Jälkikeynesiläiset jälkihiet: voiko tärkeistä asioista sanoa tylsiä juttuja?

Kirjoitimme hetki sitten blogistikollegojen Ahokkaan ja Holapan hokemasta “rahapoliittisesti suvereeni valtio selviää aina veloistaan”. Olemme joutuneet keskustelemaan siitä sosiaalisessa mediassa. Tämä kirjoitus tiivistää tuossa keskustelussa esittämämme näkemykset.

Niille, jotka tietävät jo tämän kaiken, muodikas sori siitä. Ja myös siitä, ettei meillä ole koristeeksi ironista meemiä, kuten blogistikollegoilla.

Kirjoitimme asiasta näin:

‘Blogistien [kirjoituksissa] toistuu väite ”rahapoliittisesti suvereeni valtio selviää aina veloistaan”. Se esiintyy myös toisena versiona ”rahapoliittisesti suvereeni valtio ei yksinkertaisesti voi ajautua maksukyvyttömäksi vastentahtoisesti”.

—on syytä tuoda esille, että tämä blogistien vakiohokema on totta vain täysin epäkiinnostavassa, muodollisessa mielessä. Se on älyllisesti steriili, eikä siitä seuraa mitään mielenkiintoista.’

Siksi oli aika hämmästyttävää lukea blogistien vastaus. Vastauksen otsikko on sisällön suhteen informatiivinen: “Rahapoliittisella suvereniteetilla on merkitystä”.

Mutta kuten tarkkaavainen lukija havaitsee, missään kohdassa omaa kirjoitustamme ei sanottu, ettei rahapoliittisella suvereniteetilla ole merkitystä.

Olisi täysin järjetöntä väittää, ettei sillä ole väliä, kenellä on oikeus laskea liikkeelle rahaa. Olisi yhtä lailla järjetöntä väittää, etteivät maat, joilla on oma valuutta olisi eri asemassa kuin ne, joilla ei ole. On päivänselvää, että näillä asioilla on vaikutusta siihen, millaista talouspolitiikkaa voidaan harjoittaa.

Siksi emme väittäneetkään mitään tällaista.

Sanoimme, että blogistien maksukyvyttömyyshokema ei kerro näistä asioista oikeastaan mitään kiinnostavaa. Rahapoliittinen suvereniteetti, blogistien juhlallista ilmaisua käyttääksemme, on merkittävä asia. Muutenhan emme olisi vaivautuneet kirjoittamaan siitä. Kuten blogistit tyylilleen uskollisina osoittavat, monet hienot ihmiset ovat myös sitä mieltä, että asia on tärkeä.

Viestimme oli, että rahapoliittisen määräysvallan tärkeys ja merkitys eivät johdu siitä, ettei suvereeni valtio voi teknisesti ajautua maksukyvyttömäksi.

Tällaista kirjoitusta voidaan periaatteessa kritisoida monella tavalla. Ainakin kolme vinkkeliä tulee mieleen.

1) Tulos oli väärä. On todellisuudessa kiinnostavaa, ettei rahapoliittisesti suvereeni valtio voi ajautua maksukyvyttömäksi. Se ei ole pelkkä tyhjä hokema, vaan siitä seuraa kiinnostavia politiikkaseurauksia.( Tähän kritiikkityyppiin sisältyy sitten luettelo näistä seurauksista.)

2) On väärin tarkastella yksittäistä väitettä ottamatta kantaa suurempiin kysymyksiin, kuten eurokriisiin tai rahajärjestelmään. (Vastaava kritiikki soveltuu muuten sellaisenaan lähes kaikkiin meidän kirjoituksiimme.)

3) Tulos oli totta, mutta asia on liian pieni blogiin. On kysymys suuremmista jutuista!

Odotimme kirjoitukselle kaikkea kolmea kritiikkityyppiä. Mitä emme odottaneet oli “rahapoliittisella suvereniteetilla on merkitystä” -kritiikkiä. Emme odottaneet sitä, koska kuten on jo monta kertaa todettu, emme väittäneet ettei suvereniteetilla olisi merkitystä.

Tärkeistä asioista voi esittää yhdentekeviä väitteitä. Kirjoituksessamme esitimme, että “rahapoliittisesti suvereeni valtio selviää aina veloistaan” on juuri tällainen: tärkeää asiaa koskeva epäkiinnostava tosiseikka.

J.K. Jäämme odottamaan keskustelua aiheesta, josta tosiasiassa kirjoitimme. Mitä tulee sisältökysymyksiin, valmisteilla on vielä pari asiaa koskevaa lisäpostausta, jotka kenties julkaisemme lähiaikoina.

Kommentit (4)
  1. klaus kultti
    20.6.2016, 19:00

    Taloustieteen perusoppikirjoissa on suorakaiteita ja nuolia ja niissä näytetään, miten hyödykkeet kiertävät ja miten niitä vastaava rahaliikenne kiertää. Kaikki ymmärtävät (yleensä), että hyödykkeiden kiertokulku on olennaista; rahan kiertokulku komppaa edellistä täydellisesti. Elävässä elämässä mittaustarkkuus ja muutkin hommelit tekevät asioista epävarmoja. Tämän takia rahan kiertokulun ymmärtäminen ja mittaaminen saattaa antaa informaatiota siitä, mitä oikeasti (reaalisesti) tapahtuu.

    Mutta fiksaatio (fixaatio) rahaan vastaa seuraavaa: Havaitaa, että mitä enemmän ihminen syö sitä enemmän se paskantaa (steady statessa (vakaassa tilassa)). Sikäli kuin laiheliinit ajattelee, että enemmän syöminen on hyvä, he analogisesti rahaihmisten kanssa ajattelevat, että paskaa pitää olla enemmän. Ei paskempi ajatus.

  2. Tieteilijä2
    22.6.2016, 22:29

    Äärivasemmistolaiset maisterit Jussi Ahokas ja Lauri Holappa eivät edusta tiedettä vaan tieteenvastaisuutta, kuten professorikunta ja yliopistonlehtori Juha Tervala ovat huolella osoittaneet. He ovat politiikan jatko-opiskelijoita, eivät taloustieteen. Jopa äärivasemmistolaiset taloustieteilijät, kuten Pertti Haaparanta, katsovat, että Holappa ja politiikan tutkija Heikki Patomäki edustavat epätiedettä puhuessaan taloudesta. http://vapaasana.net/artikkelit/2016/06/lauri-holappa-ja-jussi-ahokas-harhaoppi-vastaan-professorikunta http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2016/05/22016-tervala.pdf

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *