Asiaton lehdistökatsaus
Asiaton lehdistökatsaus

Jälkikeynesiläiset jälkilöylyt: voiko rahaa painamalla aina maksaa velat?

Uudessa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa arvoisat Imagen blogaajakollegamme Jussi Ahokas ja Lauri Holappa kommentoivat Juha Tervalan laatimaa jälkikeynesiläisyyttä koskevaa kirjoitusta, joka ilmestyi lehden edellisessä numerossa. Tervala myös vastaa lehdessä heidän kommentteihinsa, ja blogistit vielä Tervalan kommentteihin blogissaan.

Keskustelun sävyä voidaan luonnehtia melko kirpeäksi.

Emme aio tällä kirjoituksella osallistua laajemmin tuohon keskusteluun. Blogistien vastineessa toistuu kuitenkin väite ”rahapoliittisesti suvereeni valtio selviää aina veloistaan”. Se esiintyy myös toisena versiona ”rahapoliittisesti suvereeni valtio ei yksinkertaisesti voi ajautua maksukyvyttömäksi vastentahtoisesti”.

Blogistit ovat toistelleet tätä useasti aiemminkin. Siksi on syytä tuoda esille, että tämä blogistien vakiohokema on totta vain täysin epäkiinnostavassa, muodollisessa mielessä. Se on älyllisesti steriili, eikä siitä seuraa mitään mielenkiintoista.

Aloitetaan kertomalla ihan selkokielellä, mitä komealta kalskahtavat ilmaisut oikeasti tarkoittavat.

Painamalla rahaa voi aina muodollisesti maksaa vanhat velat

Matkustetaan tätä varten jälleen kerran satujen Asiatonlandiaan. Asiatonlandialla on oma valuutta, kutsutaan sitä vaikka A-markaksi. Asiatonlandian valtiolla on myös oma setelipaino, jolla A-markkoja voidaan painaa.

Sovitaan, että Asiatonlandian valtio on velkaa 1000 A-markkaa. On tärkeää, että velka on nimenomaan A-markoissa, eikä esimerkiksi jonkun toisen maan valuutassa. Jos Asiatonlandian valtio niin haluaa, se voi painaa itselleen 1000 A-markan setelin ja maksaa velan.

Sama menettely toimii yhtä lailla silloin, kun velkaa on miljoona tai miljardi tai biljoona A-markkaa. Tarpeeksi ison setelin (tai monta pientä) painamalla Asiatonlandian valtio voi aina maksaa velkansa.

Yleisesti, jos valtio velkaantuu rahassa, jota se voi itse painaa, se voi halutessaan aina maksaa velkansa painotuoreella rahalla.

Siinä se. Jälkikeynesiläisten suureellinen julistus tarkoittaa sitä, että setelipainolla voi painaa aina yhtä suuren setelin kuin valtion velka omassa valuutassa on.

Tämä on suurin piirtein yhtä kiinnostavaa kuin se yhtä lailla tosi huomio, että valtio, jolla on lainsäädäntövalta ja väkivaltakoneisto voi aina pakottaa kansalaisensa antamaan velat sille anteeksi. Kumpikaan näistä tosista väitteistä ei sisällä mitään tietoa siitä, mitä kansalaistensa etua ajavan valtion todellisuudessa kannattaisi tehdä. Se, että rekan alle heittäytyminen on mahdollista, ei tee siitä suositeltavaa.

Rahan painaminen valtion menojen rahoittamiseksi ei itse asiassa yleisesti ottaen ole järkevää, mutta jätetään tämä oman bloginsa aiheeksi.

Käsitellään tässä sen sijaan sitä, mitä ”rahapoliittinen suvereeniteetti” ei tarkoita. Toisin kuin blogistien hokemasta voisi luulla, se ei tarkoita sitä, etteikö valtio voisi ajautua maksuvaikeuksiin.

”Suvereeni” Asiatonlandian valtio voi aina maksaa vanhat velkansa painamalla rahaa. Mutta jos asiat menevät huonosti, voi käydä niin, ettei kukaan suostu vapaaehtoisesti antamaan sille uutta velkaa, esimerkiksi kun vanhat erääntyvät. Voi itse asiassa käydä jopa niin, ettei kukaan suostu enää ottamaan A-markkoja vastaan maksuvälineenä.

Valtio voi tässä tilanteessa toki nimellisesti maksaa vanhat velkansa pois rahaa painamalla. Arvottomiksi muuttuneiden valtion velkakirjojen omistajat saavat niistä vastineeksi arvottomaksi muuttuneita A-markkoja. Mutta tämä on aika laiha lohtu, kun valtio on toimintakyvytön, eikä pysty rahoittamaan toimintaansa. Se ei saa uutta velkaa eikä kukaan halua sen painamia seteleitä. Valtio on myös tehnyt kansalaisten elämästä kamalaa.

Tämä hyperinflaatioksi kutsuttu tilanne, jossa raha menettää arvonsa on aika äärimmäinen. Historia tuntee siitä kuitenkin useita esimerkkejä. Yleinen näkemys on, että näihin ajauduttiin nimenomaan, koska valtio rahoitti toimintaansa rahaa painamalla (keskuspankkirahoituksella, jos haluaa hienostella). Blogistit käyttävät paljon tilaa sen väittämiseen, että nämä hyperinflaatiot johtuivat jostakin muusta.

Väitteet ovat vähintäänkin kiistanalaisia. Mutta vaikka hyperinflaatioiden taustalla ei olisikaan pelkästään rahan painaminen, niiden mahdollisuus osoittaa kuitenkin, että ”rahapoliittisesti suvereeni” valtio voi aivan hyvin ajautua tosiasiallisesti maksukyvyttömäksi. Se, että se on maksukykyinen sanan jossakin teknisessä merkityksessä on herttaisen yhdentekevää.

Mahdollisuus painaa rahaa ei pelasta talousongelmilta yhtään sen paremmin kuin mahdollisuus mitätöidä velat lainsäädäntöteitse. Rahan painaminen ei ole mikään taikakeino, joka poistaa valtion toiminnan taloudelliset rajoitteet. Rahaa painamalla ei voida kerätä loputtomasti varoja sen enempää kuin valtion muillakaan rahoituskeinoilla. Surkea talouspolitiikka johtaa myös ”rahapoliittisesti suvereenin” valtion katastrofiin.

Toisin sanoen Ahokkaan ja Holapan hokema ”rahapoliittisesti suvereeni valtio selviää aina veloistaan”, on totta täysin epäkiinnostavassa, muodollisessa mielessä. Nälkään kuolevaa rahatonta miestä, jolle kukaan ei lainaa rahaa ei paljon lohduta se, ettei entisiä laskuja ole maksamatta. Valtion tekninen maksukykyisyys on aivan yhtä epäkiinnostavaa.

Blogistit eivät sinänsä kiistä, etteikö ”rahapoliittisesti suvereenikin” valtio voisi ajautua talousvaikeuksiin. Mitä he eivät tuo esiin, on että koko keskustelu aiheesta on aika lailla yhdentekevää. Se, selviääkö ”rahapoliittisesti suvereeni” valtio muodollisesti veloistaan ei kerro mitään siitä, millaista on järkevä taloudenpito.

Ja kuitenkin tämä on se talouspolitiikan ydinkysymys.

Kommentit (19)

  1. Rehellisyys_maan_perii

    Eikö tämä nyt ole täysin turha kirjoitus, koska ”jälkikeynesiläiset” (mm. Ahokas ja Holappa) toteavat saman minkä Asiattomat nyt toteaa? Vaikuttaa kovin kummalliselta, että Asiattomat eivät halua mainita tätä seikkaa. Viittasittehan juuri viimeiseen Kansantaloudelliseen aikakausikirjaan (KAK 2/2016), jossa Ahokas ja Holappa selväsanaisesti toteavat tämän:

    Ahokas & Holappa (KAK 2/2016): ”Rahapoliittisesti suvereeni valtio ei yksinkertaisesti voi ajautua maksukyvyttömäksi vastentahtoisesti. Sen sijaan se voi toki ajautua moniin muihin ongelmiin, kuten esimerkiksi kiihtyvän inflaation pauloihin. Tätä emme ole missään vaiheessa kiistäneet. Olemme ainoastaan todenneet, että suora keskuspankkirahoitus ei automaattisesti johda inflaatio-ongelmiin, jos sen varassa harjoitettu finanssipolitiikka on oikein mitoitettua.”

    Aiemmin samassa kirjoituksessa vieläpä antavat puitteen, jossa kysyntästimulaatiota voidaan tehdä (oikein mitoitettuna):

    Ahokas & Holappa (KAK 2/2016): ”Kysyntästimulaation jatkaminen vielä täystyöllisyyden ja tuotantopotentiaalin saavuttamisen jälkeenkin johtaisi kiihtyvään inflaatioon, oli julkisen kulutuksen rahoitustapa sitten mikä tahansa.”

    1. Väinämöinen

      Niin kauan kun valtion verot pitää maksaa tietyssä valuutassa, löytyy valuutalle kysyntää. Mikäli arvon blogisti on yhtään esim. Venäjän toimintaa seuranneet, niin kun veronmaksuaika koitta, tuppaa rupla usein nousemaan.

      Esim. Japanin velasta keskuspankki omistaa n. puolet. Ostamalla oman valtion velkaa valtio voi myös asettaa korolle rajan. Voihan tätä varten jonkun postipankinkin perustaa, jos ”suora keskuspankkirahoitus” on kielletty, mutta kierretäänhän tätä EU:ssakin, jos et ole sattuneet huomaamaan?

      Esim. Kreikka ennen vanhaan pyöritti rahapainoa. Sama meno jatkui eurossa ja noutaja tuli. Omassa valuutassa holtiton velanotto olisi johtanut inflaatioon, joka olisi näkynyt velan korossa. http://fi.tradingeconomics.com/greece/inflation-cpi

      Kyllähän se hyperinflaation on usein johtunut liian suurista veloista ja liian pienestä ulkomaankaupasta, mutta tämän ymmärtäminen taitaa olla hieman liikaa blogistille, jonka kannattaa ehkä keskittyä enemmän viinin lipittämiseen ja ajaa sen viemistä ruokakauppoihin, sillä se saattaa olla hieman helpommin käsitettävä asia ja sellainen, josta teillä on enemmän kokemusta. On tietysti aina hienoa yrittää ymmärtää hieman haastavampiakin asioita.

      Oma raha luo liikkumavara kriiseissä, kun julkinen puoli voi pumpata rahaa sen aikaa, että yksityinen puoli pääsee jaloilleen. Tämä johtaa valuutan heikkenemiseen ja kasvattaa ulkomaankauppaa, kuten Ruotsille kävi Suuressa lamassa. http://www.xe.com/currencycharts/?from=EUR&to=SEK&view=10Y

      Mikä kirjoituksesi pointti oli? Nuo kaksi heeboa ovat sanoneet, että valtio ei voi omassa valuutassa mennä konkurssiin, jos ei halua, kuten Neuvostoliitto teki. Tämä on totta. Ongelmia syntyy, kun velka on vieraassa valuutassa ja valuutta on pegattu esim. dollariin. Aasian kriisi, Argentiina ja monet muut ovat johtuneet siitä, että valuutta on ollut sidottu, kuten Suomen pankkikriisikin johtui. Silti menimme euroon, vaikka Britannia ja Ruotsi mm. oppivat jotain 90-luvun kokeilusta, niin Suomessa jatketaan tällaisten idioottimaisten uskomusten varassa, jotka ovat yhtä todellisia kuin hattiwatit.

      Ei ihme, että Suomi menee päin prinkkalaa, kun päätöksiä tehdään ihan väärien käsitysten pohjalta. Kannattaa ottaa mallia keskustelusta esim. Briteistä. Siellä on sentään fiksuja kolumnisteja ja telkkarissakin kunnon battleja. Muutenkin kandee lukea esim. FT:tä, niin voi ehkä ymmärtää sen oman valuutan arvon. Suomalaisten Pravdojen lukeminen ei tee kenestäkään fiksumpaa.

      Vähän vähemmän nenä kiinni niissä Ayn Randin omien traumojen pohjalta viritetyissä piripäisissä fantasioissa, joiden mukaan hän ei edes itse pystynyt elämään, kun massit loppui, eikä massimiehillä ollut enää kehäraakille käyttöä.

      Järkevää taloudenpitoa on ohjata resurssits sinne missä ne ovat tehokkaimmin käytössä, luovat eniten arvoa ja toimivat yhteisesti päätettyjen arvojen mukaisesti. Tässä Suomella on paljon tekemistä ja monella muullakin maalla. Esim. tuulimyllytuet, elintasopakolaisten elättäminen ja monet muut asiat ovat hukkaan heitettyä rahaa, jonka olisi voinut käyttää paremminkin, mutta näistä päätetään demokratiassa vaaleissa. Saamme sellaiset päättäjät, kun ansaitsemme.

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *