Dobrý den! Terveisiä Prahasta!

Tulimme Prahaan tyttäreni Carolinan kanssa torstaina illansuussa. Lentokentällä oli vastassa autonkuljettaja, joka piteli keltaista nimeäni kantavaa kylttiä. Olin tilannut auton kuljettajineen netistä ystäväni neuvosta. Se oli huippu idea. Kiinteä hinta, turvallinen kuljetus, nopea saapuminen hotelliin. Ja onhan se hauskaa, kun joku on vastassa vieraassa kaupungissa.

Asumme K+K Central –hotellissa, joka on kahden korttelin päässä vanhan kaupungin portista. Huone on yksinkertainen, aika tilava, ikkunat saa auki – mitä rakastan – ja sängyt, peitot ja tyynyt ovat huippuhyvät. Hotellin aamiaishuone, hissi ja porraskäytävä ovat upeaa art nouveau –tyyliä ja aamiainen on ihana, kahvi kaadetaan kuppiin ja tarjolla on mm. birhermüesliä eli tuorepuuroa, jota rakastan.

Perjantaina, kun olimme popsineet onnesta soikeina ihanan aamiaisen, lähdimme ilman sen kummempaa suunnitelmaa kulkemaan pitkin Prahan katuja ja seuraavana aamuna saimme makeat naurut. Tuli mieleen sanonta ”hullu niin kylpee, että nahka lähtee”. Näin siinä kävi:

Lähdimme siis kaikessa rauhassa kulkemaan, kääntyilimme sinne missä milloinkin oli jotain kiinnostavaa. Söimme aurinkoisella terassilla (täällä on siis ihan täysi kesä) hedelmäsalaattia ja joimme cappucinot, kävimme pääsiäismarkkinoilla, näimme perinteisiä pääsiäispuita ja koristeita, upeita art nouveau taloja ja interiöörejä, tutustuimme Prahan Design Weekin näyttelyyn. Vierailimme Municipal Housessa, joka on huumaavan kaunis, käsittämätön taidon näyte. Kuljimme vanhan kaupungin läpi ja ajauduimme juutalaisten kaupunginosaan pyörtyilemään kauniista taloista. Kävelimme pitkin katua, jossa on kaikki Diorit ja Versacet ynnä muut kalliit merkkimyymälät. Ylitimme sillan ja kiipesimme katsomaan houkuttelevaa paviljonkia ja jatkoimme kävelyä puistossa, kunnes tulimme turvatarkastukseen ja jatkoimme matkaa läpi ihanan, viileän kuninkaallisen puutarhan ja pian olimme Prahan linnassa. Sieltä laskeuduimme alas ja kiiruhdimme hotelliin, koska meillä oli liput illan Laterna Magikan esitykseen.

Pääsiäsmunat on tehty perinteisillä tekniikoilla tyhjiksi puhallettuihin munankuoriin tai munat ovat puuta, kuten nämä.
Staroměstské námestí – Prahan keskusaukio, jonka laidalla on Raatihuone ja sen kuuluisa astronominen kello. Minä kuvasin kuitenkin myös pääsiäispuun!

 

Municipal House – huikea huikea rakennus, jossa pidetään konsertteja ja on kaksi ravintolaa ja kahvila sekä Amerikan baari. Käsittämättömän kaunis sekä ulkoa että sisältä

 

Juutalainen kaupunginosa. Talojen koristeellisuus ja harmonia sai oikeasti sanattomaksi.

Kuninkaallisessa puutarhassa oli jo omenapuut kukassa
Ehdittiin keinuakin!

 

Maisema Valtva-joelle
Kukkulalle kiivetessä piti vähän väliä kääntyä katsomaan taakse – kaikki oli niin kaunista!

 

Edessä häämötti Prahan linna ja sen kirkko Pyhän Vituksen katedraali
Pyhän Vituksen katedraali
Kaarlen silta

Olimme aika poikki, joten tilasimme salaatit huoneeseen, hotkimme ne ja lähdimme reippaasti kohti New Stage -teatteria. Mutta kuinka ollakaan, meillä oli väärä osoite ja jouduimme pistämän aika vauhdilla tossua toisen eteen, että ehdimme ajoissa perille. Mutta ehdimme.

Rakennus on järkyttävän ruma möykky keskellä upeaa kaupunkia. Sen valmistuminen ja historia on vaiheikas ja kiinnostava tarina. Möykyn sisätilat on verhoiltu kauttaaltaan vihreällä marmorilla ja mukavat, pehmeät nahkaistuimet ovat jo vahvasti aikansa eläneet ja paikatut ja siksi minusta ihanat. Parasta rakennuksessa on kuitenkin sen todellinen ydin, eli Laterna Magikan näytökset. The Garden, jonka näimme, oli uskomattoman hieno sukellus lapsuuden puutarhaan ja sen tapahtumiin. Esityksissä lavalle projisoidaan kuvia, jotka tanssiin yhdistettynä kertovat unenomaisella tavalla tarinoita. Jos vierailu Laterna Magikassa kiinnostaa, kannattaa ostaa liput netistä jo hyvissä ajoin ennen matkaa.

Laterna Magika – New Stage (Nová scéna) Kammottava rakennus, joka kammottavuudessaan on jo hieno. Ja sen syntyhistoria on erittäin kiinnostava. Ehkä kerron sen joskus täällä. Kuva: The Official Tourist Website for Prague
Katsomon mukavat paikatut istuimet olivat jotenkin sympaattiset.
Aulat ja muut tilat olivat kauttaaltaan lasia ja vihreää marmoria. Ja istuimet alkuperäiset. En laskenut kuinka monta nahkapaikkaa tuoliin oli liimattu.

Illalla kävellessämme takaisin hotelliin tajusin, että jaloissani tuntuvat kävelyn jäljet ikään kuin väärällä tavalla. Niin – ainakin kolme rakkoa kunnioittivat läsnäolollaan varpaitani. Autz.

Päivällä olimme nähneet raatihuoneen astronomisen kellon, mutta emme silloin, kun sen pyhimykset tasatunnein liikkuvat kellotornissa. Illalla päätimme korjata vahingon kahdeksalta seuraavana aamuna.

Siellä siis seisoimme ja seuranamme oli vain muutama muu, toisin kuin iltapäivällä, jolloin koko aukio on kuin nuijalla lyöty. Ensin ihastelimme teinien selfie-kuvauksia, joissa tärkeintä ei ollut vuonna 1410 käyttöön otettu ja edelleen toimiva kello, vaan poseerauksen jalo taito. Kun kello viimein löi, mekin ymmärsimme, että olisi ollut viisaampaa harjoitella poseerauksia, sillä kellon lyödessä pyhimykset eivät liikkuneetkaan, sillä kellon kiinnostavin tapahtuma on tasatunnein klo 9.00-23.00.

Lähdimme aamiaiselle hyvällä aamukävelyllä hankitulla hyvällä ruokahalulla varustettuina. Totesin Carolinalle, että mitä tuosta – kellon toiminnan näkee You Tubesta takuulla! Ja niin näkikin, katsoimme sen aamiaisen jälkeen ja näimme samalla videon, jossa esiteltiin 10 Prahan tärkeintä turistikohdetta. Olimme kuolla nauruun – olimme ravanneet koko setin kerralla edellisenä päivänä vain intuition johdattamina. Perus juttu – kaikki kerralla rakkoja myöden! Eipä ihme, että olimme ihan poikki. Matkaa kertyi 15 km, joten päivän liikuntakin tuli hoidettua siinä samalla.

Päätimme ottaa lauantaina iisisti. Olimme kävelleet iltapäivällä kahden aikaan kahdeksan kilometriä, kun sain migreenin ja jouduin hotellihuoneeseen nukkumaan. Toisin kuin taannoisella Lontoon matkalla, migreenilääkkeet olivat onneksi mukana. Mikähän homma tämä matkamigreeni oikein on? Ainakin juon liian vähän vettä. Sunnuntain ohjelmassa on etsiä John Lennonin seinä ja syödä savupiippupulla. Eiköhän me niistä selvitä ihan kunnialla!

Dobře spočítané Velikonoce- Hyvää pääsiäistä!

Hanna

Kommentit (1)
  1. Praha on kyllä kiva – tosin meidän Keski-Euroopan reissun päätösillallinen syötiin Prahassa veneravintolassa tai ravintolaveneessä, josta jäi mieleen vain järkyttävä määrä hämähäkkejä katossa! Puistatus!

    Millaiset kengät sinulla oli tuolla kaupunkimaratonilla? Vinkit hyvistä reissukengistä ovat aina tarpeen. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *