Hanna Sumari
Hanna Sumari

Äideille ja lapsille äitienpäivänä

Äitienpäivä! Rakastan äitienpäivää. Siihen kuuluu kaikkea ihanaa. En ikinä voi unohtaa miltä tuntui ihan pienenä tyttönä herätä aikaisin ja hiippailla hiiren hiljaa ulos suorittamaan tärkeää tehtävää. Oli mentävä alametsään keräämään kimppu valkovuokkoja.

Tiesin, että äiti halusi ne mahdollisimman pitkävartisina, kuten kaikki kukat. Hän oli opettanut, kuinka niitä kerätään. Pieni etusormi ja peukalo liu’utettiin varovasti vartta pitkin maahan asti ja sieltä vasta napsastiin kukkavarsi poikki. Halusin, että kimppu on iso. Ja tiesin että vuokot on kerättävä varjopaikasta, niin kestävät maljakossa kauemmin.

Traditioon kuului rakentaa herkullinen aamiainen tarjottimelle ja sitten koko perhe, myös isä, hiippaili makuuhuoneeseen ja aloitti laulun. Meillä laulettiin aina ’sä kasvoit neito kaunoinen’. Ja heräsikö äiti heti? Ei todellakaan. Ensin hän ei hievahtanutkaan ja sitten hän alkoi etsiä tyynyn ja peiton alta, mistä se ääni oikein tulee. Ai että se oli pienestä työtä ihanaa ja jännittävää.

Äiti ja minä

Lopulta äiti heräsi, sai vuokot ja itsetehdyt kortit, kahvit ja leivät ja sain käpertyä hänen kainaloonsa. Äiti tuoksui ihanalle. Äidin käsivarret olivat pehmeät ja ihanat.

En muista kuin yhden äitienpäiväkakun. Olin leiponut 60-luvun klassikon – upside down caken. Siinä vuoan pohjalla laitettiin säilykepurkista ananasrenkaita ja fariinisokeria ja päälle kaadettiin kakkutaikina. Kakku paistettiin ja kumottiin tarjoiluvadille.

Olin leiponut tämän herkun äidille valmiiksi edellisenä päivänä ja piilottanut keittiön tuolin alle, kakkukuvun alle, paikkaan jonne ei hyvin näkynyt. Yllätys oli melkoinen, kun aamupäivällä otimme kakun esiin. Se liikkui. Siinä oli elämää. Se oli täynnä sokerimuurahaisia!

Minusta valkovuokot ovat edelleen parhaat äitienpäiväkukat maailmassa ja rakastan kun saan niitä. Ja on ihanaa, jos lapset tulevat käymään. Oma perheeni on parasta mitä minulla on. (Siihen liittyvät myös lasten kumppanit ja mielelläni lasken siihen myös lasten ystäviä. Ne ystävät, jotka tekevät lapseni onnellisiksi, tuovat onnen myös minun sydämeeni ja ovemme on aina ollut auki myös heille ja tulee aina olemaankin.)

On hämmästyttävää vastaanottaa sitä rakkautta, jota lapsiltaan saa. Se on mykistävää. Joskus sydän on raskas, kun he näkevät minun murheeni ja he näkevät kaiken. Aivan kaiken.  Ja omat virheet sitten! Kuinka olenkaan kompuroinut. Olen tehnyt vaikka mitä virheitä. Tonneittain. Mutta on ihanaa nähdä että olen myös tehnyt jotain oikein, kun näen heidän oikeudentajunsa, kohteliaan käytöksen, välittämisen, suvaitsevaisuuden ja myös peräänantamattomuuden ja suoraselkäisyyden. Onni on myös kauneuden taju, joka muistuttaa minua omasta äidistäni, joka kylvi kauneutta ympärilleen. Myös kauniita ajatuksia. Yksi ihanimmista asioista omassa äidissäni näkyi silloin, kun käyttäydyin huonosti tai sanoin jotain rumaa, olin kärsimätön ja typerä. Kun pyysin äidiltä sitä anteeksi, hän sanoi aina: sait anteeksi jo ennen kuin edes teit mitään.

♥️

Hyvää äitienpäivää äideille ja lapsille

Kommentit (3)

  1. Maaja

    Kiitos ihanasta kirjoituksesta, muistoista!

    • hannasumari

      Kiitos Maaja!
      Hanna

  2. Maaja

    Kiitos!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.