Asiaton lehdistökatsaus
Asiaton lehdistökatsaus

Alempien pörssikurssien puolesta!

Keskustelu talouspolitiikasta käy kuumana ja paremman sanan puutteessa aika monipuolisena. Yksi yllättävä käänne on ollut keskustelu liian suurista osingoista. Erityisesti työntekijäjärjestöt ovat puhuneet osinkojen määrän alentamisesta monessa yhteydessä, ainakin STTK , Ammattiliitto Pro ja SAK ovat keskustelleet asiasta. Osingot olivat esillä myös työntekijöiden mielenosoituksessa, samoin kuin hiljattain Ylen Ykkösaamussa, jossa toimittaja kyseli niistä Suomen pankin pääjohtajalta. Haastattelusta itsestään puolestaan keskusteltiin kiivaasti sosiaalisessa mediassa.

Taustalla on katkeruus siitä, että jotkut yritykset ovat irtisanoneet työntekijöitä samaan aikaan kun ne ovat jakaneet suuria osinkoja. Ajatuksena tuntuu olevan, että jos pörssiyritykset eivät maksa osinkoja, niin rikkaat omistajat rikastuvat vähän vähemmän ja työpaikkoja on vastaavasti enemmän.

Tässä ei ole hirveästi järkeä. Osingonjako on vain omistajien omaisuuslajin muuttamista, eikä vaikuta omaisuuden suuruuteen.

Ajatellaan nyt vaikka Asiattoman toimituksen kaljakaveria Riitta Rikasta. Riitta omistaa pörssiyhtiö Rahakone Oyj:stä yhden prosentin. Yhtiön markkina-arvo on 100 miljoonaa, joten Riitan omistuksen arvo on miljoona euroa. Onnentyttö tuo Riitta, eikä silti ikinä tarjoa.

Yhtiöllä on sitä paitsi ollut hyvä vuosi. Vielä vuosi sitten sen markkina-arvo oli vain 80 miljoonaa. Riitan omistuksen arvo on siis noussut 200 000 euroa vuoden aikana. Kuten sanottua, Riitta on onnentyttö.

Menestyksen vuoksi yhtiö harkitsi 10 miljoonan suuruisten osinkojen jakamista. Riitan osuus osinkopotista olisi ollut yksi prosentti, eli 100 000 euroa.

Mutta kielteisen julkisuuden vuoksi Rahakone Oyj päättikin olla maksamatta osinkoa. Ovatko Riitta ja muut rikkaat tämän vuoksi jotenkin köyhempiä tai siirtyykö varallisuutta heiltä joillekin muille? Eivät ja ei.

Rahakone Oyj:n markkina-arvo koostuu kaikesta yhtiön omistamasta varallisuudesta ja tietysti ennen kaikkea sen tulevien voittojen odotetusta arvosta. Jos yhtiön varallisuuden arvo muuttuu, yhtiön arvo muuttuu saman verran. Tämän ymmärtäminen ei vaadi kovin hienostunutta talousajattelua. Jos myyt asunnon kanssa 30 000 euron autotallin, myyntihinta on 30 000 euroa korkeampi kuin ilman autotallia.

Samoin jos yhtiö maksaa ulos osinkoja 10 miljoonaa, sillä on 10 miljoonaa vähemmän varallisuutta. Näin ollen sen markkina-arvo on 10 miljoonaa alempi kuin se ilman osingonmaksua olisi ollut. Toisin sanoen jos Rahakone Oyj olisi maksanut osinkoa, sen arvo olisi ollut osingon irtoamisen jälkeen nykyisen 100 miljoonan asemesta 90 miljoonaa. Riitan potin arvo olisi ollut miljoonan sijasta 900 000 ja arvonnousu siis vain 100 000 euroa.

Yhtiön menestys on siis ilman osinkoja rikastuttanut Riittaa 200 000 eurolla osakkeen arvonnousun vuoksi. Osingonjako olisi puolestaan tarkoittanut, että Riitta olisi saanut 100 000 euroa osinkona ja vai 100 000 euroa osakkeiden arvonnousuna, yhteensä tuo sama 200 000. Summa ei muutu osingonjaon peruuttamisen vuoksi, vain omaisuuslaji muuttuu.

Riitan ja muiden rikkaiden kannalta on siis ihan sama, jakaako Rahakone Oyj osinkoa vai ei. Riitta rikastuu ihan yhtä paljon osingosta riippumatta. Jos Riitta haluaa osingon suuruisen rahan käteisenä, hän voi myydä sopivan määrän osakkeita. Jos ei, hän voi jättää myymättä.

Verotus tietysti monimutkaistaa äskeistä jonkin verran. Osingonmaksusta joutuu maksamaan verot heti, toisin kuin arvonnoususta. Osinkojen ja luovutusvoittojen verotus on vähän erilaista. Mutta mikään tästä ei vaikuta olennaisesti johtopäätökseen. Osingon jakaminen on tapa muuttaa omistajien varallisuuslajia, ei varallisuuden määrää.

Siksi osingonmaksusta valittamisessa ei ole järkeä. Ilmeisesti osinkokriitikkojen ajatus on, että pörssiyritysten pitäisi siirtää omistajien varallisuutta työntekijöille pitämällä palkkalistoilla kannattamattomia työntekijöitä. Toinen ajatus on se, että osingonjaon sijasta varat pitäisi käyttää isänmaallisesti investointeihin.

Mutta kuten nähtiin, osingonjaon vähentäminen ei mitenkään vaikuta omistajien varallisuuteen. Siksi se ei vaikuta työllistämisen tai investointien kannustimiinkaan. Jos jakamattomille osinkorahoille ei ole järkevää investointikohdetta yhtiön sisällä, yhtiö voi sijoittaa ne rahoitusmarkkinoille yhtä hyvin kuin Riitta itsekin.

On siis ihan sama tapahtuuko omistajien rikastuminen osinkojen vai osakkeen arvonnousun kautta. Jos todella ollaan sitä mieltä, että omistajien pitäisi nipistää omasta varallisuudestaan isänmaallisten tarkoitusten hyväksi, ei voida tuijottaa pelkkää osingonmaksua. Huomio täytyy kiinnittää yhtä hyvin yhtiön osakkeen arvonnousun kautta tapahtuvaan voitonjakoon.

Näin ollen liiallisia osinkoja kritisoivien tahojen täytyy alkaa myös vahtia pörssikursseja. Yhtiön osakekurssin nousu on ihan yhtä hyvä todiste omistajien rikastumisesta työntekijöiden kustannuksella kuin osingonjakokin. Menestyminen pörssissä on yhtä epäisänmaallista kuin osinkojen jakaminen. Pörssikurssin romahtaminen puolestaan voi hyvinkin olla merkki omistajien poikkeuksellisesta isänmaallisuudesta. Jäämme odottamaan tätä keskustelua.

Kommentit (27)

  1. Putte Wilhelmsson

    "Toinen ajatus on se, että osingonjaon sijasta varat pitäisi käyttää isänmaallisesti investointeihin." No, tämä kai on osingoista puhuttaessa ollut se ensimmäinen ajatus. Ei toinen.

    Mielenkiintoista muuten, että tässä käytettiin sanaa "isänmaallinen" pejoratiivisesti. Siis viitaten siihen, että vain juntit nykyään vetoaa isänmaallisuuteen (tarvitseeko mainita mitään puoluetta tai yhdistystä?). Harmi lisäksi, että käsittelemättä jäi se kolmas ajatus: kiitos vaan osingoista, mutta kyllä ne ”isotkin” ovat minulle aika pieniä rahoja, jos investoinneilla ei ruokita pitkäaikaista kurssikehitystä. Se olisi minulle muutoinkin tärkeämpää kuin irtisanomisilla saatu lyhytaikainen kurssihyppy, joista toki shorttaajat iloitsevat.

    Onko tämä kirjoitus muuten sitä näsäviisautta vastoin asiansa osaavien kirjoittajien parempaa tietoa? Sellaisestahan nuorisoa usein epäillään. Kiitos siitäkin huolimatta sanan ”järkevä” järkevästä käytöstä. Jos em. ”järkevää sijoituskohdetta” ei tosiaan löydy, niin siitä kannattaakin puhua käsitteillä, jotka suhdanteiden sijaan viittaavat yritysjohdon osaamiseen.

    Ja sori jos teen pahankin etikettivirheen kommentoimalla omalla nimellä, ei näytä olevan tapana..?

  2. Valpuri

    Esim. tässä viimeisimmässä Nokian renkaiden YT-kohussa on kritisoitu sitä, että yhtiöllä menee hyvin ja silti tehostetaan toimintaa. Kritisoijilla tuntuu olevan siis logiikka, että jos viivan päälle jää jotain, niin tällöin yhtiön velvollisuus on pitää palkkalistoillaan enemmän työntekijöitä, kuin olisi liiketaloudellisesti kannattavaa. Melko valistumaton ajatus. Eihän yhtiön tarkoitus ole mahdollistaa kaikenlaista tehotonta työn tekemistä. Yhtiön tarkoitus on tehdä voittoa, ja hyvä niin. Voittoa tavoittelemalla yhtiö huolehtii siitä, että yhteiskunnan resurssit – ennen kaikkea työvoima – allokoituu optimaalisella tavalla. Raha on ainoastaan mekanismi joka huolehtii tämän tavoitteen toteutumisesta. Olisi yhteiskunnan kannalta varsin epäoptimaalista, että pitäisimme yllä sellaista taloudellista järjestelmää, joka allokoi resursseja epäoptimaalisesti, eli toisin sanoen teettäisimme sellaista työtä, joka ei ole kannattavaa.

    Ja Putelle sen verran, että ei tässä mitkään shorttaajat ole onnistuneet ottamaan yhtiötä haltuunsa omiin tarkoituksiinsa, vaan kyllä Nokian renkaat on tehnyt ratkaisunsa ihan pitkän tähtäimen strategian mukaisesti. Jos pitkällä tähtäimellä investoiminen olisi ollut kannattavaa, niin taatusti sellaiseen olisi sitten ryhdytty. Siitähän voidaan sitten kiistellä, olisiko sinun mielestäsi investointi ollut vielä parempi ratkaisu liiketaloudellisesti. Minä luotan siihen että Nokian renkaiden johto on taatusti ottanut tämän huomioon, ja jos ei ole, niin sehän on heidän asiansa. Osakkeenomistajien rahoillahan he tässä toimivat. Ei sinun rahoillasi.

  3. Tatu Lund

    "Toinen ajatus on se, että osingonjaon sijasta varat pitäisi käyttää isänmaallisesti investointeihin.", tämä lausahdus särähti korvassa, ja lienee kohdistettukin niin. Ei yrityksen tehtävä ole investointien kohdalla tarkoitus ajatella ensisijaisesti isänmaallisuutta, vaan yrityksen tulevaisuutta ja mahdollista kasvua.

    Myös omistajan näkövinkkelistä pitää arvioida, onko järkevää lypsää yrityksestä varallisuutta osinkoina ulos vai tyytyä maltillisempaan tahtiin, joka mahdollistaa yrityksen sijoittaa kasvuun ja sitä kautta yrityksen arvon ja suhteellisen osingonmaksukyvyn kasvamisen pitkällä juoksulla.

    Jos yrityksen johdolta puuttuu kasvuhalu ja tuoteideat, on taas oikein lypsää pajasta kaikki löysä pois ja sijoittaa omaisuus jonnekin missä kasvuhalua ja tuoteideoita on. Tämä saattaa alkuun tuntua karulta työntekijöiden kannalta, mutta sen ei tarvitsisi olla.

    Työntekijänkin etu olisi, että omistus olisi dynaamista. Dynamiikkaa ei tarvita lisää ainoastaan työmarkkinoille, vaan myös pääomamarkkinoille.

    Meillä on vinoutunut ajatus siitä, että työsuhdeturva olisi työntekijän paras kaveri, ikään kuin heidät pitäisi kahlita uppoavaan laivaankin. Osinkojen maksamatta jättäminen sillä ajatuksella, että laiva ja sen matkustajat pääsisivät uppoamaan hivenen syvemmälle, ei ole kovin viisasta. Siltä osin Asiattoman kritiikki on oikean suuntaista.

  4. Anonyymi

    Hyvä juttu. Pari kommenttia:
    >>"Onnentyttö tuo Riitta, … kuten sanottua, Riitta on onnentyttö"
    Miksi tätä onnentyttöaspektia korostetaan? Onko ajattelu, että meillä on joku varallisuuslotto, jossa Riitta on voittanut? Entä jos Riitta osti osakkeet 10miljoonalla. Onko hän silti onnekas vaikka menetti melkein kaiken. Otan tämän esille siksi, että jos asia nähdään arvontana/onnekkuutena, niin se puoltaa kovaa verottamista, joka taas pienentää talouden aktiviteettia. Itse en korostaisi onnekkuutta. Jos Riitta ei ole se alkuperäinen yrittäjä, niin hän on silti tuonut yrittäjälle exit kannusteen ostaessaan osakkeet. On vahingollista leimata tämä arvokas mekanismi onnekkuudeksi.
    "Jos jakamattomille osinkorahoille ei ole järkevää investointikohdetta yhtiön sisällä, yhtiö voi sijoittaa ne rahoitusmarkkinoille yhtä hyvin kuin Riitta itsekin.". Ei ihan yhtä hyvin. Jos Riitalla sattuu olemaan killeridea, on jättiosinko hyvä asia. Vähemmistöosakkaana hän ei voi päättää yksin osingosta. Yritys voi ostaa vaikka valtion 1% lainan, mutta silloin Riitan loistoidea jää käyttämättä. Tämän takia ne paheksutut jättiosingot ovat investoinneille ja työpaikoille hyväksi: pääoma hakeutuu todennäköisesti parempaan,tuottavampaan,työllistävämpäänkin kohteeseen.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *