Hanna Sumari
Hanna Sumari

Eilispäivän kaktuksen piikit ponnahtivat vääriinkin paikkoihin

Kirjoitin eilen blogin, jossa tarkoituksenani oli antaa kaktus lahjaksi huonoja kukkia myyvälle kukkakaupalle. Kommentoinnista voin päätellä, että tekstini on ollut huonosti kohdistettu. Huolimaton sanankäyttöni sai kaktuksen piikit lentämään kaikille kukkakauppiaille. Ikävä virhe. Anteeksi.

Tarkoitus oli siis moittia yhtä kukkakauppaa ja toisaalta kaikkia niitä, jotka toimivat samoin ja myyvät huonolaatuisia kukkia. Sillä niitäkin kyllä valitettavasti riittää.

Mutta hyvistä kukkakaupoista minulla on paljon enemmän kokemuksia, kuin huonoista.

Molemmat vanhempani opettivat minut rakastamaan kukkia. Meillä oli aina kukkia kotona. Aina. Samoin niitä on minun omassa kodissani nyt.

Vanhempani tekivät töitä Helsingissä Kruununhaassa ja Mariankadulla oli kukkakauppa Katharine, jossa omistajatar Raili Anttila loi asetelmia ja kimppuja jollaisia ei ollut missään muualla. Kauppa tuoksui ihanalle ja Raili ja Pertti Anttila (olikohan se Pertti?) olivat ihania ihmisiä. Kolme erityistä tapahtumaa sieltä on jäänyt mieleen.

Minulla oli tapana siivota koti putipuhtaaksi, kun äiti palasi matkoiltaan Pariisin muotimessuilta. Ostin tietysti myös Katharinesta tuoreet kukat kotiin. Kun menin kerran niitä hakemaan näin kaupassa jotain, joka kauniimpaa mikään ennen näkemäni. Siellä oli valtava valkoinen orkidea. Sen kukkavanassa oli varmasti yli kaksikymmentä valkoista, vahamaista, loistavaa vitivalkoista kukkaa. Ne olivat kuin posliinia. Koskaan aiemmin en ollut nähnyt sellaista. Se oli läkähdyttävän kaunis. Siihen aikaan 70-luvulla orkidea oli kallis ja harvinainen kukka ylipäätään eikä lajeja ollut kuin yksi, sellainen vähän kellertävä, jonka keskusta oli viinipunainen ja pilkullinen.

Pyysin isää liikkeeseen katsomaan sitä ihmettä ja ruikutin, että hän ostaisi tuon kovin kalliin ihmeen äidille. Ja hän osti ♥

Toinen yksittäinen muistoni on hautaseppele, jonka näin Katharinen ikkunassa. Se oli koottu ihan kokonaan tiiviisti asetelluista neilikoista. Neilikat olivat siihen aikaan hyvin epäsuosittuja, joten jo kukkavalinta osoitti että tekijä oli taiteilija, kuten hyvä floristi on. Pinta oli kuin valkoista vaahtoa tai lunta. Lisäksi reunaan oli koottu kaunis koriste suurista valkoisista liljoista. Seppele oli asetettu ikkunaan lilan kankaan eteen ja sen edessä oli suuria kynttilöitä. Sykähdyttävän kaunis ja täysin erilainen.

Halusin antaa äidille kukkakedon, kun hän täytti 89 vuotta. Kukkakauppiaani toteutti sen ihanalla tavalla viime keväänä.
Halusin antaa äidille kukkakedon, kun hän täytti 89 vuotta. Kukkakauppiaani toteutti sen ihanalla tavalla viime keväänä.

Kolmas muistoni liittyy vanhimman tyttäreni ristiäisiin. Tilasin Katharinesta seppeleen kristallisen kastemaljani ympärille. En kertonut tyttäreni nimeä kenellekään muulle etukäteen, kuin äidilleni, sillä se oli erikoinen, enkä halunnut kuulla mitään kommentteja. Kun Anttilat toivat ristiäiskukat kotiimme tuijotin seppelettä. Tai siis eihän ollut mikään seppele. Se oli pyöreään muotoon tehty satumetsä, jossa oli elementtejä jotka nousivat korkealle ja osa valui alas. Mutta se mikä nousi kaikkein korkeimmalle oli kukkiva kirsikkapuun oksa. Helmikuussa. Ja tyttäreni salassa pidetty nimi on Kirsikka. Olen kaikki vuodet miettinyt, menikö äiti kertomaan? Kysyin Anttiloilta, he eivät myöntäneet. Äidiltä en kysy – koska ajatus taikuudesta on ihanaa kuin tähtipöly.

Katharinea ei enää ole, mutta on muita. Ja Kukkia tuodaan aivan toisella tavalla maahan nykyään. Kaikkea saa kaikkina vuodenaikoina. Mutta kaiken A & O on tuo kukkataiteilija, joka voi luoda unohtumattomia elämyksiä, muistoja ja iloa.

Joskus tarina menee toiseen suuntaan ja se harmittaa, kuten olemme voineet lukea.

Mitä markettien kukkamyyntiin tulee, niin toivoisin että siinä kävisi niin, että ihmiset oppivat ostamaan kukkia ja alkavat haluta enemmän ja parempaa, kauniimpaa. Siihen voivat vaikuttaa mielestäni kukkakauppiaat itse. Mainonta, markkinointi, tieto, esimerkit. Kaikki se auttaa ihmisiä ymmärtämään ja näkemään mitä kaikkea kukilla voi tehdä, kun on joku osaa.

Anteeksi siis löysällä tavalla kirjoitettu teksti, kaikki kauniita ja hyviä kukkia myyvät taitavat ihmiset – en tarkoittanut teitä.

Erityiset terveiset tietenkin omalle kukkakauppiaalleni, jos hän lukee tämän hän tietää – hän luo läkähdyttävän kauniita asioista kukista.

Kukkivaa kevättä kaikille

Hanna – flower lover

Kommentit (14)

  1. Minttu Koivunen

    Hei Hanna!
    Ihanasti kirjoitit vanhemmistani! Äitini Raili ja isäni Pera (Pertti) pitivät kukkakauppaa yli 30 vuotta Krunassa. Myös Bulevardilla ja Skattalla oli kaupat. Myös isoäidilläni, Maria Anttilalla, oli kukkakauppa yli 50 vuotta Pikku-Roballa. Riitta kommentoi, että tunsi vanhempani, mutta nimet olivat menneet sekaisin.
    Vanhempani ja minäkin tunsin sinun vanhempasi. Itse muista, kun sain usein lahjaksi äidiltäsi koruja, ja isäsi oli oikea herrasmies!
    Maailma on pieni, sillä Riku oli luokkakaverini Kulosaaressa.

    Terveisin Minttu Koivunen (os. Anttila)

    • hanna sumari

      Minttu ❤️
      Voi kiitos tästä – vanhempasi ja kukkakauppa Katharine olivat ihaninta kukkamaailmaa ikinä. Tarkoitatko sisareni poikaa Rikua?
      Kaikkea ihanaa sinulle!
      Hanna

    • Minttu Koivunen

      Hei!
      Tämä oli mennyt roskaposteihin!
      Joo, Riku oli luokallani yläkoulussa ja lukiossa. Ollaan nykyään facebook-kavereita.
      Ihanaa kevättä & kukkien loistoa!

      Terveisin Minttu

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.