{"id":77,"date":"2015-02-28T13:09:00","date_gmt":"2015-02-28T11:09:00","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.image.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/tuopin-jalje\/"},"modified":"2018-02-28T09:27:49","modified_gmt":"2018-02-28T07:27:49","slug":"tuopin-jalje","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/tuopin-jalje\/","title":{"rendered":"Tuopin j\u00e4ljet"},"content":{"rendered":"

Alkoholimainonnan kielto ja keskustapuolueen keskiolutsekoilu ovat pit\u00e4neet alkoholipolitiikkaa keskustelussa. Keskustelu rajoittuu kuten aina t\u00e4ysin alkoholin haittoihin ja niiden ehk\u00e4isyyn kieltojen ja verotuksen avulla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ennustettavasti aina ja kaikkien kieltojen kannalla<\/a>. Mutta yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, mainontakiellon puolustajia on my\u00f6s nuorekkaassa Nyt-liitteess\u00e4<\/a>.
\n<\/a>
\nL\u00e4hes kaikki tuntuvat Suomessa olevan sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kire\u00e4n alkoholipolitiikan p\u00e4\u00e4hy\u00f6ty on alkoholinkulutuksen v\u00e4hentyminen. Todellisuudessa alkoholink\u00e4yt\u00f6n v\u00e4hentyminen on kuitenkin alkoholipolitiikan kustannus<\/i>, ei hy\u00f6ty. V\u00e4hentynyt kulutus on se hinta, joka joudutaan maksamaan alkoholin haittojen ehk\u00e4isyst\u00e4 alkoholipoliittisilla toimenpiteill\u00e4. Eli kun poliitikot ja terveysv\u00e4ki tavoittelevat alkoholin kulutuksen v\u00e4hent\u00e4mist\u00e4, he yritt\u00e4v\u00e4t maksimoida alkoholipolitiikasta aiheutuvat haitat.<\/p>\n

Jos t\u00e4m\u00e4 kuulostaa hassulta, niin vaihdetaan alkoholin tilalle jokin muu asia, vaikkapa py\u00f6r\u00e4ily. Ajatellaan, ett\u00e4 py\u00f6r\u00e4ilyn aiheuttamia vammoja halutaan v\u00e4hent\u00e4\u00e4 esimerkiksi kyp\u00e4r\u00e4pakon tai pakollisten turvalaitteiden avulla. Mutta n\u00e4m\u00e4 nostavat py\u00f6r\u00e4ilyn hintaa ja siksi v\u00e4hent\u00e4v\u00e4t py\u00f6r\u00e4ily\u00e4. Nyt kaikki ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 py\u00f6r\u00e4ilyn v\u00e4heneminen on kyp\u00e4r\u00e4pakon kustannus, ei hy\u00f6ty. Kyp\u00e4r\u00e4pakon aikaansaamia terveyshy\u00f6tyj\u00e4 pit\u00e4\u00e4 punnita v\u00e4hentyneen py\u00f6r\u00e4ilyn haittoja vastaan. Mutta alkoholi on hy\u00f6dyke siin\u00e4 kuin py\u00f6r\u00e4ilykin ja aivan sama taloudellinen logiikka p\u00e4tee siihen.<\/p>\n

\n<\/div>\n
\nNiille, jotka haluavat mietti\u00e4 asiaa v\u00e4h\u00e4n tarkemmin sit\u00e4 voidaan valaista tarinan avulla. Tarina saattaa kuulostaa uskollisimmille lukijoille tutulta<\/a>. Asta omistaa baarin. Oluttuopin kustannus on Astalle 3 euroa. Leena on baarin asiakas. H\u00e4n on valmis maksamaan ensimm\u00e4isest\u00e4 tuopista 7 euroa ja toisesta 5 euroa. Asta myy tuoppeja hintaan 4 euroa. Alkoholimyynnin yhteiskunnallinen hy\u00f6ty muodostuu Astan saamista voitoista ja Leenan saamasta ylij\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 (siis maksuhalukkuuden ja hinnan erotuksesta). Ensimm\u00e4isest\u00e4 tuopista hy\u00f6ty on 7 – 3 = 4 euroa ja toisesta 2 euroa, siis yhteens\u00e4 6 euroa.<\/p>\n

Valtio asettaa alkoholille veron, jonka suuruus on 3 euroa \/ tuoppi. Veron j\u00e4lkeen ei ole mit\u00e4\u00e4n hintaa, jolla Asta suostuisi myym\u00e4\u00e4n toisen tuopin ja Leena ostamaan. Leena ostaa vain yhden tuopin, ja yhteiskunnallinen hyvinvointi on en\u00e4\u00e4 4 euroa (josta 3 euroa on veroa). Yhteiskunnallinen hyvinvointi siis alenee 2 eurolla. T\u00e4m\u00e4 on verotuksen hyvinvointitappio, josta on puhuttu jo aiemmin toisaalla<\/a>. Ja kuten kirjoituksen alussa esitettiin, hyvinvointitappio johtuu alkoholin kulutuksen v\u00e4hentymisest\u00e4. V\u00e4hentyminen on siis kustannus, ei hy\u00f6ty.<\/p>\n

Nyt terveyden edist\u00e4j\u00e4t sanovat, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ei ole otettu huomioon alkoholin haittoja. N\u00e4iden saamiseksi mukaan esitell\u00e4\u00e4n Liisa, joka on my\u00f6s baarin asiakas. Liisa on Leenan identtinen kaksonen ja h\u00e4nen maksuhalukkuutensa on sama kuin Leenan. Ilman veroa alkoholimyynnist\u00e4 Liisalle saadaan siis samat 6 euron hy\u00f6dyt. Ongelma on se, ett\u00e4 Liisa rikkoo 5 euron arvoisen ikkunan jos h\u00e4n juo kaksi tuoppia. Yhden tuopin j\u00e4lkeen Liisa on lauhkea kuin lammas.  Liisan alkoholink\u00e4yt\u00f6st\u00e4 tulee v\u00e4hemm\u00e4n yhteiskunnallisia hy\u00f6tyj\u00e4 kuin Leenan. Hy\u00f6dyt ovat kahden tuopin kulutuksesta syntyneen hy\u00f6dyn ja rikotun ikkunan arvon erotus eli 1 euro.<\/p>\n

Nyt veron asettaminen on yhteiskunnallisesti hy\u00f6dyllist\u00e4. Liisa ja Leena kumpikin juovat veron vallitessa vain yhden tuopin, mik\u00e4 v\u00e4hent\u00e4\u00e4 hyvinvointia yhteens\u00e4 4 euroa. Mutta ikkuna s\u00e4\u00e4styy, joten hyvinvointitappion vastapainoksi saadaan 5 euron hyvinvoinnin lis\u00e4ys. Alkoholipolitiikka siis lis\u00e4\u00e4 hyvinvointia 1 euron verran.<\/p>\n

Mutta yksi asia pysyy t\u00e4sm\u00e4lleen samana aiempaan liisattomaan tilanteeseen verrattuna: alkoholin kulutuksen v\u00e4heneminen on edelleen alkoholipolitiikan kustannus, ei hy\u00f6ty. Kun j\u00e4rkev\u00e4 politiikantekij\u00e4 arvioi alkoholiveron hy\u00f6tyj\u00e4 ja kustannuksia, hy\u00f6ty on s\u00e4\u00e4stynyt ikkuna. Mutta  kustannus on menetetyn kulutuksen arvo. J\u00e4rkev\u00e4 politiikantekij\u00e4 siis pyrkii saavuttamaan tavoitteet niin, ett\u00e4 alkoholin kulutus v\u00e4henee mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n, ei mahdollisimman paljon. Jos ikkunan voi esimerkiksi s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Liisalle vahingonkorvausvastuu niin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 juoda vain yhden tuopin, mutta Leena juo edelleen kaksi, t\u00e4m\u00e4 politiikka on parempi kuin veron asettaminen molemmille juojille. Jos politiikantekij\u00e4 pystyy s\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n ikkunan ilman ett\u00e4 Liisakaan v\u00e4hent\u00e4\u00e4 juomista, t\u00e4m\u00e4 on viel\u00e4kin parempi tulos.<\/p><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Alkoholimainonnan kielto ja keskustapuolueen keskiolutsekoilu ovat pit\u00e4neet alkoholipolitiikkaa keskustelussa. Keskustelu rajoittuu kuten…<\/p>\n","protected":false},"author":78,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[26,149,183],"acf":[],"platta":{"numLikes":0,"numComments":131,"category":null,"themes":[],"commercial_partner":null,"thumbnail":false,"blog_id":40},"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/posts\/77"}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/users\/78"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/comments?post=77"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/posts\/77\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1492,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/posts\/77\/revisions\/1492"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/media?parent=77"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/categories?post=77"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.apu.fi\/asiatonlehdistokatsaus\/api\/wp\/v2\/tags?post=77"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}