{"id":751,"date":"2016-09-23T12:11:28","date_gmt":"2016-09-23T09:11:28","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/?p=751"},"modified":"2018-02-28T09:26:09","modified_gmt":"2018-02-28T07:26:09","slug":"humpuukia-tyoviikon-pituudesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/humpuukia-tyoviikon-pituudesta\/","title":{"rendered":"Humpuukia ty\u00f6viikon pituudesta"},"content":{"rendered":"

Viime viikon jaetuimpia juttuja taisi olla Helsingin Sanomien nasevasti otsikoitu kolumni<\/a> “Ty\u00f6ajan pident\u00e4misen sijaan meill\u00e4 pit\u00e4isi olla uskallusta lyhent\u00e4\u00e4 ty\u00f6viikkoja ja minilomailla useammin”. Sit\u00e4 on jaettu sosiaalisessa mediassa tuhansia ja taas tuhansia kertoja. Kolumnistin kerrotaan olevan “tekniikan tohtori ja digitaalisten hyvinvointipalvelujen konsultti”. Konsultti-kolumnisti v\u00e4itt\u00e4\u00e4 kirjoituksessa muka tieteelliseen tutkimukseen perustuen, ett\u00e4 suomalaiset tekev\u00e4t liikaa ty\u00f6t\u00e4.<\/p>\n

Valitettavasti kirjoittajan taloudellinen ajattelu on t\u00e4ysin virheellist\u00e4. Johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset eiv\u00e4t seuraa siteeratuista tutkimustuloksista, vaikka ne pit\u00e4isiv\u00e4tkin paikkansa. Paikkansapit\u00e4vyys on sekin todella kyseenalaista, sill\u00e4 kolumnin keskeisen\u00e4 perustana oleva tutkimus on v\u00e4\u00e4rin\u00a0tehty.<\/p>\n

<\/p>\n

Vaikka lomailu on kivaa, ei silti v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kannata lomailla enemp\u00e4\u00e4<\/h4>\n

Kirjoitus jakautuu kahteen osaan. Ensimm\u00e4isess\u00e4 kolumnisti nojautuu tutkimuksiin, joissa kerrotaan, ett\u00e4 ihmiset voivat paremmin lomalla ja viikonloppuina kuin t\u00f6iss\u00e4. Kolumnissa esitell\u00e4\u00e4n sellaisia tieteen riemuvoittoja kuin ett\u00e4 “tutkijat totesivat loman hyvinvointia nostattavan vaikutuksen johtuvan sen aikana koetusta rentoutumisesta”.<\/p>\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lomailu on mukavaa. On my\u00f6s\u00a0t\u00e4ysin mahdollista ett\u00e4 lomailulla on merkitt\u00e4vi\u00e4 terveysvaikutuksia. Ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 vapaa-aika on kivaa ja arvokasta. Se ei kuitenkaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarkoita, ett\u00e4 vapaa-aikaa pit\u00e4isi viett\u00e4\u00e4 nykyist\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n

Monet muutkin asiat ovat kivoja ja arvokkaita. Esimerkiksi hyv\u00e4 sohva, k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen m\u00f6kkilaituri tai vaikka tilli. Tarkoittaako se, ett\u00e4 tillin sy\u00f6minen on kivaa sit\u00e4, ett\u00e4 tilli\u00e4 pit\u00e4\u00e4 ostaa nykyist\u00e4 enemm\u00e4n? Ei tietenk\u00e4\u00e4n. Voi hyvin olla, ett\u00e4 ihmisten tillin kulutus on aivan sopivalla tasolla.<\/p>\n

Sama p\u00e4tee vapaa-aikaan. Vapaa-aika on kivaa, mutta niin ovat monet muutkin asiat, esimerkiksi rahalla saatavat palvelut ja tavarat. N\u00e4iden hankkimiseksi pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, eli myyd\u00e4 vapaa-aikaa. Jokainen ihminen joutuu p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n mik\u00e4 on sopiva tasapaino kulutuksen, ammatin palkitsevuuden jne. ja vapaa-ajan v\u00e4lill\u00e4. Kukin\u00a0kohtaa tietysti t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa my\u00f6s henkil\u00f6kohtaisista ominaisuuksistaan ja el\u00e4m\u00e4ntilanteestaan johtuvia rajoitteita.<\/p>\n

Mutta t\u00e4rke\u00e4 asia on, ett\u00e4 vapaa-aika joutuu kilpailemaan kaikkien muiden kivojen asioiden kanssa. Siit\u00e4, ett\u00e4 vapaa-aika on kivaa, ei voida p\u00e4\u00e4tell\u00e4 ett\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n ja viett\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n vapaa-aikaa.<\/p>\n

Aivan kuten siit\u00e4, ett\u00e4 tilli on tosi hyv\u00e4\u00e4 kalan kanssa, ei voida p\u00e4\u00e4tell\u00e4 ett\u00e4 sit\u00e4 pit\u00e4isi sy\u00f6d\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n

Oikea ty\u00f6viikon pituus ei ole se,\u00a0jolla suorituskyvyn huippu saavutetaan<\/h4>\n

Kolumnin toinen osa k\u00e4sittelee ty\u00f6viikon pituutta. Kirjoittaja siteeraa australialaista tutkimusta<\/a>, jossa on havaittu, ett\u00e4 ihmisten \u00e4lyllinen suorituskyky alenee, jos he ty\u00f6skentelev\u00e4t yli 25 tuntia viikossa. Suorituskyky\u00e4 on mitattu erilaisilla testeill\u00e4. Tutkimuksen tekij\u00e4t ovat sitten analysoineet testituloksia tilastollisesti. Laskelmien perusteella tutkijat ovat p\u00e4\u00e4tyneet siihen, ett\u00e4 \u00e4lyllinen suorituskyky nousee ty\u00f6viikon pituuden mukana aina 25-tuntiseen viikkoon asti. Sen j\u00e4lkeen ty\u00f6viikon pident\u00e4minen alkaa alentaa suorituskyky\u00e4.<\/p>\n

Tutkimus on l\u00e4hinn\u00e4 naurettava. Siin\u00e4 k\u00e4ytetyt menetelm\u00e4t eiv\u00e4t kest\u00e4 p\u00e4iv\u00e4nvaloa. Tutkimuksessa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ty\u00f6ajan \u00e4lykkyysvaikutusten arviointiin\u00a0ns. instrumenttimuuttujamenetelm\u00e4\u00e4<\/a>. Valistuneelle lukijalle on ensilukemalta p\u00e4iv\u00e4nselv\u00e4\u00e4,\u00a0ett\u00e4 menetelm\u00e4\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n tutkimuksessa v\u00e4\u00e4rin. Taloustieteellisell\u00e4 slangilla sanottuna k\u00e4ytetyt instrumentit eiv\u00e4t ole valideja.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 puolestaan tekee tutkimustuloksista t\u00e4ytt\u00e4 roskaa.<\/p>\n

Synke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on kuitenkin kolumnistin aika t\u00e4ydellinen taloudellisen ajattelun puute. Kolumnistin n\u00e4kemys tuntuu olevan, ett\u00e4 oikea ty\u00f6ajan pituus on se, joka johtaa korkeimpaan ajatusty\u00f6n suoritustasoon. T\u00e4ss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4.<\/p>\n

Oletetaan hetken aikaa, ett\u00e4 kolumnistin siteeraama tutkimus on oikeassa ja ihmisen \u00e4lyllinen suorituskyky saavuttaa huippunsa, kun ty\u00f6viikko on 25 tunnin mittainen. Oletetaan lis\u00e4ksi, ett\u00e4 tutkimuksessa k\u00e4ytetyt \u00e4lyllisen suorituskyvyn mittarit todella mittaavat ajatusty\u00f6l\u00e4isen tuottavuutta. T\u00e4m\u00e4k\u00e4\u00e4n ei toki ole mitenk\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Tarkoittaako t\u00e4m\u00e4, ett\u00e4 25 tuntia on j\u00e4rkev\u00e4 ty\u00f6viikon pituus? Ei. Toki ajatusty\u00f6n tuottavuus tuntia kohden alkaa alentua, kun ty\u00f6viikkoa pidennet\u00e4\u00e4n 25 tunnista. Mutta toisaalta tunteja ja sit\u00e4 kautta tuotosta saadaan enemm\u00e4n. Ty\u00f6viikon pituuden lis\u00e4\u00e4minen voi hyvinkin johtaa ty\u00f6ntekij\u00e4n kokonaistuotoksen merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntymiseen, vaikka tuotos tuntia kohden laskisi.<\/p>\n

Vaihtoehtona voi esimerkiksi olla 25 tuntia huipputuottavuudella tai 35 tuntia vain pikkuisen alemmalla tuottavuudella. On selv\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4n tuotos on suurempi j\u00e4lkimm\u00e4isess\u00e4 vaihtoehdossa.<\/p>\n

Mutta ty\u00f6n tuotos ei ole ainoa ty\u00f6viikon optimipituuteen vaikuttava seikka. Ty\u00f6nteko on ik\u00e4v\u00e4\u00e4, ja mit\u00e4 enemm\u00e4n sit\u00e4 joutuu tekem\u00e4\u00e4n, sen ik\u00e4v\u00e4mm\u00e4ksi ty\u00f6 k\u00e4y. Kolumnisti ei ota huomioon ty\u00f6viikon pituutta pohtiessaan lainkaan t\u00e4t\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4lle ty\u00f6nteosta aiheutuvaa kustannusta. T\u00e4m\u00e4 on kummallista, koska kolumnin alkupuoli keskittyy vapaa-ajan ihanuuksien hehkuttamiseen. Parhaan mahdollisen ty\u00f6viikon pituuden arvioinnissa menetetyn vapaa-ajan ja alentuneen toimintakyvyn kustannukset ovat tietenkin avainasemassa.<\/p>\n

Laskuesimerkki vaativalle lukijalle<\/h4>\n

Valaistaan asiaa laskuesimerkin avulla. Sovitaan, ett\u00e4 kolumnissa siteerattu tutkimus on oikeassa, ja ajatusty\u00f6kyky, so. tuottavuus saavuttaa huippunsa 25 tunnin ty\u00f6viikon kohdalla.<\/p>\n

Liisa on ajatusty\u00f6ntekij\u00e4, olkoon nyt sitten vaikka koodari. Sovitaan, ett\u00e4 Liisan kustannus yhdest\u00e4 ty\u00f6tunnista on 40 euroa. T\u00e4t\u00e4 voi ajatella vaikka sen kaiken kolumnistin havaitseman kivan vapaa-ajan arvona, jonka Liisa menett\u00e4\u00e4, kun tekee t\u00f6it\u00e4. Samoin t\u00e4h\u00e4n sis\u00e4ltyy alentuneen ajattelukyvyn mahdollinen ty\u00f6h\u00f6n liittym\u00e4t\u00f6n kustannus Liisalle.<\/p>\n

Olisi varmaankin tyylikk\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 muotoilla tarina\u00a0niin, ett\u00e4 ty\u00f6tunnin kustannus kasvaa sit\u00e4 mukaa, kun ty\u00f6viikon pituus kasvaa. Pitk\u00e4n ty\u00f6viikon j\u00e4lkeen tehty lis\u00e4tunti on ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4mpi kuin ty\u00f6tunnit keskim\u00e4\u00e4rin. Mutta t\u00e4m\u00e4n ottaminen huomioon ei vaikuttaisi johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin mitenk\u00e4\u00e4n, joten pit\u00e4ydyt\u00e4\u00e4n yksinkertaisessa tarinassa.<\/p>\n

Liisan koodauskyky eli tuottavuus saavuttaa huipputason, kun ty\u00f6viikko on 25 tuntia. Sovitaan, ett\u00e4 Liisa tuottaa koodia t\u00e4ll\u00f6in 51 euron arvosta tunnilta.<\/p>\n

Liisan koodaamisen yhteiskunnallinen arvo eli ylij\u00e4\u00e4m\u00e4 on Liisan tuottaman koodin arvo v\u00e4hennettyn\u00e4 Liisalle koituneella kustannuksella. Toisin sanoen se on Liisan ty\u00f6n tulosten arvo miinus Liisalle ty\u00f6nteosta aiheutuvien k\u00e4rsimysten arvo.<\/p>\n

Kun ty\u00f6viikko on 25 tuntia, Liisan tuottaman koodin arvo on 25 x 51 = 1275 euroa. Liisalle ty\u00f6nteosta koituva haitta on 25 x 40 = 1000 euroa. Yhteiskunnallinen hy\u00f6ty on siis 275 euroa.<\/p>\n

Liisan palkka 25 tunnin ty\u00f6viikosta voi siis olla mit\u00e4 tahansa 1000 ja 1275 euron v\u00e4lill\u00e4, riippuen Liisan ja ty\u00f6nantajan neuvotteluista. Liisa ei suostu t\u00f6ihin 25 tunniksi 1000 euroa alemmalla palkalla, eik\u00e4 ty\u00f6nantaja taas suostu maksamaan 1275 euroa enemp\u00e4\u00e4, joten palkan on oltava jotakin t\u00e4lt\u00e4 v\u00e4lilt\u00e4.<\/p>\n

Mit\u00e4 suurempi Liisan palkka on, sit\u00e4 suurempi osa Liisan tuottamasta 275 euron ylij\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 j\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle ja sit\u00e4 pienempi osa ty\u00f6nantajalle.<\/p>\n

Kuten todettiin, Liisan tuottavuus on huipussaan, kun ty\u00f6viikko on 25 tuntia. Ty\u00f6viikkoa pidennett\u00e4ess\u00e4 koodausteho alkaa alentua. Sanotaan vaikka, ett\u00e4 yksi lis\u00e4tunti v\u00e4hent\u00e4\u00e4 koodamiskyky\u00e4 sen verran, ett\u00e4 Liisan ty\u00f6tunnin arvo putoaa aina 20 sentti\u00e4. Virheit\u00e4 voi esimerkiksi tulla lis\u00e4\u00e4 ty\u00f6ajan pidentyess\u00e4, tai sitten koodaaminen voi hidastua.<\/p>\n

Toisin sanoen, jos Liisa tekee ty\u00f6t\u00e4 viisi tuntia enemm\u00e4n eli 30 tuntia viikossa, jokainen n\u00e4ist\u00e4 tunneista tuottaa vain 50 euron arvosta koodia. Jos ty\u00f6aika on 35 tuntia, kunkin tunnin koodituotoksen arvo on en\u00e4\u00e4 49 euroa.<\/p>\n

Ty\u00f6ajan pident\u00e4minen v\u00e4hent\u00e4\u00e4 jokaisen Liisan tekem\u00e4n ty\u00f6tunnin arvoa, koska Liisan koodausteho heikkenee pitk\u00e4n ty\u00f6viikon vuoksi. My\u00f6s Liisalle ty\u00f6nteosta koituva kustannus kasvaa ty\u00f6viikon pidetess\u00e4.<\/p>\n

Mik\u00e4 sitten on paras mahdollinen ty\u00f6viikon pituus? Yritet\u00e4\u00e4n laskea se turvautumatta matemaattiseen optimointiteoriaan. Jos Liisa koodaa 25 tuntia viikossa, yhteiskunnallinen hy\u00f6ty on siis 275 euroa. Mit\u00e4 tapahtuu, jos ty\u00f6viikkoa pidennet\u00e4\u00e4n viidell\u00e4 tunnilla?<\/p>\n

Lis\u00e4tunnit tyhmist\u00e4v\u00e4t Liisaa sen verran, ett\u00e4 h\u00e4n tuottaa kutakin tuntia kohden en\u00e4\u00e4 50 euron arvosta koodia. Koska Liisa tekee enemm\u00e4n ty\u00f6t\u00e4, siit\u00e4 h\u00e4nelle koituva haitta lis\u00e4\u00e4ntyy my\u00f6s. Ty\u00f6viikon ollessa 30 tuntia Liisan tuottaman koodin kokonaisarvo on 30 x 50 = 1500 euroa. Liisalle ty\u00f6nteosta koituva haitta on 30 x 40 = 1200 euroa.<\/p>\n

30-tuntisen viikon yhteiskunnallinen hy\u00f6ty on siis 1500 – 1200 = 300 euroa. Hy\u00f6ty on siis suurempi kuin 25-tuntisesta viikosta. N\u00e4in ollen viikkoa kannattaa pident\u00e4\u00e4 25 tunnista, vaikka Liisan \u00e4lyllinen suorituskyky ja siten koodausteho ovat t\u00e4ll\u00f6in alempia.<\/p>\n

Samalla tavalla voidaan pohtia viikon pident\u00e4mist\u00e4 viel\u00e4 30 tunnista 35 tuntiin. N\u00e4in pitk\u00e4n ty\u00f6viikon hy\u00f6ty on 315 euroa. Vastaavasti 40 tunnin ty\u00f6viikon yhteiskunnallinen hy\u00f6ty on 320 euroa, 45 tunnin 315 euroa —.<\/p>\n

Hetkinen! Aina 40 tunnin ty\u00f6viikkoon asti yhteiskunnallinen hy\u00f6ty lis\u00e4\u00e4ntyi, sen j\u00e4lkeen se alkoi v\u00e4henty\u00e4. Muutamalla lis\u00e4kokeilulla on helppo havaita, ett\u00e4 itse asiassa 40 tunnin viikko on yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kannalta paras mahdollinen. Liisan tuotos on t\u00e4ll\u00f6in 1920 euron arvoinen, ja ty\u00f6nteon haitta 1600 euroa.<\/p>\n

Palkkaneuvotteluista riippuen Liisan palkka 40 tunnin ty\u00f6viikosta on jotakin n\u00e4iden kahden luvun v\u00e4lilt\u00e4.<\/p>\n

Toisin sanoen paras mahdollinen ty\u00f6viikon pituus ei suinkaan ole se, joka johtaa parhaaseen ajattelukykyyn ja korkeimpaan koodaustehoon. J\u00e4rkev\u00e4 ty\u00f6viikon pituus on itse asiassa sellainen, joka alentaa \u00e4lyllist\u00e4 suorituskyky\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n

Tyls\u00e4t ekonomistit, \u00a0iloiset digitalistit<\/h4>\n

Lyhyesti sanottuna kolumnistin ajatuksessa ei ole mit\u00e4\u00e4n j\u00e4rke\u00e4, vaikka h\u00e4nen siteeraamansa \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4 tutkimustulos hyv\u00e4ksytt\u00e4isiinkin. J\u00e4rkev\u00e4 ty\u00f6viikon pituus ei ole se, joka johtaa parhaaseen suorituskykyyn.<\/p>\n

Jokainen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n, kun v\u00e4h\u00e4n ajattelee:\u00a0ty\u00f6t\u00e4 ei yleens\u00e4 kannata lopettaa silloin, kun on voimiensa huipulla.<\/p>\n

Kolumnistin johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kset siit\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6aikaa pit\u00e4isi lyhent\u00e4\u00e4 tai pit\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n lomia, eiv\u00e4t siis perustu yht\u00e4\u00e4n mihink\u00e4\u00e4n. Kolumnisti ei kerro mit\u00e4\u00e4n sellaista, joka auttaisi suomalaisia miettim\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 ty\u00f6viikon pituutta.<\/p>\n

Kirjoituksen suosio\u00a0onkin malliesimerkki valitettavan yleisest\u00e4 ilmi\u00f6st\u00e4. Kun vakavat puheenvuorot taloudesta\u00a0ovat tylsi\u00e4 ja ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4, on mukavampi lukea\u00a0digitalistien ja konsulttien ilosanomaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viime viikon jaetuimpia juttuja taisi olla Helsingin Sanomien nasevasti otsikoitu kolumni “Ty\u00f6ajan…<\/p>\n","protected":false},"author":78,"featured_media":756,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[75,139,192,272,283,301],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":19,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/40\/2016\/09\/stressi.png","blog_id":40},"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/blogit-cdn.a-lehdet.fi\/uploads\/sites\/40\/2016\/09\/stressi.png","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/posts\/751"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/users\/78"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/comments?post=751"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/posts\/751\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1398,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/posts\/751\/revisions\/1398"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/media\/756"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/media?parent=751"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/categories?post=751"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/tags?post=751"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}