Hanna Sumari
Hanna Sumari

Keksihyllyindeksi

Istuin kolmikymppisen naisen kanssa samassa tilaisuudessa. Nainen kertoili elämästään. Hän oli käynyt kuvataidepainotteista koulua ja nauttinut suuresti päivittäisistä parituntisista kuvaamataidon tunneista, joilla oli saanut piirtää ja maalata päivittäin. Hän oli hiljattain suorittanut kaupallisen alan opintonsa loppuun ja vasta aloittanut työelämässä vakituisesti.

Puhuimme myös hiukan politiikkaa ja hämmästelimme Donald Trumpin politiikkaa ja kuinka hän lupaa asioita joita ei oikeasti voi mitenkään pitää. Nainen totesi, että kyllä Suomen talouspolitiikkakin ahdistaa. Hän oli vasta alkanut maksaa veroja. Koko palkka ei tullutkaan enää käteen. Hän pohti pettyneenä mitä hän muka verorahoillaan saa. Hän harkitsi vakavasti muuttavansa johonkin toiseen maahan töihin.

Hetkeen en pystynyt hengittämään. Kun ilma taas kulki, suljin suuni.

Siinä me istumme Helsingin keskustassa. Ulkopuolella näkyi katutyö ja puisto. Nainen oli nauttinut elämästään 30 vuotta maksamatta lainkaan veroja. Käynyt koulut, saanut rokotuksia ja tukea opintoihinsa, asumiseensa. Ajellut pyöräteitä, käynyt ehkä uimahallissa ja vaeltanut metsässä elänyt suunnitellussa ympäristössä ….. Asunut maassa jossa aivan kaikki toimii. Siis aivan kaikki. Olin niin pöyristynyt etten saanut sanaa suustani.

Eilen kehä kolmosen ruuhkat pääsivät valtakunnan uutisiin saakka. Puoli tuntia kauemmin oli joltain kulunut työmatkaan. Se on inhottavaa. Valitusten kuoro on mittava, kun sekä kehä ykkösen että kehä kolmosen ja yhden sillan korjaukset tehdään samaan aikaan. Ja lauluhan on sama joka kesä. Kaikki itkevät kovaan ääneen, kun kadut ovat auki. Kaikkialla korjataan. Tämä ikuinen valitus vituttaa.

Soisin, että tuo nainen muuttaisi jonnekin. Mihin tahansa, paitsi ehkä toiseen pohjoismaahan. Ehkä hän huomaisi mitä verorahoillaan saa. Ehkä näkisi kuinka Suomessa kaikki toimii. Aivan kaikki. Puhdas, toimiva ihana maa, jonka kadut korjataan, liikenneympyrät ja kadun varret maisemoidaan, jossa ihmisillä suurimmaksi osaksi on katto pään päällä ja kaikista pyritään pitämään huolta, kouluttamaan ja antamaan mahdollisuus harrastaa ja elämä on turvallista.

Suomessa haukutaan mielellään itänaapuriemme tieverkoston laatua. Miettikää siis hetki ennen valitusta kun omaamme korjataan ja se aiheuttaa ruuhkaa. Joustakaa ja lähtekää aikaisemmin matkaan.

(Toki ymmärrän olevani etuoikeutettu, kun voin usein valita, koska lähden liikenteeseen, eikä minulla ole pieniä lapsia jotka on haettava tietyyn aikaan päiväkodista, mutta valittamien ei auta silti)

Kun sataa lunta ja sitä kasataan joka paikkaan ja parkkipaikat vähenevät, lähtekää aikaisemmin ja etsikää paikka. Kun junat eivät kulje kovalla pakkasella, ymmärtäkää se. Systeemi ei kestä kovia pakkasia, joita on kuitenkin aika harvoin. Varmaan kiskot ja vaihteet ja koko baletti voitaisiin lämmittää. Mitä sanoisitte, jos nostettaisiin vähän veroja, että se voitaisiin tehdä?

Puhiun tästä taksikuljettajan kanssa tänä aamuna matkalla lentokentälle. Kysyin kehäteiden ruuhkista. Hän sanoi että pahat ovat, matkoihin täytyy varata enemmän aikaa ruuhka-aikoina. Noin se menee, jos halutaan että tieverkosto on kunnossa. Täytyy rempata. Hän suhtautui asiaan positiivisesti ja sanoi että täällä Suomessa kaikki ajatellaan negatiivisen kautta (jonka totesi myös Mika Häkkinen Teemu ja supertähdet –ohjelmassa, syyksi miksi ei niin viihdy Suomessa.) Olimme kuljettajan kanssa samaa mieltä ja hän laukaisi lopuksi hauskasti: Mulla on sellanen keksihyllyindeksi. –Mikä se on? No, niin kauan kun kaupassa on kymmenen hyllymetriä erilaisia keksejä, niin meillä menee kyllä aika hyvin.

Lähden ostelemaan keksejä.

Hanna

P.S. kuulin kun joku kertoi radiossa, että Englannista saapunut vieras oli päivitellyt kuinka ihanaa täällä on liikkua, koska ei ole ruuhkia ollenkaan. Se on se mihin vertaa.

Kommentit (35)

  1. Liisa

    Ystäväni oli opettamassa Kongon pakolaisille ”puskassa” kotitaloutta joitakin vuosia sitten.
    Suomeen tultuaan hän katsoi Kouvolan Prisman keksihyllyä ja häneltä pääsi oksennus. Kontrasti oli liian suuri.
    Kiitoksia ihanista myönteisyyttä levittävistä jutuistasi!

  2. Oscari

    Hanna hyvä, kirjoitat arvokasta asiaa. Vuosituhannen vaihteessa Oxfordilainen ystäväni vieraili Helsingissä, jota ansiokkaasti esittelin. Hän totesi, että miksi esittelen vain kaupungin pintapuolta ja hän halusi nähdä suomalaiset slummit.

    Ensin vein hänet Kallioon, Hermanniin jne. Hän nauroi minulle. Sitten menimme Kontulaan. Myllypuroon ja pahamaiseen Vuosaareen. Ja hän onneton intti, että miksi piilottelen Helsingin slummeja. Totesin, että nämä ovat kaupungin ns. slummit ja pahimmat osa-alueet.

    Kyllä hän totesi, että jos tämän pahempaa ei löydy, niin tämä on todella keskiluokkaista asumalähiökultturia. Vieraani oli historioitsija.

    Itse arvostan joka päivä suomalaista hyvinvoititivaltiota, jonka ansiosta olen saanut jo kymmenen vuoden jatkoajan elämälleni. Sydänproteesin takuuta on vielä jäljellä pari vuosikymmentä.

  3. Elina Mäkinen

    Hei Hanna,
    palaan tähän kirjoitukseesi viikoittain, jotenkin rauhoittaa omaa mieltä tämä sinun tekstisi.Ehdinpä jopa lukea kommentit.
    Kaikki olemme eri elämäntilanteessa, jossa katsomme verojen maksua, ruuhkia tai mitä milloinkin. Yli 20 vuotta yrittäjä ja työnantajana ovat muovanneet minun näkemystäni. Ja olen kohdannut samalla tavalla ajattelevia uusia työntekijöitä kun tuo mainitsemasi kolmekymppinen. Riippuen tilanteesta olen kauniisti keskustellut asiasta tai ”antanut tulla täydellä laidalla”
    Vaikka maksaisin kuinka paljon tahansa veroja, en koskaan saa maksettua sitä mitä elämä on minulle tarjonnut: alkaen omasta syntymästä ja nyt ehkä olen puolessa välissä (+40). Kaikkien tänne kommentoineiden veromarkat ja eurot menivät varmasti neljään sydänleikkaukseeni ja esikoiseni hätäsekstioon (sunnuntaina, tuplapalkalla yliopiston sairaalassa!!) ja sen jälkeisiin kuukausiin teholla. Puhumattakaan että lapseni käyttää päivähoitopalveluita, neuvolaa, koulua ja tietysti niitä teitä,metsää, uimahallia ja ties mitä.

    Ulkomailla (Euroopan ulkopuolella) asuneina, olemme mieheni kanssa kiitollisia ja onnellisia kaikesta hyvästä ja toimivasta kotimaassamme. Tämä ei tarkoita, etteikö asioita voisi tehdä toisinkin ja korjata joitakin asioita. Totta on, että kaukaa näkee paremmin maamme hyvinvoinnin.
    Hyvää kesää kaikille, Elina

    p.s pidin keksivertauksesta!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.