Huonoin voitti – kritiikin antamisen vaikeus

Negatiivisen kritiikin antaminen on vaikeaa, ellei halua asettua kritiikin saajan asemaan. Jos kritiikki on perusteltua ja vastaanottaja on halukas kehittymään, ei hommassa periaatteessa ole mitään ongelmaa. On kuitenkin monta tapaa asettaa sanansa ja se on tosi tärkeää, jos halutaan että kehitystä tapahtuu kritiikin antajan toivomaan suuntaan. Jos kritiikki tulee tyrmäyksenä, niin että ensimmäinen lause jo kaataa lokaämpärin toisen niskaan, on väylä parempaan suoritukseen kyllä aika pahasti tukossa. Empaattinen ja diplomaattinen ote kantaa pidemmälle.

Itselleni on aina ollut erittäin vaikeaa sanoa ikäviä asioita. Se paha ongelma, koska puhumattomuus alkaa kalvaa ja ongelmat kasaantuvat. Helposti voi käydä niin, että kuorma kasvaa pitelemättömäksi ja kun sitä ei enää pysty pitämään sisällään, asia purkautuu ulos tarpeettomalla voimalla. Joskus voi käydä niinkin, ettei ajattele mitä sanoo, vaan töräyttää totuuden (siis oman totuutensa) ulos harkitsemattomalla tavalla.

Eniten kaikesta vihaan sanontaa: Ei huono!

Hyvä kritiikki on lahja, jonka avulla voi tulla paremmaksi. Hyvä kritiikki huonosti annettuna voi pilata kaiken.  Ja hyvänkin palautteen voi antaa ikävällä tavalla. Eniten kaikesta vihaan sanontaa Ei huono! Se on niin perkeleen suomalaista, etten kykene näkemään sitä humoristisena. Miksi sanoa ei huono, jos on hyvä? Aina kun luen tai kuulen tuon sanaparin se viiltää hyvinvointiani, kuin kuiva taululiitu kirskuessaan pitkin taulun pintaa.

Muutama viime päivien otsikointi negatiivisuudellaan sai minut tarttumaan tähän aiheeseen.

Saara Aallon Euroviisu-esitysten arvioinnissa haluttiin oitis kertoa että voittanut esitys oli kuitenkin kolmikon huonoin. Se oli myös samaan aikaan ”tylsä ja vähän liikaa” . Voi olla olla että niin olikin ja ainakin kirjoittajan mielestä oli, mutta minä kärsin tällaisista nostoista. Argumentointi on niin räväkkää ja tyrmäävää, että kipeää tekee. Kaikkein ikävimmät lauseet halutaan nostaa vahvasti esiin.

Onneksi aina ei ole niin. Onnellinen ja täysin positiivisuudessaan tyrmäävä, oli Satu Silvon saama upea kritiikki hänen roolistaan Espoon kaupunginteatterin Syyssonaatissa.

”Harmi vain että Monsters-esitys oli kolmikon heikoin”
Tylsä ja vähän liikaa….Samassa pienessä pätkässä kirjoittaja toteaa, että Aallon lahjakkuutta ei voi kiistää ja ihmettelee, että Aalto tuntuu kantavan medialle kaunaa ilkeästä kirjoittelusta. Sopivasti tämän pienen kappaleen väliin on painettu niin lattea kommentti, että se jo alkaa naurattaa.

 

Sanaton!

 

Mutta eipä hätää. Ei Oscaritkaan meitä innosta. Ihan latteaa touhua se on suuressa maailmassakin. Pakko sanoa, että ihan pälli varmaan olen, mutta yllätyin ja ilahduin monestakin asiasta. Jo koko lavastus oli jotain aivan mieletöntä. Mutta mitäpä siitä – ei se oikein miltään näyttänyt. Mikään ei ole kyllä mitään.

Niin TYLSÄÄÄÄÄ! Mikään ei yllättänyt. Voittajatkin arvattiin etukäteen.

 

Saan kokovartalokipua tällaisesta asenteesta. Minusta tämä tapa on köyhää ja taitamatonta. Ilotonta elämää on oikeastikin, ei sitä tarvitsisi minun mielestäni nostaa esiin oikeasti iloisista asioista. Kyse on vain siitä kuinka sanat asettaa ja mitä asiat halutaan nostaa vahvasti esiin. Ei se sitä tarkoita, etteikö saisi arvostella asioita totuudenmukaisesti tai että asiat täytyisi sokeroida. Kysymys on mielestäni siitä, mikä nostetaan vahvasti esiin.

Positiivisella asenteella uuteen päivään!

Hanna

Kommentit (5)
  1. Olen niiiin samaa mieltä kanssasi. Jotenkin tuntuu siltä, että joillain toimittajilla on kynnystä antaa myönteistä palautetta. Ja todistaakseen, etteivät aivan imbesillejä ole, he koukkaavat myönteisen kommentin takaisin jollain kielteisellä kommentilla.

  2. Mymmelinmamma
    7.3.2018, 10:08

    Olet niin oikeassa tässä Hanna. Ylipäätänsä olen ihmetellyt median tapaa uutisoida monia asioita negatiivisuuden kautta. Taannoin olympialaisten miesten viestin tulos oli median mukaan ” Suomen miehet jäivät neljännelle sijalle”.
    No, itse koin heidän sijoituksensa saavutuksena. Olosuhteet huomioon ottaen ja kilpailun seuranneena se oli hyvä sijoitus mielestäni.
    Kaikissa asioissa elämässä positiivisuus on kuitenkin voimavara, joka kantaa. Sen soisi yhdessä rehellisen, asiallisen ja rakentavan kritiikin kanssa olevan median käyttämä työkalu.

    1. hannasumari
      7.3.2018, 18:18

      Hei Mymmelinmamma,
      Urheli on oma lukunsa. Mä olen niin huono siinä, että jo pelkkä kilpailuun osallistuminen olisi voitto. Perheessä on kuitenkin kilpaurheilija ja olen ymmärtänyt että vain voitto on jotain. Hopea ja pronssi on ok. Eli neljäs sija ei heidän mielestän ole mitään….
      ymmärrän tämän!

      Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *