Maksavatko julkisen sektorin työntekijät veroja?

sairaala_jne_2

Yksi aika ajoin toistuva keskustelu koskee sitä, maksavatko julkisen sektorin työntekijät ollenkaan veroja. Yrittäjähenkiset keskustelijat ovat yleensä sitä mieltä, että yksityinen sektori maksaa verotuloillaan kaikki julkisen sektorin kustannukset. He huomauttavat, että julkisen sektorin työntekijöiden palkat maksetaan verovaroista, joten heidän maksamansa verot ovat täysin näennäisiä.

Julkiseen sektoriin myönteisemmin suhtautuvat yrittävät väittää vastaan käyttäen yleensä hyvin sekavia perusteluja.

Maksavatko julkisen sektorin työntekijät siis veroja vai eivät? Asiaton ratkaisee!

Asiatonlandian siivoojat

Pohditaan kahta siivoojaa, joista toinen työskentelee julkisella ja toinen yksityisellä sektorilla. Kutsutaan julkisella puolella siivoavaa vaikka Julle Julkiseksi ja yksityisellä puolella siivoavaa siivoojaa Ykä Yksityiseksi. Luonnollisesti ahkerat siivojaystävämme asuvat tarujen Asiatonlandiassa, yksinkertaisuuden maassa, joka sijaitsee kukaties pilvien yläpuolella, kukaties smaragdinvihreän valtameren pohjassa.

Julle ja Ykä ovat täsmälleen samanlaisia ihmisiä. He ovat yhtä hyviä ammatissaan, yhtä ahkeria, terveitä ja niin edelleen. Heidän työtehtävänsä ovat myös täsmälleen samanlaisia. Ykä siivoaa tehdasta, ja hänen työpanoksensa arvo työnantajalle ja tämän asiakkaille on 1000 euroa. Ykän työpanos on arvokas työnantajalle, koska Ykä auttaa tätä saamaan voittoa. Ykän työpanos on arvokas asiakkaille, koska Ykä on osa tuotantoketjua, joka tuottaa heille heidän haluamiaan hyödykkeitä.

Julle siivoaa julkista terveysasemaa. Terveysasema tuottaa julkisia palveluita kansalaisille. Kuin sattumalta myös Jullen työpanoksen arvo terveysaseman asiakkaille on 1000 euroa. Jullen työpanoksen arvo koostuu niistä terveyspalveluista, joita hänen työnsä auttaa tuottamaan.

Koska terveyspalvelut tuotetaan markkinoiden sijasta maksuttomina julkisina palveluina, niiden arvoa ei voida päätellä markkinahinnoista. Näitähän ei ole. Mutta tietenkin julkiset terveyspalvelut ovat arvokkaita, niiden arvon mittaaminen on vain vaikeampaa. Unohdetaan tässä mittausongelma, ja oletetaan se ratkaistuksi. Jullen työpanoksen arvo tiedetään, ja se on tuo 1000 euroa.

Asiatonlandiassa asiat ovat aluksi siivoojien kannalta poikkeuksellisesti. Siivoojat eivät nimittäin siellä maksa lainkaan tuloveroja.

Työ- ja virkasuhteiden työehdot ovat täsmälleen samat. Niinpä siivoojan palkan täytyy olla sama yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Jos yksityisen sektorin palkat olisivat korkeampia, olisi mahdotonta rekrytoida siivoojia julkiselle sektorille. Kaikki haluaisivat työskennellä yksityisellä sektorilla.

Samoin jos julkisen sektorin palkat olisivat yksityistä korkeammat, kaikki haluaisivat työskennellä julkisella sektorilla. Palkkojen tai tarkemmin siivoojien hyvinvointitason on oltava sama riippumatta työnantajasektorista. Tätä oletusta pohditaan lyhyesti myöhemmin.

Asiatonlandian työmarkkinat toimivat niin, että siivoojan palkka asettuu 850 euroon. Sekä Julle että Ykä saavat siis tuon saman palkan. Kumpikaan ei maksa tuloveroa. Asiatonlandian julkinen sektori, esimerkiksi Jullen palkka rahoitetaan muiden asiantonlandialaisten maksamilla veroilla.

Ykän työpanoksesta koituu hänen työnantajalleen ja tämän asiakkaille 1000 – 850 = 150 euron verran hyvinvointia. Tämä koostuu hänen työpanoksensa arvon ja hänelle maksetun palkan erotuksesta. Ykä toki itsekin hyötyy työpaikasta. Työpaikka lisää hänen hyvinvointiaan, koska palkan mahdollistama kulutus on arvokkaampaa kuin menetetty vapaa-aika, toiset työmahdollisuudet ja raskaan työn aiheuttama vaiva. Muutenhan Ykä ei olisi mennyt siivoojaksi.

Sovitaan, että siivoamisen vaihtoehtoiskustannus Ykälle on 700 euroa. Työpaikka lisää siis hänen hyvinvointiaan 150 euroa. Ykän työpaikan yhteiskunnallinen hyöty saadaan laskemalla yhteen työnantajan ja tämän asiakkaiden saamat 150 euroa Ykän itse saaman 150 euron kanssa. Tästä tulee 300 euroa.

Luonnollisesti sama pätee Julleen. Hän ja muut asiatonlandialaiset hyötyvät Jullen työskentelystä terveysasemalla. Koska Julle ja Jullen työ ovat täsmälleen samanlaisia kuin Ykä ja Ykän työ, hyöty on täsmälleen sama 300 euroa. Julle saa siitä 150 euroa ja asiatonlandialaiset julkisten terveyspalvelujen muodossa 150 euroa.

Asiatonlandian verouudistus

Mutta sitten koittaa asiatonlandialaisten siivoojien synkkä päivä. Tuloverotus ulotetaan koskemaan myös siivoojia. Kaikki siivoojat joutuvat maksamaan 200 euroa veroa.

Mitä tapahtuu Ykän palkalle? On selvää, että entinen bruttopalkkataso ei ole enää mahdollinen. Jos palkka olisi 850 euroa, 200 euron veron jälkeen käteen jäisi vain 650 euroa. Tällä palkalla Ykä ei suostu siivoamaan, vaan tekee jotakin muuta.

Verojen jälkeen Ykän bruttopalkan pitää olla jotakin 900 ja 1000 euron välillä. Tarkka palkka riippuu työmarkkinoiden toiminnasta. Asiatonlandiassa asiat menevät tällä kertaa niin, että Ykän bruttopalkka asettuu kätevästi 950 euroon.

Ykän työpanos tuottaa siis edelleen 300 euron yhteiskunnallisen hyödyn. Nyt se jakautuu vain eri tavalla kuin aikaisemmin. Ykä saa 50 euroa, työnantaja ja asiakkaat 50 euroa ja verottaja ottaa julkisen sektorin rahoittamiseen 200 euroa. Koska Asiatonlandian julkisen sektorin koko ei muutu, muut veronmaksajat saavat 200 euron hyödyn. He joutuvat tästedes maksamaan veroja 200 euroa entistä vähemmän.

(Tässä ei muuten oteta huomioon Ykää ja Jullea alemman tuottavuuden siivoojaa Allua, joka menettää työpaikkansa veron seurauksena. Hänen surullinen tarinansa muistuttaa tätä.)

On siis selvää, että Ykä osallistuu julkisen sektorin ylläpitämiseen veroillaan. Hän saa entiseen verottomaan tilanteeseen verrattuna 100 euroa vähemmän palkkaa samasta työstä. Hänen bruttopalkkansahan on 950 ja nettopalkka vastaavasti 750, kun ennen hän tienasi verottomana 850 euroa. Ykä tekee siis ilmaista, tai karummin sanottuna pakkotyötä 100 euron edestä. Tämän pakkotyön arvo on hänen verorasituksensa ja hänen osuutensa Asiatonlandian julkisen sektorin rahoituksesta.

Ykän työnantaja ja tämän asiakkaat joutuvat myös uudistuksen vuoksi maksamaan 100 euroa veroa. Tämä vero koostuu työnantajan pienemmistä voitoista ja / tai veron vuoksi nousseista hinnoista.

Tarinassamme on siis pieni ja tärkeä sivuopetus: työtulojen verotus kohdistuu myös työnantajaan ja asiakkaisiin, ei pelkästään työntekijään. Lisätietoa tästä ns. verotuksen kohtaannosta saa vaikkapa Wikpediasta.

Maksaako Julle veroa?

Yksityisen sektorin työntekijät ja työnantajat maksavat siis ilmiselvästi veroa. Työntekijän osalta vero koostuu hänen tekemästään palkattomasta pakkotyöstä, jonka hedelmät valtio verottaa.

Mutta maksaako Julle veroa? Aloitetaan pohdinta Jullen palkasta. Koska julkisen sektorin palkkatason on oltava sama kuin yksityisellä sektorilla, Jullen nettopalkan täytyy veron asettamisen jälkeen olla sama 750 euroa kuin Ykällä.

Jos Asiatonlandiassa julkisen sektorin työntekijöitä verotetaan nimellisesti samalla tavalla kuin yksityisen (kuten Suomessa), myös Jullen bruttopalkan on oltava sama kuin Ykällä, eli 950 euroa ja veron 200 euroa.

Mutta tässä on heti huomattava, että Jullen maksamien verojen määrä on eräässä mielessä täysin mielivaltainen. Jullen palkkahan maksetaan verovaroista. Siksi Jullen ja Asiatonlandian veronmaksajien kannalta täsmälleen samaan lopputulokseen päästäisiin monilla eri tavoilla.

Yksi vaihtoehto olisi, että Julle maksaisi nolla euroa veroa, ja bruttopalkka olisi sama kuin nettopalkka eli 750 euroa. Toisessa vaihtoehdossa Julle maksaisi 1000 euroa veroa ja hönen bruttopalkkansa olis 1750 euroa. Kolmas vaihtoehto olisi, että Julle maksaisi miljoona euroa veroa ja saisi palkkaa 1 000 750 euroa. Neljännessä vaihtoehdossa Jullen palkka olisi vain 500, mutta hänelle maksettaisiin sen lisäksi 250 euroa palkkatukea. Tällaisia sekä asiatonlandialaisten veronmaksajien että Jullen itsensä kannalta täysin yhtäläisiä vaihtoehtoja on ääretön määrä.

Toisin sanoen Jullen näennäisesti maksamista veroista ei voida päätellä yhtään mitään siitä missä määrin, jos ollenkaan, hän todellisuudessa osallistuu julkisen sektorin rahoitukseen.

Siksi on tärkeää katsoa mitä tapahtuu todellisille asioille. Verotus laskee Jullen nettopalkkatasoa 850 eurosta 750 euroon. Vaikutus johtuu siitä, että julkisen ja yksityisen sektorin siivoojien hyvinvointitasojen on oltava samat. Verotus laskee yksityisen sektorin nettoansioita, joka tarkoittaa että julkisella sektorillakin voidaan maksaa siivoojille vähemmän.

Jullelle käy siis aivan samoin kuin Ykälle: hän joutuu tekemään saman työn satasta pienemmällä palkalla. Toisin sanoen aivan kuten Ykä, myös Julle joutuu verottomaan tilanteeseen verrattuna tekemään pakkotyötä 100 euron edestä. Ja aivan kuten Ykän tapauksessa, tuo 100 euron taksvärkki käytetään julkisen sektorin rahoittamiseen. Täsmälleen samat julkiset terveyspalvelut voidaan nimittäin nyt tuottaa 100 euroa halvemmalla. Niinpä muiden asiatonlandialaisten verorasitus pienenee Jullen tekemän pakkotyön arvon verran eli 100 eurolla.

Julle maksaa siis tässä todellisessa mielessä täsmälleen yhtä paljon veroa kuin Ykä. Kummankin vero on 100 euron ilmaistyön suuruinen.

Myös julkisen sektorin työntekijät siis maksavat veroja ja osallistuvat julkisen sektorin kustannuksiin. Verotuksen olemassaolo laskee heidän ansiotasoaan verottomaan maailmaan verrattuna. Verotuksen ansiosta he joutuvat tekemään saman työn pienemmällä palkalla. Tämä ilmaistyö on heidän veronsa ja muodostaa heidän osuutensa julkisen sektorin rahoituksesta.

Julkisen sektorin siivoojat ovat siis veronmaksajia siinä kuin yksityisenkin.

J.K.

Tarinassa oletetaan, että julkisen ja yksityisen sektorin palkat ovat samoja. On periaatteessa mahdollista, että julkinen sektori maksaa suurempia palkkoja tai tarjoaa muuten parempia työehtoja kuin yksityinen. Silloin julkisiin työpaikkoihin pääsyä on säännösteltävä tavalla tai toisella. Säännöstely on välttämätöntä, koska kaikki halukkaat eivät voi saada julkista työpaikkaa.

Tarinan johtopäätös ei muutu tämän vuoksi, kunhan siivoojien palkkatasot julkisella ja yksityisellä sektorilla riippuvat jotenkin toisistaan. On jokseenkin selvää, että näin täytyy olla. Siivoojien palkkatasot eri työnantajasektoreilla seuraavat väistämättä toisiaan, vaikka eivät olisikaan aivan samoja.

Julkisella sektorilla on myös ammatteja, joita ei ole lainkaan yksityisellä sektorilla ja päinvastoin. Tarinan opetus pätee silti, koska molemmat sektorit rekrytoivat ihmisiä samoilta työmarkkinoilta. Poliisien ja myyntitoimihenkilöiden palkkojen pitää olla sellaisia, että kaikki eivät halua joko poliisiksi tai myyntihommiin. Niin kauan kuin yksityiset ja julkiset työmarkkinat ovat tällä tavoin yhteydessä, opetus on voimassa.

On kuitenkin tilanteita, joissa opetus ei päde. Osa julkisen sektorin viroista saattaa olla palkintovirkoja, joissa ei tehdä mitään hyödyllistä. Palkka ei riipu mitenkään työmarkkinoista, vaan määräytyy esimerkiksi jonkin poliittisen rajoitteen kautta. Esimerkki tällaisesta virasta voisi olla valtion monopolin yhteiskuntasuhdejohtajan virka tai vaikkapa entisille ministereille tarjottava “pankinjohtajan” tehtävä. Niissä työskentely ei tuota mitään. Virka saattaa olla jopa yhteiskunnallisesti haitallinen, jos se esimerkiksi edistää haitallisen järjestelmän ylläpitämistä. Tämän tyyppisessä virassa työskentelevä ei maksa veroja edellä kuvatussa mielessä.

Kommentit (3)
  1. Hyvä kirjoitus.

    Seuraava kysymys: Maksavatko eläkeläiset veroja?

    Julkinen sektori on tunteita nostattava kysymys, mutta usein sanan taakse kätkeytyy monimutkainen himmeli jonka sisään pitää katsoa jos halutaan muuttaa vallitsevaa asiantilaa.

    Mielestäni yhteiskunnallisen keskustelun ongelma on se, että intressiryhmät tarttuvat asioihin, jotka niitä kiinnostavat ja valitsevat abstraktiotason jolla on mukava keskustella ilman että oman ryhmän sisälle tulee ristiriitoja. Olisi kiva nähdä Asiattomassa juttu joka laittaa yhteiskunnallisessa keskustelussa esillä olevien asioiden suuruusluokat järjestykseen kvantitatiivisesti.

    Annan yhden esimerkin. On olemassa aihe jota poliittinen oikeisto, keskusta, sekä vasemmisto kaikki välttävät. Riitaa tulee namuista, yksityistämisestä ja palvelujen tehottomuudesta, mutta ei työeläkkeistä. Nykyään julkinen sektori on suurimmaksi osaksi tulonsiirtoja eläkkeiden muodossa, ei julkisten palveluiden tuottamista tai byrokratiaa.

    Keskituloisen yksityisen sektorin palkansaajan kuukausiansioista perittävät eläkemaksut ja verot:

    Vuosi 1980: verot: 34,0%, eläkemaksut: 13,3%

    Vuosi 2014: verot: 25,7%, eläkemaksut: 23,6%

    Nykyään (2017) palkansaaja maksaa muiden eläkkeitä yhtä paljon kuin veroja. Eläkemaksuista rahastoidaan vain pieni osa ja rahastot kulutetaan lähes täysin loppuun suurien ikäluokkien eläkkeiden maksamiseen.

    Käsittääkseni työeläkkeiden eläkeindeksin jäädyttäminen ratkaisisi Suomen kestävyysvajeen kokonaan tai suurimmalta osin. Ei tarvitse valita julkisen sektorin palvelujen ja yksityisen sektorin väillä.

    1. Pieni ikäluokka
      6.7.2017, 09:11

      Olisiko väärin jäädyttää eläkeindeksi? Ei, koska nyt suuret ikäluokat saavat eläkemaksuilleen tuplasti tuottoa pieniin ikäluokkiin verrattuna. Pienen ikäluokan eläke-euro on siis 50 senttiä. Jäädytetään, kunnes nuo saadaan täsmäämään tai edes oikeudenmukaisen lähelle.

      Vielä oikeudenmukaisempaa olisi leikata niitä eläkkeitä, joista on maksettu kovin pieniä eläkemaksuprosentteja. Ennen maksu oli 5 % palkasta, nyt yli 24 %.

      Olisi silti paras siirtää mahdollisimman moni tehtävä yksityiselle sektorille. Jotkut tekevät julkisellakin sektorilla kovasti töitä, mutta usein heidän työnsä on organisoitu niin tehottomasti, että hyöty on tarpeettoman vähäinen. Kokeiluissa jo teekkarit ovat saaneet järkeistettyä terveydenhoidon prosesseja paljon, tavalla, jonka henkilökuntakin koki tekevän työnsä mielekkäämmäksi. Julkisella sektorilla omistaja myös katsoo usein sormien välistä sellaisen saikutuksen, työpaikoilla löysäilyn ja jopa päällikön puolen vuoden poissaolot, joihin yksityisellä puututtaisiin yleensä paljon nopeammin. http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005254999.html

  2. Julkisen sektorin työt voivat ja pääsääntöisesti varmaan tuottavatkin lisäarvoa.
    Dilemma on lähinnä siinä, mistä tiedetään ovatko ne työpaikat tuottavia vai eivät. Yksityisellä sektorilla työpaikka katoaa, jos työntekijälle ei ole kannattavaa ottaa työtä vastaan ja vastavuoroisesti työnantajalla ei ole kannattavaa palkata työntekijää. Julkisella puolella taas työpaikka ei automaattisesti katoa, mikäli se ei ole tuottava, koska työnantaja ei tavoittele voittoa, vaan saa budjettinsa viime kädessä poliittisen päätöksen takia.
    On toki asioita, joita ei markkinaehtoisesti tuotettaisi lainkaan, tai ihmisten hyvinvoinnin kannalta liian vähän. Mutta näissä asioissa tulisi miettiä kohtalaisen perusteellisesti mitä ne ovat ja tarvitaanko niiden tuottamiseen varsinaisesti julkisia virkoja, vai julkisesti tuettua kulutusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *