Laatua ja palvelua – henkilökohtaisesti

Olen surullinen koska kivijalkakaupat kuolevat. Netistä tilaaminen on helppoa, nopeaa tavallaan vaivatonta ja onhan se nastaa, kun kiireessä ei tarvitse etsiä parkkipaikkaa kivijalkaliikkeen läheisyydestä, vaan kamat toimitetaan käytännössä sisään kotiovesta. Tilasin pari ihan varmaa juttua joululahjoiksi tutun liikkeen nettikaupasta ja ne saapuivat valmiiksi kauniisti pakattuina kotiin. Erittäin jees.

Mutta sitten on se mutta. Ja se on palvelu, second opinion, fiilis ja kaikki se, mikä liittyy ihmisten kohtaamiseen, ostamisen rituaaliin ja muistoon siitä hetkestä, kun on hankkinut jotakin ihanaa itselleen tai lahjaksi. Olen tosi ihmeissäni ja pahoillani kivijalkaliikkeiden kuolemasta.

Olin toissapäivänä Marbellassa ja menin siellä apteekkiin, koska mun niskat on aivan järkyttävässä jumissa väärien työasentojen takia. Päätä särki inhottavasti.

Olen käynyt samassa apteekissa eri reissuilla kolme kertaa ja siellä on aivan mielettömän hyvä palvelu. Sama nuori nainen on palvellut minua siinä pienessä apteekissa myös edellisillä kerroilla ja hän kysyy aina juurta jaksain mikä on ongelma. Päänsärkyyn sain särkylääkkeen lisäksi magnesiumia, johon oli lisätty B 16 vitamiinia rentouttamaan lihaksiani. Hän muisti minut jo kahden käynnin jälkeen ja kysyi olinko ottanut säännöllisesti vitamiineja, jotka ostin edellisellä kerralla. Tuli hyvä fiilis ja juteltiin siinä samalla yhtä ja toista. Muun muassa lumisesta talvesta Suomessa.

Kun kävelin sitten siinä pitkin merenrataa ja päänsärky katosi 25 minuutissa, kuten neito lupasi, mietin, kuinka kivaa hyvä palvelu on. Ja se pieni hetki jossain liikkeessä myyjän kanssa. Sitähän palaa aina samaan paikkaan, jossa tuntee pienen ystävyyden, hauskuuden ja suopeuden väreilevän ilmassa.

Aikanaan ostin kaikki parhaat vaatteeni Kapteeninkadulta Big Timesta. Kävin siellä vuosikausia,  tarkalleen ottaen 20 vuoden ajan. Ja tiedättekö mitä? Ensimmäisetkin ostokset sieltä ovat edelleen vaatekaappini parhaimpiin hankintoihin lukeutuvia superlaadukkaita aarteita. Miksi menin aina sinne? Koska upea Eva-Maria Mittler osasi valita minulle aina parhaat jutut. Sain kupin espressoa siinä sovitellessani ja juttelimme tärkeimmät kuulumiset. Eva-Marian maku ja tyylitaju ovat pettämättömiä. Big Time lopetettiin viime kesänä ja koen sen valtavana menetyksenä. Luotettava liike ja paras makutuomari ikinä ovat enää muistoissani.

Nyt lopettaa ihana My o My, jonka perustamisen 10 vuotta sitten muistan niin hyvin. Syy lopettamiseen on korkeat kiinteät kulut ja vaihtoehtona olisi ollut heidän kukoistavaan nettikauppaansa panostaminen. Mutta se ei kiinnosta My o Myn omistajaa, ihanaa Pauliina Louhiluotoa.

– Se olisi tarkoittanut sitä, että teen työtä varastossa, ja minipalkalla oleva työntekijä on pakkaajana. Ei ollut mun juttu. Halusin olla kivijalkakauppias, kohdata asiakkaan ja antaa hyvää palvelua.

Aiemmin on lopettanut jo monta muuta tuttua liikettä, joista ostettuja ihanuuksia vaatekaapissani edelleen on. Hyvää laatua, vuosia kestäviä juttuja, jotka ilahduttavat edelleen. Jopa T-paidat jotka ovat kestäneet täysin kurantteina kahdeksan vuotta! Kahdeksan!!! Niitä on kolme. Keltainen, musta ja lila. Ribbipuuvillaa.

Yhdistän siis ostokokemukseen kolme asiaa: Palvelun, kohtaamisen ja laadun. En millään haluaisi luopua niistä. Mutta kyllä pienet liikkeet varmaan kuolevat kaikki. Koska mitä voi tehdä? Kaupat toimivat showroomeina, joissa tuote sovitetaan ja sitten etsitään sama tuote netistä halvimpaan mahdolliseen hintaan.

Voisiko tyhjiin tiloihin tulla kahviloita? Tuhansien kahviloiden kaupunki. Palvelevia kahviloita, joissa olisi huippu hyvää kahvia ja kotoisa fiilis. Kahvilakohtaamisia? Koska kuumaa kupillista ei voi ostaa netistä. Voisin perustaa itsekin yhden. Mutta jos vuokrat ovat taivaissa samoin kuin työntekijäkustannukset, ei niitä kahvilla makseta. Kunpa jotain keksittäisiin, etteivät kaupungit ja kohtaamiset kuolisi.

 

Hanna

 

 

Kommentit (2)
  1. Hanna-leena Renholm
    27.1.2019, 23:05

    Vielä on jäljellä hyviä kivijalkajauppoja, esim Nimm Pohjoisella Rautatienkadulla. Palvelee meitä aikuisia naisia farkkuostoksilla.

    1. hannasumari
      28.1.2019, 09:37

      Hyvä Hanna-Leena!
      Ja teitä me tahdomme tukea!
      Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *