Tässä he ovat: eurovaaliehdokkaamme, jotka eivät ole oikein mistään oikeastaan mitään mieltä

Tein ennen huhtikuisia eduskuntavaaleja eos-testin. Vastasin suosituimpien vaalikoneiden kaikkiin kysymyksiin ”En osaa sanoa”.

Suoritin testin selvittääkseni, ketkä ääntäni kärkkyneistä kansanedustajaehdokkaista olivat kanssani samaa mieltä. Eli itseasiassa eivät oikeastaan juuri mitään mieltä vaalikoneiden esittämistä väittämistä.

Ehdokkaita, joille mielipiteen muodostaminen päivänpolttaviin teemoihin tuotti suunnatonta tuskaa, löytyi aina luetteloitavaksi saakka, kuten saatat tästä lukea.

Onko samanlaisia mielipiteettömiä ääntenkalastelijoita myös tulevissa eurovaaleissa?

26.5. järjestettävät europarlamenttivaalit ovat maailman toiseksi suurimmat demokraattiset vaalit, kuten Yle tietää kertoa.

Suurimmat vaalit järjestettiin viime kuussa Intiassa, jonka parlamenttivaaleissa äänioikeutettuja oli peräti 900 miljoonaa. Meillä EU:ssa äänensä saa antaa 400 miljoonaa eurokansalaista.

Euroopan parlamenttiin valitaan 751 edustajaa. Kullakin EU:n jäsenvaltiolla voi olla enintään 96, mutta vähintään 6 edustajaa.

Suomesta europarlamenttiin valitaan 13 meppiä 251 ehdokkaan joukosta viisivuotiskaudeksi 2019 – 2024. Määrä saattaa nousta 14:ään, jos brittien brexit-sekoilu päätyy eroon.

Niin tai näin, toistan eos-testin eurovaalikoneissa. Ensimmäiseksi valikoitui Helsingin Sanomien vasta avautunut vaalikone.

HS:n vaalimasiinassa ehdokkaat ovat vastanneet 30 kysymykseen tai väittämään, joista kymmenen koskee arvoja ja loput EU-politiikan eri lohkoja. Politiikkakysymykset on jaettu neljään isoon aihepiiriin, jotka ovat unioni, ulkorajat ja turvallisuus, talous sekä ilmasto.

Väittämistä voi vastata olevansa täysin eri mieltä, eri mieltä, että ei osaa sanoa, että on samaa mieltä tai täysin samaa mieltä.

Minä vastasin siis jokaiseen väittämään: ”En osaa sanoa”.

Kun olin takonut keskimmäistä vastausta vaaditut 30 kertaa, härveli uteli taustatietojani: ikääni, sukupuoltani, vuositulojani ja koulutustani, asuinpaikkakuntaani sekä mitä puoluetta äänestin eduskuntavaaleissa.

Näihin ei ole pakollista vastata, joten en vastannut. Halusin varmistaa, etteivät algoritmit vaikuta testini lopputulokseen.

Sitten tuloksiin: kenen Brysseliin mielivän ehdokkaan vaalikone kertoo olevan kanssani eniten samaa, siis että ei ole mistään oikeastaan mitään mieltä.

Hesarin vaalikoneen mukaan täydellisen mielipiteettömyyteni kanssa puolueista oli kanssani eniten samaa mieltä Sininen tulevaisuus, mutta yksittäisistä ehdokkaista euro-tinderi löysi parhaaksi matchikseni Suomen Keskustan Susanna Kisnerin 78 prosentin epä-mielipiteittemme yhteneväisyydellä.

Oulun kaupungin lastensuojelun päivystysperhehoitajaa seurasi hirvensalmelainen kätilö Maritta Mynttinen, 75 prosentin samanmielisyydellä mielipiteettömyyteni kanssa. Suomen Keskustan ehdokas hänkin.

Mynttiselle mielipiteen muodostaminen esimerkiksi väitteeseen, että ”EU-maata pitää rangaista, jos se ei suostu ottamaan muista jäsenmaista turvapaikanhakijoita yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaisesti.” osoittautui ylivoimaiseksi tehtäväksi.

Kolmanneksi kiri jälleen Keskustan ehdokas: Pekka Puska 73 prosentilla. Entinen THL:n pääjohtaja ja palavasieluinen raittiusmies.

Mainittakoon, että kahdeksasta eniten kanssani mistään mitään mieltä olevasta ehdokkaasta peräti viisi edusti Suomen Keskustaa. He valitsivat tiuhimmin aatteelleen sopivasti keskellä olevan En osaa sanoa -vaihtoehdon.

Puolueista Hesarin värkki suositti täydellisen mielipiteettömälle eurokansalaiselle sopivimmaksi Sinistä tulevaisuutta ennen Keskustaa ja Kokoomusta, ja vähiten sopivaksi Vihreitä.

Uusi Suomi -verkkojulkaisun sivuilta löytyi Alma Median kaikkien julkaisujen yhteinen vaalikone. Sen kysymykset eivät koske vain yksittäisten suomalaisten elämää. Alman vaalikone selvittää myös esimerkiksi sitä, miten EU:n tulisi kohdella EU:n alueelle pyrkiviä turvapaikanhakijoita ja minkälaista puolustusyhteistyöstä EU-maiden tulisi tehdä.

Alman vaalikoneen 20 kysymystä ovat väittämiä, joiden kanssa ehdokas on ollut joko erittäin tai vähän eri mieltä tai erittäin tai vähän samaa mieltä. Vaihtoehtojen keskellä on sitten taas se En osaa sanoa -mielipiteettömyys, jota Alman rakkine kutsuu lempeämmin neutraaliksi vaihtoehdoksi.

Alman koneessa on myös mahdollista painottaa vastauksen tärkeyttä. Minä painotan jokaista mielipiteettömyyttäni. Niin tärkeäksi neutraalit vastaukseni koen.

Eli sitten vaan vastaamaan kaikkiin 20 väittämään keskimmäinen vaihtoehto.

Nyt tuli kaikkien aikojen match!

Piraattipuolueen Tapani Karvinen ja minä olimme 95 prosenttisen saamaa mieltä siitä, että emme ole juuri mistään mitään mieltä.

Varsinaissuomalainen datanomi sai pinnistetyksi 20 kysymyksestä jonkinmoisen mielipiteen kolmeen. 17 kertaa hän valitsi keskimmäisen mielipiteettömyyden.

Toiseksi ponnistikin sitten jo Hesarin koneestakin tuttu Maritta Mynttinen.

Hänellä oli sama 80 prosentin yhteensopivuus totaalisen mielipiteettömän maailmankatsomukseni kanssa kuin Asikkalan kunnanvaltuuston varajäsenyydestä harppausta europarlamenttiin hakevalla Seitsemän tähden liikkeen Satu Jaatisella. Ja samaa match-prosenttia kone tarjoaa myös istuvalle europarlamentaarikolle, perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lernerille.

Satu Jaatinen on muuten trendikkäästi tuplaehdokas. Hän keräsi eduskuntavaaleissa Hämeen vaalipiiristä kokonaista 85 ääntä.

Sopivimmaksi puolueeksi täydelliseen näkemyksettömyyteeni Alman kone suositti minulle Sinistä tulevaisuutta 81 prosentin sopivuudella ja huonoimmaksi vaihtoehdoksi Vihreitä 63 prosentilla.

Sitten vielä yksi. Ja nyt otetaan Keskisuomalaisen vaalikone, jotta saadaan maakuntien äänikin kuuluville.

Keskisuomalaisen kone kutsuu keskimmäistä vaihtoehtoa taas rehellisesti En osaa sanoa -vastaukseksi. Sellaisen näpyttelin kaksikymmentä kertaa ja tässä tulokset: mielipiteettömyydessään vankkumaton Seitsemän tähden liikkeen Satu Jaatinen Asikkalasta kiri nyt ykkössijalle!

Keskisuomalainen ei kerro yhteensopivuutta prosentteina vaan ainoastaan listaa mielipiteettömyyteni kanssa yhteensopivimmat ehdokkaat. Heistä kaksi seuraavaa ovat Keskustan mielipiteetön parivaljakko: europarlamentaarikko Elsi Katainen ja jo Hesarin koneessa ihanne-ehdokkaakseni löytynyt Susanna Kisner.

Keskisuomalainen suosittikin Keskustaa sopivimmaksi puolueeksi tällaiselle ei mistään mitään mieltä olevalle äänestäjälle yhdessä Seitsemän tähden liikkeen ja demareiden kanssa.

Eduskuntavaalien alla tekemäni eos-testi paljasti, että yleisesti ottaen määrätietoinen mielipiteettömyys ei ollut ehdokkaille järin palkitsevaa: yksikään vaalikoneiden minulle suosittamista mielipiteettömistä eduskuntavaaliehdokkaista ei päässyt edes lähelle kansanedustajan paikan edellyttämää äänimäärää.

Saapa nähdä, jatkuuko sama meno eurovaaleissa.

Toivottavasti, sillä Suomi saa alle kaksi prosenttia Euroopan parlamentin paikoista.

Kun paikkoja on vähän, on osaaminen tärkeää. Jokaisen europarlamenttiin valittavan suomalaisen pitää olla asioihin perehtyvä ja asialleen sitoutunut itsenäisesti ajatteleva ihminen.

Sellainen, jolla on mielipiteitä.

Anzio

Keskustelu euroehdokkaiden mielipiteettömyydestä jatkuu täällä.

puheenaiheet yhteiskunta politiikka
Kommentit (1)
  1. Niin mielelläni näkisin valtakunnan verkossa Teuvo Hakkaraisen paneelikeskusteluissa.Hänethän on nostettu kansakunnan kaapinpäälle.Siellä ei olis valmiiksi kirjoitettuja kommentteja.Mielenkiinnolla odotan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *