{"id":1178,"date":"2017-05-19T19:06:05","date_gmt":"2017-05-19T16:06:05","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/?p=1178"},"modified":"2018-02-28T09:26:03","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:03","slug":"onko-talouspolitiikka-vain-arvovalintoja-ja-mita-tama-tarkoittaa-ja-tietysti-viela-kerran-lukukausimaksuista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/onko-talouspolitiikka-vain-arvovalintoja-ja-mita-tama-tarkoittaa-ja-tietysti-viela-kerran-lukukausimaksuista\/","title":{"rendered":"Onko talouspolitiikka vain arvovalintoja? Plus lukukausimaksut!"},"content":{"rendered":"
\"Kuva:
Kuva: DonkeyHotey<\/figcaption><\/figure>\n

Ylopistojen lukukausimaksuista on syntynyt varsinainen\u00a0jupakka<\/a>. Jupakasta on puolestaan seurannut\u00a0sivukeskustelu talouspoliittisten suositusten arvopohjasta. Helsingin Sanomat\u00a0kirjoitti<\/a>\u00a0aiheesta kokonaisen jutun.\u00a0Jutussa v\u00e4itettiin, ettei taloustieteilij\u00f6iden poliittisuudesta osata Suomessa puhua. Lukukausimaksuja k\u00e4ytettiin jutussa esimerkkin\u00e4 politiikkasuositusten ideologisuudesta.<\/p>\n

HS:n jutusta\u00a0syntyi k\u00e4sitys, ett\u00e4 taloustieteilij\u00e4t teeskentelev\u00e4t tai luulevat olevansa objektiivisia. N\u00e4in politiikkasuositusten pohjimmainen arvoriippuvuus j\u00e4\u00e4 havaitsematta.<\/p>\n

Osa\u00a0ekonomistin tittelill\u00e4 esiintyvist\u00e4 ihmisist\u00e4 edustaa etuj\u00e4rjest\u00f6j\u00e4, yrityksi\u00e4 ja lobbareita. Heid\u00e4n\u00a0suosituksiinsa t\u00e4ytyy tietenkin aina suhtautua kriittisesti.<\/p>\n

Mutta my\u00f6s riippumattomien tutkijoiden talouspoliittiset suositukset perustuvat arvovalintoihin. Se\u00a0ei kuitenkaan tarkoita, ett\u00e4 suositukset\u00a0olisivat mielivaltaisia tai makuasioita. Joissakin tapauksissa on my\u00f6s mahdollista antaa yleisi\u00e4 politiikkasuosituksia. Nihilistiseen kaikki on vaan arvovalintaa ja politiikkaa -ajatteluun ei ole syyt\u00e4.<\/p>\n

<\/p>\n

HS:n jutussa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n mainittu, miksi juuri ekonomistien ammattikunta on altis ideologialle. Omasta n\u00e4k\u00f6kulmastani esimerkiksi\u00a0sosiaalitieteilij\u00f6iden<\/a>\u00a0ja\u00a0kansanterveystieteilij\u00f6iden<\/a> ammattikunta\u00a0k\u00e4rsii samasta ongelmasta v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paljon.\u00a0Yhteiskuntatutkimuksen yleinen heikko laatu on Suomessa my\u00f6s pahempi ongelma kuin mahdollinen ideologia.<\/p>\n

Huomasin muuten t\u00e4t\u00e4 julkaistessani, ett\u00e4 Niku M\u00e4\u00e4tt\u00e4nen oli ehtinyt jo kirjoittaa<\/a> osittain samasta aiheesta Akateemisessa talousblogissa. Rohkenen silti tarjota\u00a0omia vaatimattomia n\u00e4kemyksi\u00e4ni t\u00e4ydennykseksi Nikun hyv\u00e4lle kirjoitukselle.<\/p>\n

Taloustiede on arvovalintojen ja subjektiivisuuden tiede<\/h4>\n

Hauskaa taloustieteilij\u00f6iden syytt\u00e4misess\u00e4 objektiivisuuden teeskentelyst\u00e4 on se, ett\u00e4 taloustiede on olennaisesti subjektiivisuuden tiedett\u00e4. Taloustieteilij\u00e4t toki ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 politiikkasuositukset riippuvat suosittelijan arvoista, siis siit\u00e4 millaista yhteiskuntaa suosittelija pit\u00e4\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Suurin osa taloustieteilij\u00f6ist\u00e4 lienee (toki omiin arvoihinsa ja utilitaristiseen filosofiaansa\u00a0nojautuen) sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 hyv\u00e4 yhteiskunta on sellainen, jonka j\u00e4senet itse pit\u00e4v\u00e4t el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4\u00a0hyv\u00e4n\u00e4<\/a>. Jokaisen ihmisen k\u00e4sitys siit\u00e4, millainen on hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on luonnollisesti t\u00e4ysin subjektiivinen arvokysymys.<\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4 politiikkaa t\u00e4ss\u00e4 ekonomistien yleisess\u00e4 katsantokannassa on sellainen, joka edist\u00e4\u00e4 ihmisten hyvinvointia. Hyvinvoinnilla tarkoitetaan t\u00e4ss\u00e4 juuri ihmisen mahdollisuuksia tehd\u00e4 niit\u00e4 asioita, joita h\u00e4n itse pit\u00e4\u00e4 hyvin\u00e4.<\/p>\n

Mutta eri politiikkavaihtoehdot, kuten maksuton ja maksullinen yliopisto vaikuttavat eri tavalla eri ihmisiin. Jos politiikkavaihtoehtoja\u00a0halutaan vertailla, t\u00e4ytyy my\u00f6s p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 miten ihmisten hyvinvointia\u00a0vertaillaan<\/a>\u00a0ja kuinka paljon yhden henkil\u00f6n hyvinvointia\u00a0arvostetaan<\/a>\u00a0verrattuna toisen henkil\u00f6n hyvinvointiin. Vasemmistolainen saattaa esimerkiksi painottaa k\u00f6yhien hyvinvointia enemm\u00e4n kuin oikeistolainen.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 ovat j\u00e4lleen isoja, t\u00e4ysin subjektiivisia arvovalintoja.<\/p>\n

Mutta subjektiivisuus\u00a0ei j\u00e4\u00e4 t\u00e4h\u00e4n. Talousteoria l\u00e4htee siit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6s tosiasiauskomukset ovat\u00a0subjektiivisia<\/a>. Ihmiset muodostavat k\u00e4sityksens\u00e4 maailmasta saamansa\u00a0tiedon<\/a>\u00a0perusteella. Jos ihmisill\u00e4 on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n eri tietoa, heid\u00e4n tosiasiauskomuksensa voivat olla erilaisia.<\/p>\n

Itse asiassa t\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ei riit\u00e4. T\u00e4ysin rationaaliset ihmiset\u00a0voivat my\u00f6s p\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00a0aivan erilaisiin uskomuksiin maailmasta, vaikka he olisivat n\u00e4hneet t\u00e4sm\u00e4lleen saman todistusaineiston. N\u00e4in voi tapahtua, jos\u00a0heid\u00e4n l\u00e4ht\u00f6olettamuksensa ovat\u00a0erilaisia<\/a>.<\/p>\n

Subjektiivisuus ei tarkoita mielivaltaisuutta<\/h4>\n

Taloustiede on siis arvovalintoja ja subjektiivisuutta pinottuna arvovalintojen ja subjektiivisuuden p\u00e4\u00e4lle. Se ottaa n\u00e4m\u00e4 asiat\u00a0hyvin vakavasti.<\/p>\n

J\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 on se, ett\u00e4 kaiken subjektiivisuudesta ei seuraa mielivaltaisia asioita, p\u00e4invastoin.<\/p>\n

Subjektiivisessa, mutta rationaalisessa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa on selv\u00e4 rakenne, olipa kysymys yksil\u00f6iden tekemist\u00e4 valinnoista tai politiikka-arvioinnista. Lopputulos kyll\u00e4 riippuu aina arvoista ja muista subjektiivisista asioista, mutta t\u00e4m\u00e4 riippuvuus ei ole mielivaltaista vaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4. Kun arvot ja muut subjektiiviset asiat on kiinnitetty, niist\u00e4 seuraavat (rationaaliset) p\u00e4\u00e4t\u00f6kset riippuvat t\u00e4ysin s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti ja “objektiivisesti” havaitusta todellisuudesta.<\/p>\n

Esimerkin t\u00e4st\u00e4 tarjoaa keskustelu itsest\u00e4\u00e4n ajavan auton\u00a0etiikasta<\/a>. On arvovalinta, millaista etiikkaa auto ohjelmoidaan noudattamaan. Mutta kun t\u00e4m\u00e4 arvovalinta on tehty, auton k\u00e4ytt\u00e4ytyminen kaikissa tilanteissa riippuu vain sen tekemist\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 koskevista havainnoista.<\/p>\n

Samanlainen rakenne koskee kaikkea p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoa. Politiikka-arviointia varten t\u00e4ytyy p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mihin eettisiin periaatteisiin arviointi perustuu. Mutta kun n\u00e4m\u00e4 periaatteet on kiinnitetty, on empiirinen (sivuutetaan t\u00e4ss\u00e4 khrhm, kysymys subjektiivisista uskomuksista) kysymys mitk\u00e4 politiikkavalinnat ovat hyvi\u00e4 n\u00e4iden periaatteiden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Kun periaatteisiin on sitouduttu, liikkumavaraa ei en\u00e4\u00e4 ole. Arvovalinnat lakkaavat olemasta vapaita, kiinnostavaa on en\u00e4\u00e4 se mik\u00e4 on empiirisesti totta.<\/p>\n

Tyypillisesti politiikka-arvioita tehd\u00e4\u00e4n ekonomistien suosiman hyvinvointianalyysin n\u00e4k\u00f6kulmasta, kuten jo mainitsin. L\u00e4hestymistapaa voi karkeasti luonnehtia utilitaristiseksi, vaikka filosofit ovatkin vuosisatojen saatossa kehitt\u00e4neet huomattavasti tarkemman\u00a0nimist\u00f6n. On luonnollisesti\u00a0merkitt\u00e4v\u00e4 arvovalinta valita t\u00e4m\u00e4 l\u00e4hestymistapa.<\/p>\n

L\u00e4hestymistapa\u00a0on kuitenkin aika laajalti hyv\u00e4ksytty my\u00f6s ekonomistipiirien ulkopuolella. Esimerkiksi lainvalmistelussa edellytet\u00e4\u00e4n taloudellisten vaikutusten arviointia juuri t\u00e4st\u00e4\u00a0n\u00e4k\u00f6kulmasta<\/a>.<\/p>\n

Hyvinvointianalyysi\u00e4 varten t\u00e4ytyy p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, kuinka eri ihmisten hyvinvointia arvostetaan ja verrataan. Vasemmistolaiset esimerkiksi asettavat k\u00f6yhien hyvinvoinnille tyypillisesti suuremman painon kuin oikeistolaiset. Vasemmistolainen on valmis uhraamaan esimerkiksi suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n hyv\u00e4tuloisten varallisuutta tai hyvinvointia saadakseen k\u00f6yhien asemaa parannettua edes v\u00e4h\u00e4n. Oikeistolainen ei ole valmis yht\u00e4 suuriin uhrauksiin. Yleist\u00e4n\u00a0t\u00e4ss\u00e4 tietenkin aika lailla.<\/p>\n

Toisin sanoen vasemmistolainen hyvinvointilaskelma voi johtaa aivan erilaisiin politiikkasuosituksiin kuin oikeistolainen. Vasemmistolaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta paras mahdollinen veropolitiikka voi esimerkiksi olla jotakin aivan muuta kuin oikeistolaisesta. Mielenkiintoisen esimerkin n\u00e4ist\u00e4 pohdinnoista\u00a0tarjoaa t\u00e4m\u00e4\u00a0tutkimus<\/a>. Siin\u00e4 on laskettu, kuinka optimaalinen tuloverotus Isossa-Britanniassa vaihtelee valitun eettisen l\u00e4ht\u00f6kohdan mukaan.<\/p>\n

Lukukausimaksukonsensus ja arvovalinnat<\/h4>\n

Vasemmistolaisten ja oikeistolaisten poliittiset suositukset voivat siis poiketa, vaikka k\u00e4sitys tosiasioista olisi sama. T\u00e4m\u00e4n korostaminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ja siin\u00e4 Helsingin Sanomien juttu puhui aivan totta. Mutta yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on huomata, ett\u00e4 johdonmukaisten vasemmistolaisten ja oikeistolaisten politiikkasuositukset eiv\u00e4t voi poiketa mielivaltaisesti.<\/p>\n

Samoin olisi ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4 korostaa, ett\u00e4 johdonmukainen p\u00e4\u00e4ttely eri l\u00e4ht\u00f6kohdista voi joissakin asioissa p\u00e4\u00e4ty\u00e4 my\u00f6s\u00a0samanlaiseen<\/em>\u00a0lopputulokseen.<\/p>\n

Juuri n\u00e4in on k\u00e4ynyt lukukausimaksujen tapauksessa. Ekonomistien yksimielisyys ei johdu aatteen\u00a0lakaisemisesta maton alle. Yksimielisyyden syy on se, ett\u00e4 ekonomistit pit\u00e4v\u00e4t maksutonta yliopistoa hyvinvointimieless\u00e4 huonona, tarkastelipa asiaa \u00a0johdonmukaisesti tutkimustiedon valossa\u00a0maltillisen vasemmistolaisesta tai oikeistolaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n

Kysymyksess\u00e4 ei siis ole piilotettu arvovalinta, vaan aito usko siihen, ett\u00e4 lukukausimaksut ovat hyv\u00e4 asia olennaisesti arvopohjasta riippumatta.<\/p>\n

Ekonomisteja syytet\u00e4\u00e4n usein erimielisyydest\u00e4, mutta itse asiassa on aika paljon asioita, joista ekonomistien keskuudessa vallitsee samanlainen\u00a0yksimielisyys<\/a>\u00a0kuin lukukausimaksuista. N\u00e4m\u00e4 asiat ovat tyypillisesti juuri sellaisia, ettei johtop\u00e4\u00e4t\u00f6s olennaisesti riipu arvoista.<\/p>\n

Lopuksi<\/h4>\n

Kun taloustieteilij\u00e4t siis liki yksimielisesti kannattavat lukukausimaksuja, se ei johdu heid\u00e4n piilotetusta oikeistolaisuudestaan. Yksimielisyys johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 maksuton yliopisto ei useimpien ekonomistien mielest\u00e4 ole hyv\u00e4 asia, olipa l\u00e4ht\u00f6kohtana oikeastaan mik\u00e4 tahansa johdonmukainen ihmisten hyvinvointiin perustuva arvoj\u00e4rjestelm\u00e4.<\/p>\n

Toisin sanoen maksuttomuuden vaatimusta on mahdotonta johtaa mist\u00e4\u00e4n sellaisista hyvinvointitavoitteista, vasemmistolaisista tai oikeistolaisista, joiden perusteella politiikkaa yleens\u00e4 arvioidaan.<\/p>\n

Jos siis haluaa kannattaa maksutonta yliopistoa johdonmukaisesti, on kaksi vaihtoehtoa.<\/p>\n

Voi joko hyl\u00e4t\u00e4 hyvinvointiin perustuvan utilitaristisen politiikka-arvioinnin. On ihan okei olla ei-utilitaristi, ei-welfaristi ja mit\u00e4 n\u00e4it\u00e4 nyt on. Mutta jos kannattaa jotakin muuta eettist\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmaa, t\u00e4ytyy kertoa mit\u00e4. Ja ei, “maksuton koulutus on arvo sin\u00e4ns\u00e4” ei kelpaa. Vakavasti otettava arvoj\u00e4rjestelm\u00e4 perustuu joukolle yleisi\u00e4 periaatteita, josta yksitt\u00e4isten politiikkatoimenpiteiden arviointi johdetaan. “Kaikki mit\u00e4 min\u00e4 satun milloinkin haluamaan on arvo sin\u00e4ns\u00e4” ei ole vakavasti otettava arvoj\u00e4rjestelm\u00e4.<\/p>\n

Ja jos valitsee ei-utilitaristisen etiikan, voi varautua vahvaan utilitaristiseen kritiikkiin. Kritiikiss\u00e4 tullaan kiinnitt\u00e4m\u00e4\u00e4n huomiota siihen, ett\u00e4 ei-utilitarismi johtaa helposti kannattamaan esimerkiksi kaikkia kansalaisia k\u00f6yhdytt\u00e4vi\u00e4 tai n\u00e4iden itsens\u00e4 mielest\u00e4 ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4 yhteiskunnallisia j\u00e4rjestelyj\u00e4.<\/p>\n

Toinen vaihtoehto on hyv\u00e4ksy\u00e4 utilitarismi, mutta kiist\u00e4\u00e4 lukukausimaksujen taustalla oleva ajattelu empiirisell\u00e4 eli tosiasiav\u00e4itt\u00e4mien tasolla. Mutta t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa hyv\u00e4ksyy, ett\u00e4 kysymys ei ensisijaisesti ole arvoista vaan tieteellisest\u00e4 n\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Ja kun kysymys on ensisijaisesti tieteellisest\u00e4 n\u00e4yt\u00f6st\u00e4, niin laajan tutkijakonsensuksen sivuuttaminen vaikuttaa aika helposti denialismilta tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kaiken maailman dosentit -ajattelutavalta.<\/p>\n

Taloustiede on perimm\u00e4iselt\u00e4 olemukseltaan subjektiivisuuden tiedett\u00e4. Kaikkea uskomuksista henkil\u00f6kohtaisiin ja yhteiskunnallisiin tavoitteisiin kohdellaan taloustieteess\u00e4 subjektiivisina ja yksil\u00f6kohtaisina. Taloustieteen kuuluisimpia tuloksia ovat esimerkiksi yhteisen edun olemassaolon mahdottomuuteen liittyv\u00e4t teoreemat<\/a>. Yksi tyypillinen taloustieteen kritiikki onkin ollut sen syytt\u00e4mist\u00e4 “liiallisesta” tai jopa \u00e4\u00e4risubjektiivisuudesta.<\/p>\n

Siksi on aika hupaisaa n\u00e4hd\u00e4 ekonomisteja syytett\u00e4v\u00e4n samanaikaisesti objektiivisuuden teeskentelyst\u00e4. Ammattikunnalla on varmaankin syyt\u00e4 pohtia, onko politiikkasuositusten taustalla olevia arvoja korostettava nykyist\u00e4 enemm\u00e4n. Mutta silti t\u00e4rkeint\u00e4 asiaa ei pid\u00e4 unohtaa.<\/p>\n

Politiikkasuositukset ovat arvovalintoja, mutta se ei tee niist\u00e4 mielivaltaisia. Valintojen arvosidonnaisuus ei tarkoita, ett\u00e4 jokainen saa olla joka asiasta mit\u00e4 mielt\u00e4 huvittaa. Johdonmukaisia arvop\u00e4\u00e4telmi\u00e4 tekev\u00e4 henkil\u00f6 sitoutuu tiettyihin eettisiin periaatteisiin. Taloustiede voi auttaa t\u00e4ss\u00e4 kertomalla esimerkiksi kuinka yhteiskunnallista hyvinvointia koskevat eettiset periaatteet voidaan muotoilla t\u00e4sm\u00e4llisesti.<\/p>\n

Sitouduttuaan periaatteisiin henkil\u00f6 ei en\u00e4\u00e4 ole vapaa esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tahansa mielipiteit\u00e4 esimerkiksi lukukausimaksuista. On t\u00e4ysin mahdollista, ett\u00e4 tiedeyhteis\u00f6 osoittaa enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kiistattomasti ett\u00e4 h\u00e4nen periaatteensa velvoittavat h\u00e4nt\u00e4 kannattamaan lukukausimaksuja.<\/p>\n

Tiedeyhteis\u00f6 voi my\u00f6s osoittaa, ett\u00e4 maksutonta yliopistoa voi kannattaa ainoastaan henkil\u00f6, joka on sitoutunut hyvin poikkeuksellisiin eettisiin periaatteisiin. Sellaisiin, joita ei yleens\u00e4 oteta huomioon muutakaan politiikkaa arvioitaessa. T\u00e4llaisessa\u00a0tapauksessa ei ole aivan p\u00f6yristytt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja tavatonta, jos tutkijat antavat aika yksimielisi\u00e4 politiikkasuosituksia.<\/p>\n

Helsingin Sanomien juttu nosti esille sin\u00e4ns\u00e4 ihan t\u00e4rke\u00e4n asian arvojen vaikutuksesta politiikkasuosituksiin. Juttuun olisi kaivannut kuitenkin my\u00f6s t\u00e4ss\u00e4 hahmottelemaani n\u00e4k\u00f6kulmaa. Politiikkasuositukset eiv\u00e4t aina vaihtele arvojen mukaan. Niiden arvoriippuvuus ei ole my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole mielivaltaista, vaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4.<\/p>\n

Politiikkasuositukset eiv\u00e4t siis ole pelkk\u00e4 makuasia. Asiantuntijamielipidett\u00e4 ei voida sivuuttaa vain sanomalla, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on poliittinen tai arvokysymys.<\/p>\n

Kehotan lukijaa viel\u00e4 kerran perehtym\u00e4\u00e4n Niku M\u00e4\u00e4tt\u00e4sen kirjoitukseen<\/a>, joka k\u00e4sittelee lukukausimaksukysymyst\u00e4 huolellisesti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Ylopistojen lukukausimaksuista on syntynyt varsinainen\u00a0jupakka. Jupakasta on puolestaan seurannut\u00a0sivukeskustelu talouspoliittisten suositusten arvopohjasta.…<\/p>\n","protected":false},"author":78,"featured_media":1179,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[35,160,262],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":7,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/40\/2017\/05\/oikvas.jpg","blog_id":40},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/40\/2017\/05\/oikvas.jpg","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/posts\/1178"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/users\/78"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/comments?post=1178"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/posts\/1178\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1362,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/posts\/1178\/revisions\/1362"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/media\/1179"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/media?parent=1178"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/categories?post=1178"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/tags?post=1178"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}