Huippu-urheilijan yhteiskunnallinen hyöty

Teemu Selänne ottaa Hesarissa kantaa huippu-urheilijoiden asevelvollisuuden suorittamiseen liittyviin erityisoikeuksiin. Selännettä närkästyttää se, että tulevaisuudessa huippu-urheilijoita ehkä kohdellaan kuten muitakin ihmisiä. Asia on vakava, koska Selänteen mukaan

“Nyt puhutaan kuitenkin joukosta, jonka oikea elämäntyö ja unelma on tulla ammattiurheilijaksi.”

Jutussa on useita mielenkiintoisia piirteitä liittyen mm. asevelvollisuuden pituuteen, joita varmaankin käsitellään vielä joskus Asiattomassa. Pureudutaan maanpuolustuksen järjestämisen sijaan kuitenkin toiseen Selänteeseen liittyvään asiaan eli siihen, onko Selänteen kaltaisista huippu-urheiljoista hyötyä?

Joidenkin arvioiden mukaan Selänne on tienannut uransa aikana 57 miljoonaa euroa. Nämä rahat Selänne on hankkinut vapaaehtoisen vaihdannan kautta. Selänne on voittanut Stanley Cupin ja arvokisamitaleja, joita joukkueiden kannattajat ovat juhlineet ankarasti. Selänteen hyöty yhteiskunnalle lienee siis merkittävä.

Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, Selänne ei ole huippu-urheilijan työssään lisännyt juuri lainkaan maailman hyvinvointia. Miksi ihmeessä?

Selänteen, kuten muidenkin menestyneiden huippu-urheilijoiden, koko ura on perustunut siihen, että hän on menestynyt muiden kustannuksella. Voittaessaan NHL:n maalikuninkuuden Selänne vei kuninkuuden joltain muulta. Voittaessaan Stanley Cupin tai arvokisamitalin Selänne ja hänen joukkueensa veivät voiton toiselta joukkueelta. Ilman Selännettä maailmassa olisi täsmälleen yhtä monta maalikuningasta, Stanley Cup -voittajaa tai arvokisamitalistia.

Huippu-urheilijan yhteiskunnallinen kustannus on se, että hän on harjoitellut koko elämänsä voittaakseen muita, jotka ovat puolestaan harjoitelleet voittaakseen hänet. Tämän ajan he olisivat voineet käyttää muutenkin.

Huippu-urheilija olisi ollut hyödyllisempi esimerkiksi taksikuskina tai puuseppänä. Taksikuskina hän olisi kyydinnyt ihmisiä paikasta toiseen. Puuseppänä hän olisi nikkaroinut keittiönpöytiä tai -tuoleja. Hän olisi tuottanut jotain uutta ja hyvää maailmaan, olettaen tietenkin, että pöydät menevät kaupaksi tuotantokustannuksia korkeampaan hintaan.

Mutta hetkinen. Eikös taksikuski Selänne syrjäytä jonkun toisen taksikuskin? Ehkä, mutta ilman työtä jäänyt taksikuski voi tehdä työkseen jotain muuta. Menestyvä taksikuski tekee kilpailijastaan puusepän tai jonkin muun ammatinharjoittajan. Menestyvä urheilija tekee kilpakumppanistaan häviäjän, joka on käyttänyt elämänsä harjoitteluun.

Tarinaa ei pidä ymmärtää väärin. Huippu-urheilu tuottaa paljon yhteiskunnallista hyötyä, kuten muukin viihdeteollisuus. Ihmiset ovat valmiita maksamaan sievoisia summia urheilutapahtumien lipuista ja maksukanavien lähetyksistä.

Ongelma on se, että urheilussa vain yksi voi voittaa. Lisäksi TV:n myötä koko maailman viihdyttämiseen riittää tietty määrä huippu-urheilijoita, eikä yksittäinen urheilija juurikaan lisää urheilutapahtuman arvoa. Tästä seuraa, että yksilöt panostavat urheilu-uraan yhteiskunnan kannalta liikaa. Huippu-urheilijoiden erivapaudet asevelvollisuuden suhteen vain pahentavat tätä ongelmaa.

Kommentit (43)
  1. Kaikkein selvimmäksi tuo huippu-urheilun eräänlainen järjettömyys käy 100m pikajuoksun kohdalla.

    Kuinka paljon huonompi maailma olisi, jos 100m pikajuoksin maailmanennätys olisi vaikkapa sekunnin tai jopa kaksi huonompi mitä se nykyään on (eli siis amatööritasoa)? Olisiko jäänyt mitalit jakamatta?

    – Syltty

  2. Hmm, aikamoiset rahavirrat urheilubiseksestä kuitenkin seuraa fanikrääsän, matkustelun ja muiden oheistoimintojen (makkaran ja kaljan) myymisen seurauksena. Massat tuskin intoilisivat nykyisessä mittakaavassa, jos jäällä painelisi sunnuntailuistelijoita? Urheilu on showbisnestä, jonka elinvoima tulee kilpailusta, minkä seurauksena kahden sekunnin erolla on merkitystä sen kuluttajille.
    terv. urheilunvihaaja joka huomaa itsensä puolustamassa urheilua. :8

    1. Näytönohjain
      20.3.2016, 11:30

      Huippu-urheilua tulisi tarkastella vain sosiaalipsykologian kautta.

      Voittaja edustaa "meidän heimoa" kansallisesti, paikallisesti ja peinryhmissä aina koulukavereihin ja sukulaisiin saakka. Voittaja saa myös muut heimon jäsenet tuntemaan itsensä voittajiksi.

      Heimovoiton symbolina kotikunta lahjoittaa voittajalle mökkitontin ja Tasavallan presidentti kutsuu itsenäisyyspäivänä linnan juhliin. Kuvaajat kuvaavat ja toimittajat haastattelevat.

      Ihminen on perusluoteeltaan paviaani, eikä rationaalinen taloustiede voi poistaa ihmisestä hänen epärationaalista käytöstään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *