Hyvät johtajat ja alaistaidot – freelancerillakin on pomonsa

Juttelin kerran Apu-lehden päätoimittajan Marja Aarnipuron kanssa johtajista ja johtamistaidoista. Siitä keskustelusta jäi mieleen ihan mieletön lause. Se meni about näin: ”Mutta on myös alaistaidot, jotka täytyy osata. Työntekijän tulisi ymmärtää, että vaikka kaikki johtajien päätökset eivät välttämättä miellytä, mutta niihin on mukauduttava.” Jotenkin mykistyin siihen hetkeen ja päässä surisi, kun mietin asiaa. Alaistaidoista en ollut koskaan aiemmin kuullut kenenkään sanovan mitään. Sen sijaan paljonkin hyvästä ja huonosta johtamisesta.

On tavallaan ymmärrettävää, etten tuntenut asiaa, koska olen oma ylipäällikköni ja myös jokainen alaiseni. Minulla on freelancerina ja yrittäjänä asikkaita, ja he ovat aina oikeassa. Suhde on hiukan erilainen. Halusin kuitenkin tutkia asiaa ja tein Googlehaun sanalla alaistaidot. No hyvänen aika sentään – kaikkihan siitä tietävät ja puhuvat. Aihe on erittäin kiinnostava.

Aika paljon enemmän puhutaan siitä, mitä johtajan on osattava, kuinka käyttäydyttävä ja usein myös johtajia moititaan näiden selän takana heidän taidoistaan ja päätöksistään. Se ei ole miellyttävää eikä hyväksi kenellekään.

Jutuissa, joissa puhutaan alaistaidoista, puhutaan paljon työntekijän ja johtajan tasapuolisesta toisensa ymmärtämisestä jne. Mitä enemmän aiheeseen tutustuin, sitä enemmän tuntui, kuin varottaisiin sanomasta selkeästi sitä, että johtaja on johtaja. Tämän lainauksen löysin netistä:

”Asian ilmaisee osuvasti eräs työntekijä vastatessaan kysymykseen, mitä työntekijä voi tehdä tullakseen hyvin johdetuksi: ”Ymmärtää, että johtajan tarkoitus on johtaa taloa eikä se aina ole miellyttävää.” Esimies ei voi vastata jokaisen työntekijänsä ihannemielikuvaa [johtajasta], joten työntekijöiden odotusten jäsentäminen [siitä millainen hyvä johtaja on] voi parantaa koettua esimies-alaissuhdetta merkittävästi.” (Paula Kivelä, Mirva Kolonen)

Minusta tässä on hyvä pointti juuri se, että ”se ei aina ole miellyttävää” työntekijän on sopeuduttava ja se kannattaa tietenkin tehdä hyvillä mielin. Siinä on minusta juuri yksi työntekijän tärkeä taito.

”Työntekijä ja esimies muodostavat esimies-alaissuhteen, jossa esimies toteuttaa esimiestaitoja ja työntekijä alaistaitoja”.

Johtamisesta

Johtamisen taidoista minulla on kokemusta kaukaisuudesta, kun vielä joskus 80-luvulla olin alainen. En muista mitään huonoa, siitä on liian kauan aikaa! Mutta pitkissä freelancer-suhteissa on tavallaan myös alaisia ja johtajia. Työn tilaaja on boss. Siinä maailmassa olen nähnyt laajan skaalan.

Minulle tärkeä asia on saada palautetta. Sekä hyvää (tietenkin!) että huonoa. Oikeastaan ”huono palaute” on huono ilmaisu. Parempi on asiallinen kritiikki ja korjausehdotukset. Niistä oppii ja saa apua työhön.

Eräälle asiakkaalle tein kaksi vuotta tekstejä saamatta mitään palautetta koskaan. Kirjoitin, julkaisin ja lähetin laskun.Yli 200 tekstiä. Ajattelin, että varmaan kaikki ok, kun ei kukaan virka mitään. Lopulta tuli yksi palaute. Se oli negatiivinen kritiikki. Lyhytsanainen ja ikävä. Siinä esimiestaidot eivät olleet ihan huippuunsa hiotut. Sen jälkeen kaikki jatkui samaan malliin, kunnes onnekseni sain kutsun toiselta yritykseltä samankaltaiseen työhön ja hyvästelin putiikin kevein mielin.

Toinen minulle tärkeä asia on, että minua uskotaan. Eräässä yhteistyökuviossa oli kytemässä katastrofi ja menin puhumaan siitä esimiehelle. Hän ei uskonut mitä puhuin. Se oli pöyristyttävä tunne. Jäädyin. Tunne oli aivan kamala ja muistan sen kuin eilisen päivän. Hän kyseenalaisti kaiken mitä kerroin, eikä puuttunut epäkohtiin. Pitkässä yli 10 vuoden mittaisessa freelance-suhteessa ehti olla toinenkin iso epäkohta toisen johtajan aikaan ja kun kerroin siitä, sain vastakaikua. Asia korjattiin heti. Unohtumaton kokemus sekin. Kyseinen johtaja on päässyt elämässään erittäin pitkälle. Sen sijaan epäilevä johtaja ei ole enää johtaja ollenkaan, ja hyvä niin.

Mutta sitten on Marja Aarnipuro. Yksi minun pomoni. Bosslady. Ai että! En ikinä unohda sitä päivää, kun hän lähestyi minua kysyen, josko alkaisin kirjoittaa blogia Apu-lehden sivuille. Tai varsinkaan en unohda omaa SUURILLA kirjaimilla kirjoittamaani vastausta. En julkaise sitä, mutta liidin matalalentoa A-lehtiin ja allekirjoitin sopimuksen ja nyt olen kirjoittanut tänne jo neljä vuotta. On kosittu muuallekin, mutta en lähde. Minulla on A-lehdissä maailman ihanin pomo ja työkaverit. En näe heitä useinkaan, mutta he ovat siellä aina valmiina auttamaan, inspiroimaan, ohjaamaan – ihan kaikkea. Saan palautetta ja olen olemassa. Kuulun jonnekin. Olen osa porukkaa.

Marjan Facebook-päivitys 1.6.2019

Miksi aloin kirjoittaa tästä? Koska näin Facebookista, että Marja on ollut alalla 40 vuotta ja minä olen tuntenut hänet noin 30 vuotta. Ensin etäisesti, kun minulla oli PR-ja viestintätoimisto. Silloin Marja oli Iltalehden toimittaja ja toimittajat olivat PR-toimiston tärkeimpiä yhteyksiä, joista suurinta osaa pelkäsin kuollakseni. Toimittajalla oli valtaa nostaa tai kaataa meidän projekteja. Marja oli pirteä ja energinen, sähäkkä tyyppi, ei ollenkaan pelottava.

Seuraavan kerran kohtasin Marjan, kun hän pyysi minua kirjoittamaan juttuja Jade-lehteen. Ei mitään muistikuvaa, mistä olen kirjoittanut, eikä lehteäkään enää ole. Kiinnostavaa on, että ilmeisesti olen kirjoitellut kohtuullisen järkeviä tai ainakin viihdyttäviä juttuja, koska hän pyysi minua tekemään tätä blogia. Ja kuinka hyvältä tuntuu, että pyydetään uudelleen jonnekin! – Mielettömän hyvältä! (Tosin tajusin sen vasta kun olin jo kirjottanut tänne pari vuotta…)

Tapasin Marjan viime viikolla lounaalla. Emme oikeastaan puhuneet töistä ollenkaan, mutta kun lähdin, kerroin hänelle yhden jutunaiheen, joka on arkaluontoinen ja hankala, mutta siitä olisi kiva kirjoittaa. Ja mitä tapahtui? Marja heitti oitis kulman josta jutun voi kirjoittaa helposti. Katsoin vain, kun hän katosi paikalta ja ajattelin, tuossa se on varsinainen bosslady. Inspiroiva ja osaava.

Olen vähän odottanut, että tulisi hetki, jolloin voisin kirjoittaa alaistaidoista. Ajatus oli niin mullistava, kun niistä kuulin. Hetki tuli nyt, kun lomat ovat tulossa ja vain raapaisin aihetta, mutta jos työpaikalla on kurjaa voi tätäkin asiaa miettiä ja tutkia syvemmin itse. Onko hyvät alaistaidot hallussa?

Minä nostan kuvitteellisen maljan Marjan 40:lle toimittajavuodelle ja kiitän kaikesta yhteistyöstä. Toivottavasti se jatkuu pitkään!

🧡

Hanna

Kommentit (3)
  1. Aluksi nousi karvat pystyyn!

    Onneksi sitten juttu jatkui niin, että kerroit kokemuksia erilaisista alais-johtaja -tilanteista. Minusta kyse lopulta on ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta.Puhutaan kemioiden kohtaamisesta tai temperamenttieroista. Mielestäni työpaikalla niiden kanssa pitäisi pärjätä ihan perusymmärryksellä tai edes jonkinlaisilla toista ihmistä kunnioittavilla käytöstavoilla.

    Tärkeimpiä arvoja minulle ovat oikeudenmukaisuus ja avoimuus. Johtaja ei aina voi olla kaikesta avoin, mutta kun huomaa jälkikäteen, että johtaja onkin piiloutunut hyvän arvon taakse, alkaa seurata muitakin tilanteita tarkemmin. Tämä on ollut oma kokemukseni ja siitä olen huomannut toistuvan kaavan johtajan toiminnassa.

    Tiedän, että tässä kyseessä on esimiehen konfliktin pelko. Minusta se on huono asia, koska silloin häntä ohjaavat motiivit eivät välttämättä ole hyviä. Työpaikan klikit vaikuttavat esimiehen päätöksiin.

    Toki ymmärrän alaistaidot. Ikäviäkin päätöksiä tehdään ja ne täytyy hyväksyä. Tärkeää olisi kuitenkin kuulla perustelut, ainakin jälkikäteen, koska osa päätäksistä tehdään hektisessä arjan kiireessä. En ole esimiesasemassa, mutta työssäni asiantuntijatehtäväissaä olen viikoittain tekemisissä vaikeissa tilanteissa olevien ihmisten kanssa. Nojaudun työssäni kunnioittavaan kohtaamiseen, avoimuuteen ja oideudenmukaisuuteen. Aina en onnistu, mutta konfliktit vähenevät ja lievenevät.

    Kuunteli Yle-Areenasta Havaintoja ihmisestä-sarjasta osan johtamisesta ja siellä lainattiin teosta Huono johtaja. Eräs haastateltava toi esiin käsitteen palveleva johtaminen. Minusta se vaikutti hyvältä.

    1. hannasumari
      6.6.2019, 17:06

      Nimetön,
      Kiitos pitkästä hienosta kommentistasi!
      Olet aivan oikeassa – oikeudenmukaisuus ja avoimuus ovat supertärkeitä asioista oikeassa työsuhteessa. Freelancer ei joudu noiden asioiden kanssa tekemisiin samalla tavalla kuin vakituinen työntekijä, mutta kun mainitsit ne, tuli mieleeni useita tapauksia ajalta, jollin olin normaalissa työsuhteessa. Epäoikeudenmukaisuus pistä vihaksi ja klikit ja salaisuudet saavat raivon valtaan. Niistä ahdistuu ja syntyy klikkejä ja huono työilmapiiri.
      Alaistaidot on minusta hieno sana. Se kertoo että alaisena olo on taitolaji sekin. Nimenomaan se tarkoittaa hyviä käytöstapoja ja toisten kunnioittamista mutta myös vähän diplomatiaa ja yhteen hiileen puhaltamista. (Sitä kyllä saisi kaataa Suomeen ison saavillisen! Olemme tuskastuttavan minäkeskeisiä)
      Palveleva johtaminen on hyvä termi – sekin kertoo enemmän asiasta kuin vain sanan merkityksen.
      Auronkoa päivään
      Hanna

  2. Valitettavan moni johtavassa asemassa oleva ei ollenkaan tajua, että hommaan kuuluu myös ikävien asioiden käsittely ja vieminen eteenpäin rakentavassa hengessä. Johtaja ei vain osta pullaa ja ole kiva, vaikka toki se on alaisen mielestä silloin tällöin tervetullutta, vaan loppupeleissä on johtajasta kiinni, miten homma (siis pelit, vehkeet ja yhteistyö) toimii, sillä hän on alaisten linkki ylemmille tahoille. Juuri eilen kuulin, kuinka konsernissa varmasti parikymmentä vuotta ollut ja ainakin kymmenen vuotta aluejohtajan pallilla istunut henkilö oli viikko sitten saanut ensimmäisen oppituntinsa siitä, mitä johtaminen on ja kuinka se tehdään! Oli kuulemma ollut silmiä avaavaa. Kyllä, vuorovaikutus ja avoimuus ovat ne jutut, mitään ei auta se, jos vain toinen osapuoli, olkoon sitten alainen tai pomo, on viimeiseen asti ymmärtäväinen ja empaattinen, jos ei toinen tule pätkääkään vastaan. Avoimuudesta olen itse monesti esittänyt kysymyksen ”Mitä tapahtuisi, jos kaikki tietäisivät tästäkin asiasta?”. Todennäköisesti ei mitään negatiivista, koska jokainen aikuinen osaa suodattaa tarvitsemansa tiedon.

    Eniten kosketti lauseesi ”hyvästelin putiikin kevein mielin” – juuri niin tekisin, kunhan tarjoutuisi mahdollisuus. Ugh, olen puhunut. 🙂

    Hehkeää hellepäivää Hanna!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *