
Monien arvioiden mukaan näyttävästi kansainvälisissä medioissa noteerattu jupakka on kyseenalaistanut Suomen maineen sananvapauden mallimaana.
Näin pohtii myös Toimittajat ilman rajoja liike, joka pitää mahdollisena, että Suomi menettää kärkipaikkansa johtavana sananvapausmaana pääministerimme toilailujen ansiosta.
Yle- ja sipilägateina tunnetut kohut elävät vielä vahvoina ja alkavalla viikollakin on luvassa uusia sattumia soppaan.
Mutta pääministeri Sipilän johtama hallitus on jo keskellä uutta kohua.
Valtakunnansovittelija Jonkka lausui Helsingin Sanomille, että hallituksemme on antanut eduskunnalle useita lakiesityksiä, joissa on ollut perustuslaillisia ongelmia.
Ja oikeuskansleri on juuri se taho, jonka tehtävänä on perustuslain mukaan valvoa Valtioneuvoston toimien lainmukaisuutta sekä perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Nyt näyttää siltä, että istuva hallituksemme ei ota edes ylimmän laillisuusvalvojan eli oikeuskanslerin näkemyksiä huomioon.
Sipilän vastaukseksi laatima blogikirjoitus ei perusongelmaa muuttanut.
Vakavat ongelmat sananvapauden ja demokratian toteuttamisessa tuovat mieleen toisen EU:n jäsenvaltion, Puolan, kuten Åbo Akademin professori ja tunnettu vaalikommentaattori Kimmo Grönlund kysyy twiitissään.
Puolastakin on viime aikona kantautunut huolestuttavia uutisia.
Puolan hallitus, jonka muodostaa lokakuun 2015 vaalit voittanut Laki ja Oikeus -puolue (Prawo i Sprawiedliwość, PiS), on sekin puuttunut valtiollisen yleisradioyhtiön sekä oikeuslaitoksen toimintaan.
Tammikuussa Puolan hallitus sinetöi uuden tiedotusvälineitä koskevan lain, josta pääministeri Sipilä näkee märkiä unia.
Uuden medialain mukaan hallituksen ministereillä on oikeus nimittää ja erottaa valtiollisen yleisradioyhtiön johtajia.
Puolan hallitus ei lotkauttanut korvaansa, vaikka medialaista älähtivät esimerkiksi Euroopan komissio, Euroopan neuvosto, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj, lukuisat toimittajajärjestöt ja Euroopan yleisradioliitto EBU.
Puolan hallitus on heittänytkin paitsi epämiellyttäväksi katsomiaan johtajia myös oikeuslaitoksen tuomareita säälimättä kilometritehtaalle.
Siksi Euroopan komissio ryhtyi tarkkailemaan Puolan tilannetta. Komissio haluaa selvittää, onko maan hallitus loukannut eurooppalaisia oikeusvaltioperiaatteita.
Tätä pohtivat nyt myös Suomessa useat oikeusoppineet.
Eivätkä yhteneväisyydet Puolan ja Suomen hallitusten väillä tähän pääty.
Puolankin uusilta johtajilta on kuultu hämmentäviä kommentteja. Kuten esimerkiksi ulkoministeri Witold Waszczykowskin lausunto, jossa hän yhdisti monikulttuurisuuden, pyöräilyn ja kasvissyönnin vasemmistolaisuuteen ja marxilaisuuteen.
Kuulostaa etäisesti tutulta, eikös meilläkin ole joku hallituspuolue, jonka puheenjohtaja lanseerasi käsitteen “fillarikommunistit”.
Ja tämä sama puolue on valinnut yhdeksi kuntavaaliteemoistaan tuulivoiman ja räjähtelevät lepakot?
Älyllisesti samantasoisia suorituksia Waszczykowskin kanssa.
Ulkoministeri Waszczykowski istuu muuten siinä ihan samassa hallituksessa, joka ajoi lähes täydellistä aborttikieltoa Puolaan.
Ja hänen edustamansa suomalaisen veljespuolueen puheenjohtajan, virkaveljen, eli Sipilän hallituksen ulkoministeri Soinin aborttikantahan ei ole sekään kenellekään epäselvä.
Eikä se, että Soini on useaan otteeseen osoittanut ymmärrystä Puolan uudelle hallitukselle sen sananvapautta ja ihmisoikeuksia loukkaavasta politiikasta huolimatta.
Ja pääministeri Sipilälle ulkoministeristään poikkeavan kannan ottaminen on tuottanut suurta tuskaa, kuten tästäkin voit lukea.
Eikä se pääministerin Sipilän suhde abortin ankarasti kieltävään lestadiolaisuuteenkaan ole kovin helppo pala, katso vaikka.
Puolassa Sipilällä olisi paljon helpompaa.
Keskustelu jatkuu täällä.
Szczęśliwy nadchodzący tydzień! (Suom. Hyvää alkavaa viikkoa!)
Anzio
Jälkiprotestanttisessa Pohjolassamme alkaa sekä liberaali-reformististen luterilaisten että agrressiivista sekularismia kannattavien kansalaistemme keskuudessa vahvistua pyrkimys linkittää pääministeri Sipilä hänen uskonnollisen taustansa kautta Itä-Eurooppaan.
Tämä ei sinällään ole mitään uutta, koska ennen tätä “kotimaista vaihettamme” niin Länsi kuin Itä-Euroopan konservatiivisia, kristillisen tausta omaavia -jotka ovat usein juuri katolisia- poliitikkoja (Huom. muitakin kuin äärioikeistolaista Marine Le Peniä!) ja johtajia on mahdutettu aika ronskisti ja epäoikeudenmukaisesti “samaan koppiin” Putinin kanssa.
Ikäänkuin eurooppalaisten konservatiivien historiallisesti toisenlaista kehityskaarta ja heidän demokratian kannalta luontevampaa suhdetta kirkkoon tai kristillisyyteen ei jostain syystä osata tai haluta erottaa Putinin suhteellisen nuoresta, venäläisen ortodoksisuuden kuorruttamasta, narsistisesta nationalismista.
Mikäli siis olet suomalainen, ranskalainen tms. vanhan kirkon, katolisen tai ortodoksisen kirkon jäsen tai konservatiivis-reformistinen luterilainen -joka Suomessa avataan aina tarkoittamaan vain kolmea asiaa: suhtaudut kielteisesti aborttiin, eutanasiaan ja tasa-arvoiseen avioliittoon- olet, jos et nyt aivan “putinisti”, niin “itä-eurooppalainen” kuitenkin; puolalainen, bulgarialainen jne. Silläkään, että poliitikkona et pyri tiukentamaan ko. asioihin liittyvää lainsäädäntöä, ei uskonnollisen taustasi vuoksi ole juurikaan merkitystä, koska olet potentiaalisesti enemmän itäisen kuin läntisen sivilisaation edustaja.(Vrt. niinkuin jokainen muslimi on “isän maalliselle” maahanmuuttokriitikolle potentiaalinen terroristi!)
Kaikenlaiset “Puola-puheet” ja yleensä “Itä-Eurooppa-analogiat” -joilla pyritään toisinaan myös kultivoituneesti osoittamaan jonkun poliitikon tai toimijan “suomettuneisuus” tai resinointi Moskovan suuntaan- eivät suinkaan ole mitään viileitä, puolueettomia analyyseja, joilla pyrittäisiin autenttisesti mallintamaan kansalaisille mistä on kysymys, vaan kyse on puhtaasti poliittisesta vaikuttamisesta.
Siinä missä poliittisessa keskustelussa ei ole sopivaa “muiluttaa” ketään ihmistä itään tai minnekään muualle ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen tms. ei sellaisen tulisi olla suotavaa myöskään uskonnon perusteella. Toisinaan tuntuu kuitenkin siltä, että aivan kaikki sekularistit ja liberaali-reformistit eivät ole sisäistäneet tätä suhteessaan konservatiivisimpiin eurooppalaisiin kirkkoihin ja kristittyihin.