Tässä puhuvat poliisit, jotka kertovat vastustavansa rasismia

  KRP:n rikosylikomisario Thomas Elfgren twiittasi kuvan.

Long Play julkaisi lauantaina artikkelin, joka käsitteli rasismia poliisissa. Siinä kerrottiin muun muassa laittomasta etnisestä profiloinnista, poliisien Facebook-ryhmän rasistisista keskustelunavauksista sekä muusta poliisiin liittyvästä rasismista.

Aluksi poliisi tuntui toimivat erittäin asiallisesti. Se julkaisi samana päivänä tiedotteen, jossa todettiin muun muassa, että poliisilla on sananvapaus, mutta se on lain perusteella rajoitettua. Poliisilaki velvoittaa käyttäytymään myös vapaa-ajalla niin, että toiminta ei vaaranna luottamusta poliisiin ja että havaittuihin epäkohtiin puututaan.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen tuomitsi jyrkästi kirjoitukset ja totesi, että asia on niin vakava, että se viedään valtakunnansyyttäjänvirastoon.

Seuraavassa tiedotteessaan poliisi totesi muun muassa, että poliisihallitus käynnistää selvityksen siitä, ovatko vallitsevat ulkomaalaisvalvonnan käytännöt kaikilta osin lain mukaisia.

Myös rasistista viestittelyä sisältänyttä Facebook-ryhmää moderoinut ja rasismia Twitterissä viljellyt Marko ”Fobba” Forss siirrettiin sivuun poliisin vihapuheryhmän johtajan paikalta. Myöhemmin kävi ilmi, että Forss on todennäköisesti vuotanut mainittuun Facebook-ryhmään salassa pidettävää tietoa.
Kaikkien mielestä tämä ei riitä hyllyttämiseen. Esimerkiksi Suomen Poliisijärjestöjen liiton viestintäpäällikkö Sari Haukka tsemppasi Forssia Twitterissä.

Alun ryhtiliikkeen jälkeen alkoi näyttää siltä, että asiaa ei kenties sittenkään selvitellä tarvittavalla painokkuudella. Valtakunnansyyttäjänvirastoon on esimerkiksi toimitettu käytännössä ainoastaan Long Playn juttu.

On myös käynyt ilmi, että Facebook-ryhmän asiattomuus ja vakavuus on kyllä poliisissa tiedostettu ja että poliisihallitusta on varoitettu ryhmästä ainakin kahdesti, mutta asialle ei olla tehty mitään.

Hyvä asia on se, että poliisi ilmoitti ottavansa käyttöön sisäisen ilmiantojärjestelmän.
Ilmiantojärjestelmä ei tietenkään yksin riitä. Vasta kun tiedämme, suhtaudutaanko sen kautta saatuun tietoon vakavasti, voidaan puhua onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Joka tapauksessa käyttöönotto on positiivinen asia.
Taustaksi kerrottakoon, että kuluneen noin vuoden aikana poliisilaitokset ovat antaneet 11 poliisille varoituksia, huomautuksia tai muita hallinnollisia seurauksia epäasiallisesta käyttäytymisestä sosiaalisessa mediassa. Yhdestä aloitettiin esitutkinta. Mikään tapuksista ei liittynyt nyt esillä olleeseen Facebook-ryhmään.

Itse julkaisin tekstin, jossa peräänkuulutin ei-rasistisia poliiseja.
Olen varma, että poliisissa on myös ei-rasisteja, luultavasti jopa sangen paljon. He eivät kuitenkaan ole olleet julkisesti esillä. On kansalaisten luottamuksen kannalta tärkeää, että julkisuudessa olisi rasistien vastapainoksi myös sellaisia poliiseja, jotka uskaltavat todeta, että kyllä, poliisissa on rasismia, ja ei, en hyväksy sitä ja toimin sen poistamiseksi. Muuten voi jäädä sellainen kuva, että todellista suurempi osa poliiseista olisi rasisteja tai hyväksyisi rasismin.

Bloggauksen jälkeen minuun otti yhteyttä useampi poliisi. He halusivat kertoa, että eivät ole rasisteja ja toimineensa tai haluavansa toimia rasismia vastaan. Osa myös tarjoutui haastateltavaksi.
Jotkut poliisit kertoivat Facebookissa tai Twitterissä vastustavansa rasismia. Näin kymmenisen tällaista avausta, joskaan en varmasti huomannut kaikkia. Otin joihinkin heistä yhteyttä ja pyysin saada kysyä muutamia kysymyksiä aiheeseen liittyen.

Minuun otti yhteyttä myös pari poliisia, jotka ovat sitä mieltä, että poliisissa ei kerta kaikkiaan ole rasismia tai rasisteja. Oman väitteensä mukaan he eivät ole koskaan elämässään kuulleet tai nähneet poliisissa mitään rasistista eivätkä ilmeisesti myöskään lukeneet aiheeseen liittyviä artikkeleja. Edes siinä vaiheessa kun poliisiylijohto totesi, että ongelma on, he eivät suostuneet uskomaan, että mitään rasismia esiintyisi.

Pidän mahdollisena, että nämä poliisit eivät valehdelleet. On täysin mahdollista, että he eivät yksinkertaisesti tunnista rasismia itsessään tai kollegoissaan tai eivät pidä sitä vakavana.
Havaitsin saman haastatteluvastauksissa. Osa haastateltavista oli selvästi erittäin skarppeja huomaamaan eri tavat, joilla rasismi ilmenee. Toiset taas olivat kyllä joko sähköpostissaan tai sosiaalisessa mediassa sanoneet vastustavansa rasismia tai toimivansa sitä vastaan, mutta vastauksista paistaa, että he eivät silti välttämättä tunnista tai tunnusta rasismia itsessään tai poliisissa.
Tässä on ilman muuta lisäkoulutuksen paikka – moni poliisi pitää selvästi rasismia pahana asiana ja haluaa vastustaa sitä, mutta ei osaa, koska ei tunnista sitä omassa tai toisten puheessa ja käytöksessä. Tämä ei ole poliisin erityispiirre, samaa tapahtuu kaikkialla yhteiskunnassa.

Tässä jutussa ei yritetä vastata kysymykseen ”Onko poliisissa rasismia?”
Se on todisteiden ja tutkimusten valossa tullut jo selville. Tässä ei myöskään yritetä vastata kysymykseen ”Onko poliisissa enemmän rasismia kuin jossain toisessa ryhmässä?”

Osa haastatelluista vastasi suoraan kysymyksiin, yksi esseemäisesti ja yksi haastattelu tehtiin puhelimitse. Osa halusi esiintyä nimettömänä. Julkaisen tässä kaikki saamani vastaukset lähes lyhentämättöminä (omia kysymyksiäni olen paikoin hieman lyhentänyt). Tästä syystä teksti on pitkähkö, mutta mielestäni se oli reiluinta, kertapa ajatus oli antaa poliiseille tilaisuus puhua. Jätin luonnollisesti mukaan myös minua kohtaan esitetyn kritiikin. En myöskään kommentoi, analysoi tai korosta mitään yksittäistä kohtaa vastauksissa vaan julkaisen ne sellaisenaan, silloinkin kun tekstissä on mielestäni virhe tai ristiriita.
Kaikille vastanneille olen hyvin kiitollinen.

”NYT ON HYVÄ AIKA RYHTYÄ LAITTAMAAN ASIOITA KUNTOON”

Jari Taponen, ylikomisario

Millaiseen rasismiin olet poliisissa törmännyt? Miten se on ilmennyt puheissa ja/tai teoissa?
Rasistiset puheet eivät ole poliisissa arkipäivää. Kuitenkin aika-ajoin olen kahvipöytäkeskusteluissa tai kokouksissa kohdannut rasistisia kommentteja. Poikkeuksetta puutun keskusteluun. Puuttuminen on tilannesidonnaista ja riippuu puheiden sisällöstä. Joko keskeytän keskustelun tai ryhdyn haastamaan näkökantoja. Ihonväriin tms. liittyvät puheet keskeytän välittömästi ja esimerkiksi islamofobiaan liittyviä kannanottoja pyrin haastamaan ja saamaan keskustelijan ymmärtämään asioita laajemmin.
En voi sanoa, että jokin virkatehtävä olisi jäänyt suorittamatta tai että sen suorittamiseen olisi vaikuttanut poliisin rasistisuus.

Mikä ryhmä tai mitkä ryhmät kokevat mielestäsi eniten rasismia poliisin taholta?
Mielestäni Long Playn juttu kuvaa tätä kokonaisuutta hyvin.

Kun olet törmännyt rasismiin, oletko puuttunut siihen ennen? Jos olet, miten puuttumiseen on suhtauduttu? Jos et, mikä on estänyt puuttumasta?
Viittaan ensimmäiseen kysymykseen. Vakavin tapaus liittyy ryhmänjohtajan siirtämiseen toisiin tehtäviin. Katsoin hänen olevan epäsopiva johtamaan ryhmää islamofobisten kannanottojensa jälkeen. Hän sai myös huomautuksen käyttäytymisestään.
Vaikka ei voi sanoa, että yksittäisen virkatoimeen vaikuttaisi rasistisuus, tulisi keskustella siitä, miten kokonaiset väestöryhmät siis vähemmistöt valikoituvat poliisikontrollin kohteeksi (viittaan LP juttuun). Mitkä tosiseikat johtavat siihen, että esim. romanivähemmistö on jatkuvan kontrollin kohteena. Tästäkin olisi mielenkiintoista keskustella, sillä yleensä vedotaan rikostilastoihin. Mutta mitä enemmän on kontrollin kohteena, sitä enemmän paljastuu rikoksia. Tämä on ehkä eräs syy romanien leimaantumiselle ja marginaaliin jäämiselle.

Nykyään, kun saavun kahvihuoneeseen tai kokoukseen, kukaan ei viljele epäsopivia, vähemmistöä loukkaavia ”letkautuksia”. Hankalimmat tapaukset liittyvät siihen, jos rasistisia kommentteja on tullut minua ylempien esimiesten taholta. Kyse on organisaatiokulttuurista ja avoimuuden ilmapiiristä; siis siitä, uskalletaanko haastaa havaittuja ongelmia?  Ei ole tervettä, jos pelon ilmapiiri estää aidon keskustelun. Ongelmallista on se, mikäli hankalat puheenaiheet koetaan johtavan epävirallisiin rangaistuksiin, kuten sosiaaliseen eristämiseen.

Esiintyykö poliisin rasismia mielestäsi enemmän jossakin ryhmässä kuin jossain toisessa? (Oletko huomannut eroja esimerkiksi siinä, miten rasistisia tai rasisminvastaisia ollaan poliisin eri yksiköissä, ikä- tai sukupuoliryhmissä, eri puolella Suomea tms?)
Oletukseni on, että siellä missä kohdataan eri  kieli- ja kulttuuritaustaisia, siellä on myös vähemmän pelkoja ja rasistisuutta. Koska jo peruskoulumme maantiedon ja historiankirjojen sisällöt korostavat eurooppalaisten ylivertaisuutta vaikkapa afrikkalaisiin nähden, ei minusta ole outoa, että Suomessa on hyvinkin kapeita näkemyksiä erilaisista kulttuureista tai muualla asuvista ihmisistä. Havaintojeni mukaan asenteet eivät ole vain tiettyyn poliisiyksikköön tai virka-asemaan liittyviä, vaan läpi leikkaa samalla tavalla kaikki ylhäältä alas. Aina on hankalampaa, mikäli johto itse viljelee rasistisia käsityksiä tai sallii ne. Johtajan vaikutus organisaatiokulttuuriin ja sen muuttamiseen on suuri.

Oletko ollut nyt otsikoissa mainitun Facebook-ryhmän jäsen?
En.

Mitä ajattelet siitä, että rasistiset tekstit vuodettiin julki?
Hyvä niin. Nyt on hyvä aika ryhtyä laittamaan asioita kuntoon. Ongelma ei ole vuoto tai se, että kyseistä keskustelua käydään juuri tuossa Facebook-ryhmässä. On hyvin mahdollista, että epäasiallista keskustelua käyvät henkilöt ovat puheillaan myös työpaikkojensa ilmapiirivaikuttajia. Erityisen hankalana pidän sitä, mikäli mukana on ollut korkeassa asemassa olevia poliiseja – osallistumassa tai seuraamassa, mutta ei puuttumassa rasistisiin keskusteluihin. Tällöin kirjoitukset ovat saaneet ikään kuin organisaation hyväksynnän.

Millaisia reaktioita Long Playn juttu on herättänyt itsessäsi ja kollegoissasi?
Olen nyt virkavapaalla tekemässä tutkimusta, mutta ne, keiden kanssa olen keskustellut, ovat olleet jyrkän tuomitsevia.

Mitä ajattelet siitä, että osa poliiseista pitää Venäjältä rahoitettuja rasistisia valemedioita luotettavina tietolähteinä? Miten tämä vaikuttaa työhön ja Suomen turvallisuuteen laajemmin?
Näyttää siltä, että osa pitää näitä luotettavina tietolähteinä. Se on aito turvallisuusuhka Suomelle ja poliisiorganisaatiolle. Tästä olemme keskustelleet työpaikalla paljon. Asiasta on sovittu koulutusta.

Poliisin viestinnässä on keskitytty siihen, mitä ryhmässä on kirjoitettu. Mutta ongelmahan on paljon syvemmällä, kirjoitukset ovat ongelman oire eivätkä itse ongelma. Mitä mielestäsi pitäisi tehdä?
Vuonna 2015, kun kävimme tutustumassa Minneapolisin poliisilaitoksen työskentelyyn, totesin julkisuuteen, että Suomen poliisi tarvitsee etnisiä poliiseja. Poliisin tulisi olla läpileikkaus kansasta, jotta se edustaa paremmin yhteiskuntaa ja kykenee ennakoimaan toimintaympäristön muutoksia. Tällä hetkellä se ei sitä ole sukupuolijakaumaltaan eikä etnisiltä taustoiltaan. Kohtaamiset vähentävät pelkoja ja rasistisuutta. Eli lisää etnisiä poliiseja työkavereiksi, jotta pelot ja kummastelut vähenevät. Toisena asiakokonaisuutena on koulutuksen lisääminen eri kulttuureista. Tänä keväänä järjestimme Islamin koulutusta Helsingin poliisilaitoksen henkilöstölle. Koulutusten ongelmana on yleensä se, että niihin ei velvoittavuudesta huolimatta osallistu ne, jotka tietoa tarvitsevat ja joilla on mahdollisuus työpaikkakulttuuriin muuttamiseen.

 

”KUN YHTEISKUNNAN HUIPULTA ESITETÄÄN TODELLA RANKKOJA, RASISTISIA VÄITTEITÄ, NE TARTTUVAT”

Esko Kari, eläkkeellä

Olen työskennellyt poliisissa 38 vuotta, nyt ollut eläkkeellä kuutisen vuotta. Olen vastannut poliisin rekrytoinnista parinkymmenen vuoden ajan Hangossa ja Raaseporissa sekä toiminut kentällä ja tutkinnassa vuosien ajan.
Olen vastaanottanut ja käsitellyt satoja hakemuksia Poliisiammattikorkeakouluun.

Kun ihminen hakeutuu poliisikoulutukseen, pyritään hänen näkemyksensä muun muassa vähemmistöistä selvittämään jo haastatteluvaiheessa. Olen kysynyt monia asiaan liittyviä kysymyksiä, esimerkkinä ”Onko Suomessa riittävästi, liikaa vai liian vähän ulkomaalaisia”, ja näin pyrkinyt saamaan selville hakijan asennoitumista vähemmistöihin. Arveluttavia asenteita omaavat karsitaan jo tässä vaiheessa pois. Lopullisen valinnan pääsykokeiden jälkeen tekee tietysti Poliisiammattikorkeakoulu.

Vaikka valintaprosessi olisi kuinka hyvä, välillä tulee vääriä valintoja. Näille ei voi mitään. Olen vakuuttunut siitä, että poliisin on päässyt ihmisiä, joiden arvot ja asenteet eivät vastaa poliisin arvoja. Virhevalinnat ovat mahdollisia, koska ihmiset tekevät näitä arvioita hakijoista.

Koulutuksen kentällä tapahtuvat opintojaksot ovat hirveän tärkeitä. Siinä on henkilökohtainen ohjaaja, jonka kanssa liikutaan, ja perehdyttäjällä on todella iso rooli mallioppimisen suhteen. Olen kymmenien vuosien kuluessa nähnyt, kuinka herkästi ohjaajan ja partiokaverin arvot siirtyvät nuoreen poliisiin. Jos ohjaajaksi sattuu virhevalinta, nuoret poliisit, jotka yleensä ovat pirun fiksuja, saattavat omaksua vääriä arvoja ja toimintamalleja.

Viime vuosien aikana poliittiselta puolelta on annettu vihreää valoa rasistisille asenteille. Se on vaikuttanut koko yhteiskunnan arvoihin, ja ilman muuta myös siihen, miten poliisissa asennoidutaan, onhan poliisi osa yhteiskuntaa. Kun yhteiskunnan huipulta esitetään todella rankkoja, rasistisia väitteitä, ne tarttuvat osaan ihmisistä ja ilmeisesti myös osaan poliiseista. Ne eivät saisi vaikuttaa, mutta ne vaikuttavat.

Olen tehnyt urani pienillä paikkakunnilla. Virkaurani aikana ei sattunut yhtään poliisiin liittyvää rasistista rikosta. Yhdellä kaverilla oli tapana aamupalavereissa heittää rasistista huulta. Olin esimies, joten puutuin aina. Minun oli pakko, jotta kukaan ei kuvittele, että se olisi soveliasta. Vastaus on yleensä ollut, että tämä on tsoukkia, mutta ei auta. Käsitykseni on, että rasistisia asenteita varmasti on. Niitä on yhteiskunnassa ja myös poliisissa, ei poliisi ole mikään erillinen saareke jonne ei rasismi yltäisi. Eri asia sitten, antaako niiden tulla toiminnassa esiin. Hyvin harva mielestäni antaa. Onneksi näin väärin asennoituvia ihmisiä on käsitykseni mukaan todella vähän.

Etnisestä profiloinnista – ihmisen tarkastamiseen vaikuttaa ihan varmasti se, missä yhteydessä, paikassa ja ajassa hänet tavataan. Pienillä paikkakunnilla me vähän niin kuin tunsimme ”omat ulkomaalaiset” ja ”omat romanit” ja muutkin hiipparit nimeltä. Jos tuli henkilöitä/ajoneuvoja, jotka esimerkiksi liikkuvat erikoiseen aikaan tai oudoissa paikoissa, käytiin kyllä tsekkaamassa. Muun muassa liettualaisia ja latvialaisia autoja tsekattiin aikoinaan näin silloin, kun alueella oli tapahtunut vaikkapa murtoja tai venevarkauksia. Kai sekin on jonkinlaista etnistä profilointia.

Jos ajattelemme, että tarkoituksena on löytää luvattomasti maassa oleva, niin en ymmärrä, mikä se keino on, että voidaan tarkastaa ihmisiä ilman jonkinasteista etnistä profilointia. Kuka sen viisastenkiven keksisi, että miten se tehdään niin, että ei katsottaisi lainkaan ulkomaalaisuuteen viittaavia seikkoja, kuten esimerkiksi ulkoista olemusta tai ihonväriä. Jos ulkomaalaisvalvontaa pitää tehdä, sitä on melkein pakko tehdä ainakin osittain näin, sanovat muut mitä tahansa. Se on hirveän ikävää ja väärin laillisesti Suomessa oleville ja täällä syntyneille, jotka joutuvat myös tarkastuksen kohteeksi, mutta miten se ihan oikeasti pitäisi tehdä? Tähän kysymykseen en osaa vastata.  Jos tulee ”harhalaukauksia”, on poliisin syytä pyytää anteeksi ja selvittää henkilölle, miksi juuri hän joutui tarkastuksen kohteeksi.

On tyypillistä monessa työyhteisössä, että kollegan tekemisiin ja sanomisiin ei kauhean herkästi haluta puuttua. Näin se on myös poliisissa, mutta luulen, että se muuttuu nyt. Kyseessä on koko poliisikunnan maine. Koulukiusaamisessakin passiivisesti seuraavia on pirun paljon; sellaisia, joilla ei ole kanttia mennä väliin tai käskeä kiusaajaa pitämään suu kiinni ja lopettamaan toiminta. Sellaisia me ihmiset olemme. Mutta nyt on pelissä poliisin kannalta enemmän.

Poliisilla, kuten kaikilla meistä, on omia arvoja ja asenteita. Jos on sellaisia, jotka eivät ole poliisin arvojen mukaisia, ne pitää pystyä karsimaan niin, ettei niillä ole vaikutusta poliisina toimimiseen. Poliisissa on myös hölmöä uhoamista, pätemisentarvetta, halua näyttää että ”täältä pesee ja linkoaa”, mutta uskon, että suuri valtaosa poliiseista pystyy toimimaan poliisin arvojen mukaisesti ja ammattitaitoisesti, vaikka omat arvot jotenkin eroavaisivatkin poliisin hyväksytyistä arvoista. Tämä koskee siis kaikkea arvosuhtautumista, kuten nyt esimerkiksi ulkomaalaisia, politiikkaa tai vaikka uskontoja. Omien, poliisin arvoista poikkeavien asioiden osalta on syytä pitää mölyt mahassa.  Ne eivät siis saa vaikuttaa toimintaan poliisina.

Oma käsitykseni on, että tässä jutussa poliisin johto ei ole toiminut riittävän määrätietoisesti rasistisen kirjoittelun suhteen. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ainakin osa poliisijohdosta on ollut tietoinen ryhmässä esitetyistä rasistisista kommenteista. Jos ja kun näin on, johdon olisi pitänyt ottaa napakampi ote asiaan siitä huolimatta, että rasistisia mielipiteitä esittäviä henkilöitä onkin ilmeisesti ollut hyvin vähän. Yksikin tällainen kommentti on yksinkertaisesti liikaa.

 

”RASISMIA VASTAAN TOIMIMISEN ON OLTAVA POLIISIN KALTAISESSA ORGANISAATIOSSA ARKIPÄIVÄÄ”

Rikostutkija, s. 1980

Millaiseen rasismiin olet poliisissa törmännyt? Miten se on ilmennyt puheissa ja/tai teoissa?
Ensimmäiseksi sanon, etteivät rasistiset asenteet ole kokemukseni mukaan poliisissa yleisiä. Kokemukseni siitä ovat varsin harvassa. Silti niitä on. On vaikea erottaa, mikä on missäkin tilanteessa ollut rasismia ja mikä ei.
Rasismi on helppo määritellä seminaareissa – ja helppo kieltää eettisissä ohjeissa – mutta elävän elämän tilanteissa rasismin määritteleminen on vaikeampaa. Useimmat työtilanteet, joissa on ollut rasistista sävyä, ovat näyttäytyneet epäonnistuneina kohtaamisina asiakkaan kanssa – esimerkiksi poliisimiehen töykeähkönä käyttäytymisenä.
Näissä tilanteissa ei ole helppo eritellä, mistä vuorovaikutuksen epäonnistuminen johtui. Olisiko esimerkiksi jonkun toisen kohdehenkilön kanssa vielä yritetty puhumalla – vai vaikuttiko kohdehenkilön ulkomaalais- tai romanitausta siihen, että enempiä vastaväitteitä ei enää kuunneltu, vaan käytiin kiinni ja pistettiin rautoihin? Poliisilla on näissä tilanteissa melko paljon harkintavaltaa, ja harkintaan vaikuttaa aivan kaikki: esimerkiksi se, mitä kyseisen kaverin käyttäytymisestä aiemmin tiedetään. Jos hän on tuntematon, mutta kuuluu johonkin viiteryhmään, varmasti harkintaan vaikuttaa se, mitä hänen viiteryhmänsä henkilöiden käyttäytymisestä aiemmin tiedetään.

Toisten sosiaaliset kyvyt ovat koetuksella kaiken aikaa – toiset tulevat paremmin toimeen aivan kaikkien ihmisten kanssa. Siksi tällainen asia alkaa paljastua vasta kun toimii työyhteisössä riittävän pitkään. Pikkuhiljaa huomaa, että jollakin on kovemmat asenteet esim. romaniväestöä kohtaan kuin useimmilla muilla. Pitkän päälle se kyllä näkyy työyhteisössä, jos jollakulla menee homma huutamiseksi romanien kanssa joka kerta. Mielestäni rasistiset asenteet näyttäytyvät etupäässä tällaisina tilanteina. Toki on myönnettävä, että läheskään aina syy ei ole poliisissa – asiakaspuolenkin vuorovaikutuksessa on aika usein toivomisen varaa, eikä siellä välttämättä vallitse kovin rakentavaa suhtautumista poliisia kohtaan – mutta silti.

Tämä vain kuvatakseni sitä, kuinka vaikea asenteita on havaita tai tilanteita todeta selvästi rasistisiksi. Suoraa rasismia olen nähnyt poliisiyhteisössä erittäin harvoin. Siitä mainittakoon kahvipöytäkeskustelut, joiden perimmäisenä syynä on usein turhautuminen, mutta sanavalinnoissa olisi toivomisen varaa. Tyyliin: ”Miksi helvetissä veronmaksajien rahoilla tutkitaan mannesukujen välistä ammuskelua, kun kukaan niistä ei suostu puhumaan mitään? Onko se meidän ongelma, jos niitä on yksi vähemmän: Eivät ne rangaistuksista edes piittaa, vaan ratkaisevat nämä asiat kumminkin omalla tavallaan.”

En hyväksy tällaista puhetta, mutta ymmärrän niitä ongelmakohtia, joita tehtävästään turhautunut rikostutkija nostaa vuodatuksessaan esiin. Esimerkki oli kuviteltu, mutta siitä välittyy tyyli. Yleistä tuollainen ei ole, mutta toisinaan sitä kuulee.

Mielestäni tutkijoiden keskuudessa esiintyy rasistisia äänenpainoja vähemmän kuin kenttämiehillä tai liikenneyksiköiden kavereilla. Se lienee luonnollista, sillä henkilöiden kanssa istutaan pitkiä aikoja kuulusteluissa ja keskustellaan heidän elämänsä tapahtumista – mikä yleisesti ehkä on omiaan vähentämään ennakkoluuloja. Kenttäpuolella kohtaamiset ovat lyhyempiä ja vastakkainasettelu usein terävämpi.

(Näen kenttäpuolella enemmän vaaroja asenteiden yleiseen machoutumiseen, joihin rasismi usein jotenkin kytkeytyy. Tutkintapuolella riskinä on enemmän kyynistyminen, kun samojen etnisten ryhmien edustajia tulee jatkuvasti kuulusteltaviksi. Kaikille poliiseille näyttäytyvät ihmiselämän ikävimmät piirteet – henkilöryhmistä riippumatta – joten pitää olla henkisesti aika vahva, että kykenee vuosien mittaan näkemään asiakkaat yksilöinä eikä kollektiivisesti viiteryhmänsä jäseninä.)

Ylivoimaisesti eniten olen törmännyt poliisissa rasismiin siten, että asiakas väittää jotain toimenpidettä tai sen perustetta rasistiseksi, vaikka rasismista ei ole millään mittapuulla kysymys. Tämä on surullista, sillä syytös on vakava ja perusteettomana nostaa kieltämättä verenpainetta joka kerta.

Mikä ryhmä tai mitkä ryhmät kokevat mielestäsi eniten rasismia poliisin taholta?
Vaikea sanoa. Ei se niin yleistä ole, että sitä voisi pitää jonkin ryhmän erityisenä ongelmana. Romanit erottuvat vaatetuksellaan ja esiintymisellään valtaväestöstä, joten jos joku ryhmä pitää valita, ehkä heihin kohdistuu tämänkaltaista suhtautumista eniten.

Kun olet törmännyt rasismiin, oletko puuttunut siihen? Jos olet, miten puuttumiseen on suhtauduttu? Jos et, mikä on estänyt puuttumasta?
Olen puuttunut muutamia kertoja kahvipöytäkeskusteluihin, en muista, ovatko teemat olleet juuri rasistisia vai muuten syrjiviä. Mielestäni puuttumiseen on suhtauduttu asiallisesti. Muutamia kertoja olen jättänyt pöydän ja osoittanut siten, mitä mieltä olen siinä käydystä keskustelusta.

Puuttumatta jättämisestä – ja ajan kulumisesta eduksemme:
Viitisentoista vuotta sitten työskentelin kenttäryhmässä ryhmäni nuorimpana. Niihin aikoihin oli ollut jokin uutinen – olisikohan ollut Eduskunnan oikeusasiamiehen tai vastaavan laillisuusvalvojan kannanotto – siitä, että poliisiradioverkossa on kiellettyä käyttää neekeri-sanaa. Yövuoron aikana eräs ryhmämme jäsen oli pahoinpitelypaikalla, jolta oli silminnäkijän mukaan poistunut tummaihoinen mies. Kun konstaapeli antoi tämän tiedon radiolla toisille partioille, hän tieten tahtoen korosti useaan otteeseen, että paikalta oli poistunut ”tummaihoinen mies – eli neekeri”.

Pidin käytöstä sisimmässäni typeränä, mutta en puuttunut tähän, koska olin ryhmässä harjoittelijana, enkä nauttinut työyhteisössä minkäänlaista vaikutusvaltaa. Kun asia nousi kahviossa myöhemmin esiin, huomasin, että nuoremmat vaivaantuivat aiheesta – ja muutamat vanhimmat naureskelivat sille.

Nykyään nuo naureskelijat ovat eläkkeellä, ja nämä vaivaantuneet puolestaan parhaassa työiässä. Yleisesti tiedetään, että asenteet ylipäänsä muuttuvat ihmisten joukossa hitaasti. Tietenkään poliisihallinnossa ei saa luottaa siihen, että ”aika hoitaa” – ja jättää tekemättä asialle mitään – mutta myös aika on meidän puolellamme. En halua leimata mitään ikäryhmää, mutta aika selvä vaikutelmani on, että rasistia asenteita vallitsee enemmän ikähaitarin yläpäässä kuin alapäässä. Ei ole välttämättä kovin hedelmällistä yrittää argumentoimalla muuttaa yli viisikymppisen ihmisen maailmankuvaa – mutta sitä tarkemmin pitää valita, ketä poliisiammattiin ja -koulutukseen otetaan.

Esiintyykö poliisin rasismia mielestäsi enemmän jossakin ryhmässä kuin jossain toisessa? (Oletko huomannut eroja esimerkiksi siinä, miten rasistisia tai rasisminvastaisia ollaan poliisin eri yksiköissä, ikä- tai sukupuoliryhmissä, eri puolella Suomea tms?)
Yleisesti ottaen väitän aluksi, että poliisissa esiintyy rasismia vähemmän kuin väestössämme keskimäärin. Ainakin näin pitäisi olla, koska poliisiksi hakevien rasistisia asenteita kartoitetaan, ja riittävä viite tästä estää valitsemisen poliisikoulutukseen. Muulle väestölle vastaavaa seulontaa ei tietenkään tehdä.
Sitten varauma havintoihini: Poliisiyksiköt ovat nykyisin niin suuria (vain 11 kpl koko maassa + KRP & SUPO), että harvalla on kokemusta kovin monesta eri yksiköstä. Siksi niiden vertaaminen voi olla vaikeaa tai perustua mielikuviin.
Oma kokemukseni on, että poliisikunta on selvästi vähiten suvaitsevaista Pohjanmaalla, voimakkaimmin ns. Bible Beltin alueella, Etelä-Pohjanmaa mukaan lukien. Vähäinen suvaitsevaisuus kohdistuu niin maahanmuuttajiin, romaneihin kuin sukupuolivähemmistöihinkin. Kyseessä on alue, jonka kunnat ovat ottaneet vastaan perinteisesti melko vähän maahanmuuttajia, ja jolla asenteet ovat vanhastaan olleet melko jyrkkiä.
Ikäryhmien eroista, ks. edellinen vastaus.

Et halua esiintyä nimelläsi – avaisitko lukijoille, miksi?
Typerykset ovat kirjoitelleet typeryyksiä. He vastaavat niistä itse. En koe, että kenelläkään on velvollisuus selitellä julkisuudessa omalla nimellään toisten puolesta mitään noin hölmöä. Media kysyköön tätä heiltä itseltään.

Olet ollut nyt otsikoissa mainitun Facebook-ryhmän jäsen. Mitä ajattelet siitä, että rasistiset tekstit vuodettiin julki?
Ajattelen siitä kaksijakoisesti.
Toisaalta on hyvä, että tästä aiheesta puhutaan. Yhdenvertaisuuden puolesta on toimittava määrätietoisesti. Rasismia ei tule suvaita, ja jos sellaista tavataan minkä hyvänsä viranomaisen keskuudessa, siihen on puututtava.
Toisaalta uutisointi ja syntynyt keskustelu antaa väärän kuvan poliisiammattikunnasta ja myös kyseisestä keskusteluryhmästä. Ryhmän kokoon nähden rasistisiksi tulkittavia äänenpainoja on ollut erittäin vähän, ja ne ovat olleet muutaman henkilön kirjoittamia. Ryhmäläiset ovat itsekin näitä kirjoittajia suitsineet, eivätkä heidän kommenttinsa ole juuri saaneet kannatusta muilta. Pidän tätä ammattikunnassani ennemmin hyvänä asiana kuin rasismikohun väärtinä.
Nettikeskustelujen yleinen piirre on ääripäiden korostuminen. Poliisi ei ole tälle piirteelle mitenkään immuuni. On yksiselitteisesti väärin leimata kaikkia ryhmäläisiä sen vuoksi, mitä muutamat urpot ovat sinne kirjoittaneet.
Siksi kyseessä on ennen kaikkea tilanne, jossa muutaman typeryksen kirjoittelu uhkaa leimata koko ammattikuntaa. Väitän, ettei mistään ammatikunnasta saada realistista saati kovin hyvää kuvaa tarkastelemalla sitä internetin keskustelupalstan kautta. Jos niin kuitenkin tehdään, pitäisi tarkastella koko keskustelua – ei irrottamalla sieltä kaikkein typerimmät huomautukset. Medialle menneet ruutukaappaukset on selvästi valittu siten, että ne osoittavat keskustelun pahimmat puolet – tai ainakin media on julkaissut vain ne.

Millaisia reaktioita Long Playn juttu on herättänyt itsessäsi ja kollegoissasi?
Kiukkua näitä harkitsemattomia kirjoittajia kohtaan: häpeää siitä, että koko ammattikunta kärsii heidän typeryydestään.

Mitä ajattelet siitä, että osa poliiseista pitää Venäjältä rahoitettuja rasistisia valemedioita luotettavina tietolähteinä? Miten tämä vaikuttaa työhön ja Suomen turvallisuuteen laajemmin?
Pidän tätä erittäin vakavana asiana, jossa olisi villoja oikeastaan enemmän kuin muutamien typerysten kommenteissa. Valemedioiden työn levittäminen poliisimiehen toimesta lähentelee henkisesti maanpetosta. Lienee niin, että kun jokin uutinen osuu riittävällä tarkkuudella omaan maailmankuvaan, se jaetaan kyseenalaistamatta lähdettä lainkaan.
On todettava, että ryhmässä on toistuvasti moitittu tällaisten uutisten jakamista ja kyseenalaistettu jakajien motiivit. Jaettujen valeuutisten saamaan vähäiseen suosioon nähden en näe, että tällä olisi vaikutusta Suomen turvallisuuteen laajemmin.
Valemediat toimivat sinänsä taitavasti ja ovat sukupolvellemme uudehko ilmiö. Kansaltamme puuttuu tässä mielessä tiettyä medialukutaitoa, eikä sitä ole kaikilla poliiseillakaan. Toivon, että tilanne tässä suhteessa paranee koko ajan. Ainakin Suomessa on otettu hybridivaikuttamisen uhka vakavasti.

Poliisin viestinnässä on keskitytty siihen, mitä ryhmässä on kirjoitettu. Mutta ongelmahan on paljon syvemmällä, kirjoitukset ovat ongelman oire eivätkä itse ongelma. Mitä mielestäsi pitäisi tehdä?
Ryhmässä on muun keskustelun seassa rasistisia äänenpainoja, jotka eivät ole saaneet kannatusta. Tietenkin moderaattoreiden olisi pitänyt reagoida näihin – miksi niin ei ole tehty, pitää kysyä heiltä. Mutta palsta ei missään nimessä ole mikään vihapuhepalsta, vaan keskustelu on liikkunut monipuolisesti poliisiammatin ympärillä, aidosti hyödyllisissä tai ainakin viihteellisissä asioissa. Keskustelu ei ole pyörinyt näiden typerysten tahtiin tai heidän ehdoillaan, vaan heistä huolimatta.

Rasismia vastaan toimiminen ei ole niinkään valtava urakka, vaan sen on oltava poliisin kaltaisessa organisaatiossa arkipäivää, osa järjestelmän laadunvalvontaa. Töitä pitää tehdä, se on selvä, mutta poliisilla ei ole mitään tarvetta ilmoittautua tai tunnustautua tämän johdosta rasistiseksi organisaatioksi. Se kuva ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Rasisimi on yksi lieveilmiö muiden joukossa, ja tavattaessa se tulee tunnistaa ja kitkeä.

Mutta sitten vastaus kysymyslauseeseesi:
Poliisissa pitäisi käydä perusteellinen arvokeskustelu. Ei niinkään näiden muutamien typerysten kirjoittelujen vuoksi, vaan yleisesti muuttuneen yhteiskunnallisen ilmapiirin vuoksi – lisäksi pitkälti myös case Aarnion kannalta. Ammattikunnalle on suuri järkytys, että näin luotetussa asemassa ollut poliisimies on vaihtanut puolta. Se on suuri käsittelemätön möykky, joka olisi syytä käsitellä ammattikunnan kesken – muutenkin kuin oikeusasteissa.

Rasismia vastaan on luonnollisesti toimittava – kiihkottomasti ja järjestelmällisesti. Poliisiorganisaatioita ja poliisikulttuuria tutkitaan koko ajan ja monipuolisesti. On yleisesti tunnistettua, että poliisien keskuudessa ovat alttiita leviämään mm. seuraavat kansainvälisissä tutkimuksissa määritellyt arvot: ”a sense of mission, action, cynicism, pessimism, machismo, suspicion, conservatism, isolation and solidarity”. On tunnistettu myös, että tämä johtuu työn erityispiirteistä, ei niinkään poliisimiesten henkilökohtaisista ominaisuuksista. Marko Kilpi [suomalainen dekkarikirjailija, dokumentaristi ja poliisi, toim. huom.] sanoi hiljan jossain, että poliisin työ ei niinkään ole rankkaa työaikojen tai rajujen tapahtumien vuoksi, vaan siksi, että ”koko ajan, vuodesta toiseen, kohtaa väärin tekemistä ja valehtelua”.

Siksi sen lisäksi, että vahditaan tarkoin, ketä ammattiin otetaan, poliiseilla tulisi olla saatavissaan nykyistä paremmin työnohjausta. Työnohjauksen esim. Wikipedia määrittelee seuraavasti: Työnohjaus on oman työn, työn vaatimusten, toimintatapojen ja oman itsen tutkimista, arviointia ja kehittämistä koulutetun työnohjaajan avulla. Se on työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden tulkitsemista ja jäsentelyä.
Enpä tiedä, voisiko tuon paremmin määritellä sitä, mitä toivoisin poliisien saavan. Tuo voisi olla aika tehokas lääke sitä vastaan, että kokemuksista huolimatta maailmankuvaan ei syntyisi rasistisia piirteitä.

Lopuksi haluaisin vielä sanoa seuraavaa:
On aivan kiistatonta, että tietyt ryhmät ovat poliisin kanssa enemmän tekemisissä kuin toiset. Näitä ryhmiä ovat esimerkiksi maahanmuuttajat ja romanit. Mielestäni poliisimiesten kannalta on oleellista ymmärtää, miksi näin on: tuntea eri kulttuurien vaiheita, niiden sosio-ekonomista taustaa, lyhyesti sanottuna yhdenvertaisuuskehityksen historiaa. Useimmat tuntevatkin, kaikki eivät.

Keskeistä on kuitenkin sen ymmärtäminen, ettei alttius joutua poliisin kanssa tekemisiin liity rotuun tai kansaan, vaan niihin mahdollisuuksiin, joita näiden ryhmien edustajilla on ollut. Myös siihen eriarvoisuuteen, jota he ovat kokeneet – esim. monen maahanmuuttajan realistisesti käytettävissä olevat elämänvalinnat ovat oleellisesti harvemmat kuin useimpien valtaväestön edustajien. On helppoa käyttää esimerkkinä vaikkapa suomalaisia maahanmuuttajia: aika iso prosentti Yhdysvaltoihin tai Ruotsiin suunnanneista suomalaissiirtolaisista on kansoittanut sikäläisiä vankiloita. Syyt vähemmistöjen ja poliisien tiuhalle kohtaamiselle ovat yhteiskuntaan integroitumisessa, verkostojen puuttumisessa ja monissa muissa syissä – eivät syntyperässä. Väittäisin, että ylivoimainen valtaosa poliiseista ymmärtää tämän.

Yhteiskunnan viimekätisenä päämääränä tulee olla yhdenvertaisuuden takaaminen ja siten myös näiden ryhmien käytettävissä olevien valintojen saattaminen samalle tasolle muiden kanssa. Samaan aikaan yhteiskunnalla on lait, ja niitä on valvottava, mutta edellä mainittujen henkilöryhmien asemaa tämä valvonta ei useinkaan paranna. Poliisin keinoin heidän asemansa ei juuri ole kohennettavissa – mutta jos työtä tehdään väärin ja sorrutaan rasismiin, se on kyllä merkittävästi huononnettavissa.

Siksi todelliset korjaavat liikkeet vähemmistöjen osalta tehdään toisaalla kuin poliisissa. Keinoja voi olla monia, mutta itse pidän tärkeimpänä koulutuksen arvostuksen parantamista, eritoten tyttöjen kouluttamista, näiden vähemmistöjen joukossa.

Tämä ei tietenkään vähennä rasististen asenteiden kitkemisen tärkeyttä. Mutta halusin nyt sanoa tämänkin siksi, että poliisissa on mielestäni laajasti ymmärrystä vähemmistöjen asemalle.

”EN OLE 34 VUODEN AIKANA TÖRMÄNNYT POLIISISSA RASISMIIN TÄSSÄ MITTAKAAVASSA”

Juha Karimies, rikosylikonstaapeli evp

Millaiseen rasismiin olet poliisissa törmännyt? Miten se on ilmennyt puheissa ja/tai teoissa?
Täytyy myöntää, että en ole törmännyt selkeään rasismiin Helsingin poliisissa ennen tätä Long Playn juttua. Kyllä sitä sitten varmaan esiintyy tämän jutun perusteella. Tietoni poliisin Facebook-ryhmän kirjoituksista perustuvat kuitenkin ainoastaan julkisuudessa tähän asti kerrottuihin tietoihin.
Työyhteisössä eli Helsingin poliisilaitoksen rikostorjuntayksikössä (viimeiset 20v) tai keskusrikospoliisissa (jonkin aikaa) en ole törmännyt päivittäin tai edes viikoittain tai kuukausittain rasismiin. Joskus kahvipöytäkeskusteluissa joku on jotain tämän suuntaista saattanut heittää, mutta ei sen kummempaa. Teoissa en ole siihen törmännyt.

Mikä ryhmä tai mitkä ryhmät kokevat mielestäsi eniten rasismia poliisin taholta?
Jos sitä esiintyy, niin uskoisin sen kohdistuvan lähinnä Suomessa huonosti integroituneisiin ryhmiin kuten somalit tai venäläiset (ei kuitenkaan naisiin ja lapsiin), sekä Suomen omiin vähemmistöihin, kuten romaneihin. Tämä perustuu ihan omaan mututuntumaan, siis pelkästään näihin ”kahvihuone-” tai ”käytävä”kommenteihin, joita virkaurani aikana silloin tällöin joutui kuulemaan.

Kun olet törmännyt rasismiin, oletko puuttunut siihen? Jos olet, miten puuttumiseen on suhtauduttu? Jos et, mikä on estänyt puuttumasta?
Kuten edellä mainitsin, en ole siihen tässä mittakaavassa aikaisemmin törmännyt.

Esiintyykö poliisin rasismia mielestäsi enemmän jossakin ryhmässä kuin jossain toisessa?
En voi puhua kuin omasta entisestä työyhteisöstäni (rikostorjunta) ja olen vahvasti sitä mieltä, että suurin osa poliisista ajattelee samalla tavalla kuin minä. Ainakin toivon niin.

Mitä ajattelet siitä, että Facebook-ryhmän rasistiset tekstit vuodettiin julki?
Todennäköisesti vuotaja on poliisi, joka on kokenut sen vääräksi, se jo kertoo jotain. Minusta on hyvä, että asia on tullut esille, mutta ei pidä myöskään pidä leimata koko poliisikuntaa. Jotkut ovat vedonneet sananvapauteen. Mielestäni ei pidä vedota tässä asiassa sananvapauteen, sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan kulmakivistä. Onko sananvapaus kuitenkaan täysin absoluuttinen oikeus? Onko sananvapauden rajoittaminen oikeutettua silloin kun sen käyttäminen aiheuttaa pelkoa ja turvattomuuden tunnetta?  Tässä asiassa pitää olla nollatoleranssi – ehdottomasti.

Millaisia reaktioita Long Playn juttu on herättänyt itsessäsi ja (ex-) kollegoissasi?
En voi kuin puhua omasta puolestani. En ole lukenut koko Long Playn juttua, ja se minkä luin teki lähinnä surulliseksi. Olen palvellut poliisissa 34 vuotta ja olen aikoinaan poliisivalassa luvannut kunnioittaa jokaisen ihmisen ihmisarvoa ja oikeuksia. Jotkut entisistä kollegoistani ovat kiitelleet Facebook-kommentistani, sitten on niitä jotka eivät ole kommentoineet.

Mitä ajattelet siitä, että osa poliiseista pitää Venäjältä rahoitettuja rasistisia valemedioita luotettavina tietolähteinä? Miten tämä vaikuttaa työhön ja Suomen turvallisuuteen laajemmin?
Tässä varmaan tarkoitetaan mm. MV-julkaisua. Tiedän, että jotkut sitä seuraavat, mutta en osaa sanoa kuka sitä pitää luotettavana. Niitäkin varmaan saattaa olla. Lähinnä jotkut tietyn poliittisen puolueen aatemaailman kannattajista. En usko sen kuitenkaan vaikuttavan työhön tai turvallisuuteen laajemmin.

Poliisin viestinnässä on keskitytty siihen, mitä ryhmässä on kirjoitettu. Mutta ongelmahan on paljon syvemmällä, kirjoitukset ovat ongelman oire eivätkä itse ongelma. Mitä mielestäsi pitäisi tehdä?
Vaikea kysymys. Kuten olen aikaisemmin maininnut, en ole itse 34 vuoden aikana törmännyt poliisissa rasismiin tässä mittakaavassa. Ilmeisesti sitä sitten on ainakin näissä suljetuissa ryhmissä. Se ei ole kyllä näkynyt päivittäisessä toiminnassa. En itse ole ollut ko. ryhmässä, joten on vaikea kommentoida. Uskon ja toivon, että suurin osa ryhmään kuuluvista ei ole rasistisia kirjoitteluja hyväksynyt, en oikein jaksaisi usko, että se on ollut laajasti hyväksyttyä. Se että siihen ei ole riittävästi puututtu onkin sitten toinen asia. Tärkeintä kuitenkin on, että rasismiin pitää heti puuttua. Sitä ei pidä hyväksyä olemalla hiljaa. Nollatoleranssi. Poliisissa ja yhteiskunnassa puhutaan paljon koulukiusaamisesta ja miten siihen pitää puuttua. Rasismia voidaan verrata koulukiusaamiseen. Siihen pitää myös heti puuttua.

Long Playn artikkelissa referoidaan Turun yliopiston tutkimusta. Tutkimus vahvistaa, että poliisissa harrastetaan etnistä profilointia, joka on laitonta. Jotkut haastatellut poliisit sanovat, että ulkomaalaisvalvontaa on käytännössä mahdotonta tehdä ilman sitä. Mitä ajattelet tutkimustuloksesta?
Lain mukaan poliisilla on oikeus tarkastaa, onko ulkomaalaisella henkilöllä oikeus olla maassa. Nykytilanteessa, jolloin maassa on tuhansia laittomasti oleskelevia turvapaikanhakijoita, ulkomaalaisvalvontaa on, jos ei nyt ihan mahdoton, niin ainakin erittäin vaikea tehdä ilman jonkinlaista profilointia. Se on totta, että esim. liikennevalvonnassa romanien kuljettamia autoja saatetaan pysäyttää herkemmin. Syynä lienee useimmiten, että kuljettajalla ei ole ajo-oikeutta tai ajoneuvo on epäkuntoinen.

Lopuksi on muistettava, että poliisikin on vai ihminen ja joukkoon mahtuu monenlaista. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voitaisiin käyttäytyä poliisille sopimattomalla tavalla. Joku viisas on joskus sanonut: ”Mielipiteet ovat kuin nauloja: helppoja lyödä, vaikeita vetää pois.”

 

 

”KUULUTPA MIHIN TAHANSA VÄHEMMISTÖÖN, VOIT LUOTTAA SIIHEN, ETTÄ POLIISI KOHTELEE SINUA AINA TASAPUOLISESTI JA OIKEUDENMUKAISESTI”

Lauri Nikula, vanhempi konstaapeli, nettipoliisi, Oulun poliisilaitos

Oma kokemukseni Suomen poliisin oikeudenmukaisuudesta, puolueettomuudesta ja yhdenvertaisuudesta sekä viranomaisena että työnantajana on todella hyvä. Yksittäisiä epäonnistumisia ja virheitä tapahtuu valitettavasti aina, mutta niiden perusteella ei voi koko ammattikuntaa syyttää. Puheen tasolla ja keskusteluissa on voinut joskus aistia hieman kapeampia ja toisaalta hieman leveämpiä elämänkatsomuksia, mutta suoranaista rasismia olen havainnut erittäin harvoin. Kuulutpa mihin tahansa vähemmistö- tai valtaryhmään, millä tahansa elämän osa-alueella, voit luottaa siihen että poliisi kohtelee sinua aina tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.

Olen toiminut monissa eri tehtävissä poliisissa ja kokemukseni ovat kauttaaltaan samanlaiset. Jos olisin havainnut rasismia, olisin voinut puuttua siihen kenenkään estämättä. Joskus olen joissakin kahvipöytäkeskusteluissa kiinnittänyt keskustelukumppanin huomioita esimerkiksi katsantokannan kapeuteen jossakin tietyssä asiassa ja muistuttanut, että asian voi nähdä ja kokea monella tavalla. Monesti emme osaa ajatellakaan, miten toinen asian ajattelee tai kokee. Poliisi kohtaa työssään myös sellaisia rikoksia, jotka ovat poikkeuksellisen törkeitä ja aiheuttavat kenessä tahansa ihmisessä inhoa ja iljetystä – siitä huolimatta poliisi kohtaa törkeästä rikoksesta epäillyn henkilön ammattimaisesti, ilman minkäänlaista asenteellisuutta.

Olen paljon puhutun Facebook-ryhmän jäsen ja haluaisin nostaa esille, että nyt ryhmästä on nostettu tuhansien keskustelujen joukosta esille ne muutamat virheet ja epäonnistumiset. Itse en ole nähnyt yhtään esille nostoa siitä kuinka ryhmän sisällä on puututtu hyvin nopeasti ja voimakkaasti joihinkin täysin typeriin kirjoituksiin ja reagointeihin. Olen ollut ryhmässä pitkään, mutta erittäin epäaktiivinen, eli minun kokemuksenikaan ei kerro koko totuutta asiasta.

Median yksi tärkeimpiä tehtävä on olla vallan vahtikoira ja epäkohdat tulee nostaa pintaan, jos ne eivät muutoin nouse. Long Playn juttua pidän sinällään ihan aiheellisena, joskin hurjan suuret mittasuhteet saaneena. Koen mm. erittäin harmillisena ja vahingollisena, että vuoden alusta vihapuherikostutkinnan ammattimaisesti käynnistänyt rikoskomisario Marko Forss siirrettiin sivuun tehtävästä. Valemedioita kukaan tuntemani poliisi ei pidä luotettavana tietolähteenä ja toivottavasti näin ei ole jatkossakaan. Lain rikkomiseen profiloinnin osalta en osaa sanoa oikeastaan mitään. Omakohtaisella 10-vuoden kokemuksella Suomen poliisissa ei ole tarkoituksellista ja laajamittaista sekä laajalti hyväksyttyä rasismia, mutta se vähäinenkin pitää kitkeä pois. Oikeudenmukaisuutta, puolueettomuutta ja yhdenvertaisuutta ei voi koskaan liikaa korostaa. Kaikenlaiseen syrjintään, väheksyntään tai aliarvioimiseen tulee puuttua nopeasti ja selkeästi.

Kommentteja? Lue ensin kommentointiohjeet täältä!