Ärrrrsyttää ja mullako nälkäkiukku?

Päivän polttavat aiheet ovat elämää suurempia. Kaikki alkoi aamusta tietenkin.

Kaikki jotka ovat seuranneet mun juttuja jonkin aikaa tietänevät (ihan dorka sana – tietänevät!), että olen aamuvirkku. Niinpä heräsin tänäkin aamuna kuuden aikaan, kun koti oli vielä ihan hiljainen. Tai ei se oikeastaan ollut. Jari vähän kuorsasi. Se on aika mukava ääni. Tietää että karhu on kotona. Yläkerrassa nukkui tytär ja sieltä ei kuulunut pihahdustakaan. Taas olin tilanteessa, jossa olen yhtenään. Olisi energiaa siirtää vuoria, mutta siitä tulee liian kova melu.

Istuin siis koneen äärelle ja aloin tutkia kuinka voin lähettää verkkolaskun yritykselle, jonka verkkolaskuoperaattori ei ole oman pankkini luettelossa. (Voiko kukaan kuvitella viihdyttävämpää puuhaa aamutuimaan?)

Koneen äärellä meni siinä ja muissa vastaavissa puuhissa kolme tuntia. Ja yhtäkkiä olin kärttyinen, pahantuulinen elävä perkele. Alkoi aivan suunnattomasti ärsyttää, etten voi tehdä just mitä huvittaa, vaan siitä syystä, että tollot nukkuu. Keitin kahvia, tein herkkuannoksen mysliä ja manasin mielessäni sitä, ettei ollut kauraryynejä. Laitoin marjoja sulamaan mikroon, kun lähdin hakemaan Hesaria postilootasta, hyvin tietäen, että se alkaa piipittää vaativasti ajan olevan täysi, ennen kuin olen taas sisällä. En hiippaillut. Marssin. En avannut ovea hiljaa. AVASIN oven, jos ymmärrätte mitä tarkoitan!

Tämä ei ole tämän aamun aamianen, koska minähän en sitä aamulla äkäpäissäni kuvannut :)
Tämä ei ole tämän aamun aamianen, koska minähän en sitä aamulla äkäpäissäni kuvannut 🙂

Tulin sisään, otin marjat mikrosta ja aloin lappaa aamupalaa sisuksiini. Siinä sitten huomasin, että olikin karmea nälkä. Alkoi naurattaa. Juuri lauantaina olin sanonut ystävälleni, etten tunne tilannetta nälkäkiukku. No nytpä tunnistin sen! Minähän rakastan aamiaisia ja syön sen aina, aina ja aina. Ei poikkeuksia. Nyt olin odottanut sitä kolme tuntia. Ei tule toistumaan. Ja varmaan arvaattekin, että Jari oli jo herännyt…

Elämää suurempiin harminaiheisiin kuuluu myös talven vaivat. Tai oikeastaan vain yksi vaiva. Auton puhdistaminen lumesta. Vihaan sitä. Lähden aina kiireessä. Suhaan eteisen, olohuoneen, vessan ja makkarin väliä edestakaisin ja kun lopulta pääsen ulos, olisi toivottavaa, että voisin hypätä kärryyni ja ajaa tieheni. Mutta ei. Ei, ensin on harjattava ja skrabattava auto. Josta seuraa märkä takin rintamus, lunta hihassa ja lunta myös penkillä, koska sitä nyt vaan menee sinne, kun avaa oven ja ottaa harjan autosta. Tämä asia kiristää jotain vaijeria päässäni äärimmäisen kireälle. Kiva lähteä siitä sitten ihan leppoisasti liikenteeseen!

Harja heilumaan mars!
Harja heilumaan mars!

Mutta ei kahta ilman kolmatta. Kaikki varmaan tuntevat ilmiön, jossa nälkäinen pesukone syö sukkia? No koneemme on ollut todella nälissään ja sukkatilanne on very bad. Olen tyyppiä – kertarysäyksellä. Niinpä osti Espanjasta itselleni 20 paria hienoja, simppeleitä mustia sukkia. Oi että on kivaa ottaa niitä kaapista, kun ne ovat siinä somasti otettavissa ja parit yhdessä. Ja oi että on kivaa, kun ne kaikki 20 paria on samaa sorttia ja vähän liian lyhytvartisia niin, että kävellessä ne ovat viimeistään sadan metrin matkan päästä valuneet kantapään yli puoleen väliin jalkapohjaa. Se on sellainen raikas tunne, kun kantapää hinkkaa nahkasaapasta ja on ihan jäässä. Onneksi niitä on tosiaan se 20 paria…

Että näin....!
Että näin….!

 

Iloa hetkiin ystävät – elämä on lyhyt ja hauska!

😂

Hanna

 

Kommentit (4)
  1. Hehheee, ai kun oli taas hyvä kirjoitus. Mä olen myös aamutyyppi, mä nousen työpäivinä aina viideltä ja lähden kuudelta meneen bussipysäkille näin talvella, muina vuodenaikoina hyppään fillarinpolkimille. Mulla on liukuva työaika, seiskasta ysiin, tietenkin menen seiskaan.Viikonloppuna on ärsyttävää kun herään tietysti viideltä silloinkin, mutta ei kannata nousta, kun ei voi tehdä mitään äänekästä, no kyllä mä yleensä nukahdan uudestaan, saatan muuten herätä tosi väsyneenä, kumma juttu! Mä kyllä monesti lähden viikonloppuna aikaisin fillaroimaan, joskus polkenut Halmeen leipomoon Kauklahteen ja ilahduttanut miestä ja poikaa, jotka just heränneet kun palaan kotiin.Mun mies muuten talvisin yrittää muistaa ottaa sen lumiharjan autosta sisälle, kun inhoaa sitä et sitä lunta menee penkille kun avaa oven, mä oon joskus ollut asiasta vähän huvittunut. kun tuntuu et jos yhtään luvataan lumisadetta, niin varmana lähtee hakeen sen harjan autosta. Kauheesti joo ei ole nyt viime vuosina tarvinnut autoa harjailla täällä eteläisessä Espoossa.
    Mä kyllä toivon et nyt tulisi lunta, haluisin niin päästä jäälle hiihtämään ja lumityöt on ihan parasta! Kivaa tiistaita!

    1. Hanna Sumari
      30.1.2018, 10:47

      Hei Pirjo!

      Joo siis toi toimetonna olo on niin tylsää. Kun meillä vielä oli koira, ei ollut ongelmaa. Lähdin lenkille. Nyt oma vika on se, etten viisti lähteä vaikka pitäis… Voisin laittaa lenkkikamat valmiiksi odottamaan, niin ei tulisi niitä turhia kolinoita.
      Hauskaa että joku muukin ärsyyntyy siitä, että lunta varisee penkeille – tai siis eihän se nyt hauskaa ole…!
      Lumityöt on kivoja jos ei ole kiire. Tykkään myös. Vaikka on kyllä ihmeteltävä intoa, jolla tätä Kuninkaantietä höylätään! Auraa ja suola-autoa paahtaa yhtenään tosta ohi. Useita kertoja päivässä. Ja meillä onkaksi porttia oiden edessä on aina järkyttävä lumivuori. Niin toivoisin, että ne viitsisivät vähän koukata portin kohdalla – mutta ei tapahdu.
      Onnen tiistaita sulle myös – piristit mua. Paperityöt käynnissä – ei mun suosikkeja!
      Hanna

  2. Hannu Walinheimo
    30.1.2018, 20:12

    Hanki Webasto.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *