Sivistysorganisaatio vs. sivistymätön
Kävin pari viikkoa sitten palaveeramassa firmassa, jossa ahdistuin jo vastaanottoaulaan astuessani. Ilmapiiri oli painostava, ihmiset eivät puhuneet saati hymyilleet toisilleen. Happi loppui vaikka ovi oli auki.
Olen urani aikana tehnyt asiantuntijatyötä useille kymmenille asiakasorganisaatioille. Ja istunut sadoissa neukkareissa tavaten tuhat ihmistä. Kun olen astunut ensi kertaa jonkin firman kynnyksen yli, tervehtinyt vastaanottovirkailijaa ja törmäillyt aulassa säntäileviin palkallisiin, olen aistinut, millainen meininki firmassa on. Aistimani on lähes poikkeuksetta osoittautunut oikeaksi.
Henki on läsnä.
Sanotaan, että sivistysvaltion tunnistaa siitä, miten se kohtelee kansalaisiaan. Sama pätee yrityksiin. Sivistymättömän firman henkilökunnan naamoissa ja käyttäytymisessä näkyy kireys ja epävarmuus. Sellaisia aiheuttaa esimerkiksi epäonnistumisen pelko. Epäonnistumisia pelätään, koska sivistymättömässä organisaatioissa niistä rangaistaan eikä ymmärretä epäonnistumisen oppiarvoa.
Poissulkemisen nerokkuutta.
Ja sivistymättömässä organisaatiossa on aina niitä, jotka jopa odottavat toisen epäonnistumista, sillä se voi avata tietä heidän omille pyrkimyksilleen. Sivistymättömässä organisaatiossa puukotetaan selkään hedelmällisen keskustelun sijasta. Sivistymätön organisaatio ei puhalla yhteen hiileen, vaan syö itse itseään sisältä päin.
Ihmisten tekemistä ohjaa selviytymiskamppailu.
Pahinta on se, että sivistymättömyys ruokkii itseään. Ylempi johto nimittää keskijohtoon omia uskollisia kasvattejaan, jotka eivät ole koskaan edes työskennelleet sivistysorganisaatiossa. Heille sivistymättömyys on siten vallitseva totuus, koska he eivät yksinkertaisesti tiedä muusta. He ylenevät aikanaan ja nimittävät omat kasvattinsa seuraajikseen. Huono kierre syvenee.
Sivistymättömässä organisaatiossa on perinteinen vastakkainasettelu: johto vs. suorittava porras. Puhutaan esimiehistä ja alaisista, ei tiimeistä ja niiden dynamiikoista. Eletään menneitä aikoja. Yhteistyöneuvottelut ovat samanlaista sanahelinää kuin kehityskeskustelut. Ei niissä ole edes tarkoitus kehittää vaan kirjataan lomakkeelle asioita, joista voidaan myöhemmin saada työntekijä kiinni, kun on seuraavien yt-neuvotteluiden aika. Ja yt-neuvotteluihin ajaudutaan, koska organisaatio ei ole rynnistämässä yhtenäisenä rintamana kohti uusia seikkailuja, vaan on jäänyt poteroon makaamaan ja keskittyy kavereiden kampittamiseen. Lomakkeet kaivetaan esiin, ja niistä löydetään syitä irtisanomisiin.
Kohtuullisen monen merkittävän yrityksen kanssa työskennelleenä voin sanoa, että sivistyneet yritykset selviävät haastavista ajoista huomattavan paljon sivistymättömiä paremmin. Rallitermein: sivistynyt organisaatio tulee kurvista nopeudella.
Jos kuuluisin omistavaan luokkaan, kiinnittäisin erityistä huomiota yhtiön sivistystasoon. Koska sivistynyt organisaatio on fiksu investointi.
En mene siihen firmaan toiste.
Keskustelu jatkuu fb-ryhmässä anzion mukaan.
Onko sivistys tai sivistyneisyys tässä kohdin oikea termi, siitä voidaan varmasti olla montaa mieltä. Mutta hyvä ja reilu henki ovat varmasti tärkeitä monen muun tekijän ohella.
Sivistynyt ihminen kun voi olla täysi mulkku ja vieläpä dorkakin ja sivistymätön taas todella reilu ja nokkela.
C collytserille. Sivistystä ei mitata millään koulutustasolla tai saavutetulla asemalla. Sivistys mitataan ihmisen käyttäytymisellä toisiaan kohtaan. Juuri tuosta on kysymys kirjoituksessa ja niin osuva ja oikein kirjoitettu. Suomen sivistystaso on laskenut kuin lehmän häntä johtuen ylimielisyydestä ja ahneudesta. Sivistyneessä yhteiskunnassa huolehditaan heikoimmistakin. Suomessa se kansanosa yritetään saada katoamaan ns “sivistyneistön” tieltä.
Aivan käsittämättömän hyvin ja osuvasti kirjoitettu. Itse olen kokenut asiat juuri tuolla tavalla.
Valitettavasti taitaa vaan trendi yhteiskunnassa nykyään olla se, että se jakaantuu kapitalisteihin (huom: kapitalismi on jotain aivan muuta kuin markkinatalous) ja niiden hännystelijöihin, jotka sivistymättömyyttään ajavat surutta sivistyksen yli, kun toiselle puolelle jäävät ne, jotka aidosti haluaisivat sivistyneellä tavalla tehdä töitä ja vaikuttaa yhteisen hyvän (lue: organisaatio, Suomi jne.) ja eteen.