Borrelioosi alkaa olla voitettu – energia on palaamassa

Paluu peurojen ruokavarastolle, jossa itsekin voi päätyä ateriaksi

Kaksi viikkoa Saarenmaalla on takana ja taas nautin kesästä keskellä omaa puutarhaa Espoossa. Paikassa, jossa punkki puri. Metkaa. Borrelioosista parantuminen on silti käynyt nopeasti, luulen.

Meidän piha tursuaa runsauttaan ja on myös peurojen ruokavarastona tunnettu, olen huomannut. Ja jos minulta kysytään (kukaan ei ole kysynyt, mutta vastaan silti) punkkeja levittävää peurakantaa näillä huudeilla saisi supistaa ihan reilusti. Suomen maapinta-alasta 75% on metsää, peurat voisivat mieluusti elellä metsissä ja nauttia siellä elämästään. Ymmärrän tietenkin, että perennapankkieni sato on mehukkaampaa kuin ehkä se mikä metsistä löytyy, mutta myös lähes 7000 peurakolaria vuodessa on kyllä raju luku. Ja se mitä varhaisvaiheessa huomaamaton borrelioosi saa aikaan ihmisissä, on jäätävää. Lymen taudin hoito Suomessa on lapsenkengissä. Oireita ei tunnisteta, hoidoksi määrätään mm. masennuslääkkeitä ja sairautta saatetaan usein väittää luulotaudiksi. Tämä käy ilmi myös siitä valtavasta palautteen vyörystä, jota olen saanut eri kanavia pitkin edellisen kirjoitukseni jälkeen. Moni kirjoituksista alkoi sanoilla: olet onnekas, kun sait lääkkeet heti. Tunnen suurta sympatiaa näitä ihmisiä kohtaan, jotka itse tietävät sairastavansa borrelioosia, mutta eivät saa apua sairauteensa.

Saarenmaa

On hyvä ymmärtää se, että lääkärit ovat ihmisiä ja harjoittavat vain yhtä ammattia, mutta kuten jokaisessa ammatissa, jotkut ovat parempia ja hallitsevat asiansa paremmin, kuin toiset. Lääkärit myös keskittyvät eri alueisiin. Kaikki eivät osaa kaikkea yhtä hyvin. Jos on mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluja, kannattaa katsoa mitä netti kertoo eri lääkäreistä ja kysyä suosituksia.

Etsin taannoin hyvää erikoisalaan erikoitsunutta lääkäriä ja googletin kaikki ne lääkärit, joilla oli minulle sopivana ajankohtana vapaita aikoja. Lopputulos oli kiinnostava. Yhdestä alan lääkäristä oli huomattava määrä kommentteja tämän äärimmäisen tylystä käytöksestä ja kovakouraisuudesta. Netissä on toki oltava tarkkana, eikä kaikkea pidä uskoa, medianlukutaitoa kannattaa kehittää. Mutta jos useilla eri foorumeilla on samantapaista kerrontaa, ja kertojana on selvästi eri henkilöt, on siinä jotain perää oltava.

Mutta olen siis onnekas, kun huomasin punkin pureman ajoissa ja sain lääkekuurin. Epäonnea sen sijaan oli tietenkin siinä, että tautia kantava pääsi minuun käsiksi – ja vieläpä toistamiseen.

Oireet ovat olleet samat kuin vuosi sitten. Olen ollut väsynyt ja nukahdellut päivällä, mikä on minulle varsin vierasta, olen palellut helteessä kuumeillessani ja niveliä on kolottanut. Kaikilla näitä oireita ole, eivätkä ne minullakaan ole olleet niin kovia, että olisi pitänyt jäädä vuoteeseen. Mutta energiaa ei ole ollut kuten normaalisti. Nyt tuntuu siltä, että lääkekuuri on tehonnut ja muutenkin on hyvät fiilikset tästä kesästä. Pitkä rauhallinen kevät oli kuin alkusoitto kesälle. Olen laiskotellut. Vähän pelottaa, ettei siitä vaan ole tullut tapa ja toinen luonto!

Muistutan vielä, että punkkirokote kannattaa ottaa, mutta se ei suojaa borrelioosilta, vaan puutiaisaivokuumeelta, joka lukemani mukaan on hirveä sairaus. Lisää borriloosista voit lukea mm. täältä.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Hanna

Blogia saa mielellään jakaa.

Olisi kiva tavata myös somessa: Instagram @hannasumari ⎮ Linkedin FB FB-blogi

Kommentit (2)
  1. Hienoa että olet toipumassa!🤗
    Peuroista olen sen verran eri mieltä että se avohakkuu- ja muu metsäntuhovimma jota hoidoksikin kutsutaan🙄 on omiaan tuomaan metsän eläimet pihoihin ja puutarhoihin, mitä ravintoa sinne juurakkoja myöten revittyyn entiseen metsään jää, suojasta puhumattakan. 75% ei enää todellakaan ole metsää, hyvä jos 40%. Se loppu on tumaa risukkoa, taimikkoa ja puupeltoa.
    Toki kauris- ja hirvikannan harvennustakin tarvitaan, vaikka ovatkin mielettömän kauniita eläimiä.
    Olen onnellinen kasvissyöjä: jos en edes periaatteessa pystyisi tappamaan ravinnoksi eläintä, en koe oikeutetuksi sitä ruokana. Toisaalta oksettaakin ajatus syödä jotain jolla on ollut kasvot!!🤮

    1. hannasumari
      29.7.2020, 11:23

      Hei Piia,
      Kiitos valaisevasta viestistäsi. Olen samaa mieltä, että kaikki nuo eläimet ovat mielettömän kauniita ja niitä on kyllä ollut ihanaa katsella jopa omassa puutarhassa. Nyt fiilis tietysti toinen, kun ei uskalla oikein mennä edes puutarhaa hoitamaan. Se tunne kyllä varmaan menee ohi borrelioosin myötä.
      Hyvää kesän jatkoa
      Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *