Hanna Sumari
Hanna Sumari

Kalevalaista jäsenkorjausta ja raparperikakku

Raparperikakku
Tämän ihanuuden resepti on blogin lopussa

Eilinen päivä oli ihana. Se alkoi aamiasella auringossa ja jatkui kalevalaisella jäsenhieronnalla, jonka jälkeen oli pakko ottaa nokoset auringossa kirjan seurassa. Sen jälkeen en enää kestänyt katsoa yhtä kukkapenkkiä ja sen hiljaista tuhoa, joten pieni puutarhanhoitotuokio auringossa jatkoi päivää. Siitä tuli hiki, ja suihkun jälkeen nautin jääkylmästä Amandan kylmäsumusuihkusta, joka on ihan huippu juttu. Kirjoitin siitä täällä. Se on siis ikään kuin avanto omassa kylppärissä, paitsi sata kertaa miellyttävämpi.

Seuraavaksi ylioppilasjuhliin ja sitten tuli tämä leipomisen pakko ja nyt tuossa pöydällä nököttää jumalainen raparperikakku, jota en saa syödä, koska laihari menossa. Sitten soitti siskon tyttö ja päätettiin lähteä uimaan. Metsälammella täytyi visiteerata kahteen otteeseen, koska vaatteita vaihtaessa hänen aurinkolasinsa jäivät sinne. Matkalla kuunneltiin Elvistä ihan täysillä.

En sitten muuta ehtinyt, oli pakko mennä nukkumaan.

En Siis en ole koskaan käynyt Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa aikaisemmin. Hoito oli tosi kiinnostava ja nyt odotan jännityksellä mitä kropassa tapahtuu. Kristiina Hampaala teki hoidon, joka kesti lhes kaksi tuntia. En tiennyt yhtään mitä odottaa. Käyn säännöllisesti naprapaatti Merja Avolan hoidoissa, koska jalkani tahtoo kääntyä väkisin väärään asentoon ja tässä kirjoittaessani saan itseni Fustrasta huolimatta välillä kamalaan jumiin. Merja toipuu nyt olkapääleikkauksesta, joten oli kivaa päästä testaamaan jäsenkorjausta.

Hoito oli tavattoman lempeää mobilisointia, rauhallista painelua ja jäsenten liikuttelua, johon itsekin osallistuin. Kristiina sanoi, että kotona sitten lepoa, koska hoito vastaa kymmenen kilometrin lenkkiä. Ajattelin että whaaat? Ei ole mahdollista. No nyt kun istun tässä tuolilla ja kohta vuorokausi on kulunut, voin vain todeta, että joo, varmaan vastaa, koska jalat ovat ihan poikki. (Siis väsyneet, on ne edelleen yhdessä kappaleessa.)

Hoito on ikivanhaa suomalaista kansanperinnettä, jotka tutkitaan mm. Kuopion yliopistossa. Se perustuu kineettisen ketjun ja nestekierron tasapainottamiseen asiakkaan omia liikeratoja hyödyntäen. Hoito alkaa jaloista, ja koko keho käydään läpi. Kristiina suositteli seuraavaa käyntiä kolmen viikon päästä, kun tämän ensimmäisen hoidon hyödyt on saavutettu. On kiinnostavaa, että jotain on laitettu kropassa käyntiin, joka jatkuu hitaasti itsekseen. Hoito tehoaa monenlaisiin virheasentoihin ja kiputiloihin kuten iskias, jäätynyt olkapää, tennis- ja golfkyynärpää, skolioosi, nivelrikko, noidannuoli, penikkatauti, päänsärky, huimaus, tinnitus, fibromyalgia ja esim. yläselän nikamien virheasennosta johtuva hengenahdistus. Hoito maksaa 90€ ja ensimmäisestä hoidosta on nyt kahdenkymmenen euron alennus.

Hoidon jälkeen olin väsynyt ja raukea. Menin terassille lukemaan Marja Aarnipuron uutta dekkaria – Ikäneidon testamentti, jonka sain häneltä lahjaksi torstaina omistuskirjoituksella varustettuna. Siinä lukee: Hannalle, rakkaalle höpsölle ystävälleni, lukuiloa! Hehehe! Mua naurattaa olla höpsö, mikä liittynee höpsöyteen.

Ikäneidon testamentti
Kirjailija, Apu-lehden päätoimittaja, ystäväni Marja Aarnipuro ja minä maireina!

Kirja on itsenäinen jatko edelliselle Marjan dekkarille, Maakellarin salaisuus. Kummassakin seikkailee toimittaja Kaarina Riikonen. Kirjan alku on lupaava. Se vie heti mennessään ja siinä on jotain samaa, kuin komisario Palmu –elokuvissa. En osaa selittää miksi. Ehkä syynä on se, että tapahtumat ovat minulle tutuissa paikoissa.

Sitten makeaksi lopuksi reseptiin. Meillä siis kasvaa raparperiviidakko. Varsia on enemmän kuin mitenkään kykenen käyttämään hyödyksi, mutta onhan raparperiherkut alkukesän ihanimpia sulostuttajia. Piirakat ja kakut on kaikki aika samanlaisia ja olen leiponut niitä jo triljoona elämäni aikana, joten etsin kokoajan uusia ideoita. Nyt uunista tuli ulos ihan erilainen herkku. Pohjana on mehukas kakku ja sen päälle mantelimarenkiin sekoitetut raparperin palat. Jos haluat pökertyä raparperionnesta – tee tämä!

Raparperikakku

Pohja

120g huoneenlämpöistä voita

100g (1,2 dl) sokeria

3 kanamunan keltuaista

150g (2,3 dl) vehnäjauhoja

50g (0,7 dl) perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1,5 dl maitoa

Raparperimarenki

3 kananmunan valkuaista

150g (2,5dl) tomusokeria

50g (1dl) mantelijauhoja (jauhettuja manteleita)

400g pieniä raparperinpaloja

20 cm halkaisijaltaan oleva irtopohjavuoka

Uuni 170°C

Valmistele kakkuvuoka laittamalla sen pohjalle ja reunoille leivinpaperia. Saat paperisuikaleet pysymään vuoan reunoilla sipaisemalla vuokaan muutaman pyyhkäisyn voita. Paperi tarttuu siihen mukavasti.

Erottele keltuaiset valkuaisista varoen, ettei pisaraakaan keltuaista tule valkuaisten joukkoon, tai marenki ei onnistu.

Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi ja lisää keltuaiset taikinaan yksi kerrallaan hyvin sekoittaen. Sekoita keskenään kuivat aineet, vehnä- ja perunajauhot ja leivinjauhe. Lisää sitten taikinaan vuorotellen jauhoseosta ja maitoa ja sekoita taikina tasaiseksi.

Levitä taikina vuokaan ja tasoita pinta lastalla. Paista 170° asteisessa uunissa noin 20 min. Pohja saa tulla lähes kypsäksi.

Lasku uunin lämpö 160 asteeseen.

Pilko raparperit noin sentin paloiksi. Paksut varret tulee halkaista ensin neljään osaan, ohuemmat käyvät sellaisinaan. Palojen tulee olla vain pikkusormen pään kokoisia, tai ne eivät kypsy marengin seassa.

Vatkaa valkuaiset puhtaassa metalli tai lasikulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon sokeri vähitellen reippaasti vatkaten, kunnes saat kovan ja jämäkän vaahdon. Sekoita joukkoon mantelijauho ja sitten raparperin palat ja levitä seos kakun päälle. Paista kakkua 160 asteessa n. 20 minuuttia kunnes pinta on saanut vähän väriä.

Anna kakun jäätyä hetki ja poista sitten varovasti vuoan reuna ja paperit. Anna jäähtyä kokonaan, siirrä tarjoiluvadille ja siivilöi pinnalle tomusokeria.

Ai ai että se on hyvää!

Ihanaa sunnuntaita!

Hanna

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.