Lähiloma ja kaupparetki muka ihan rennosti

Staycation-loma tarkoittaa lomaa, joka vietetään lähellä kotia. Mua ärsyttää suomen kielen hylkääminen. Lähiloma on aivan kelpo ilmaisu. Muutenkin kaikenlainen typerä hienostelu on uuvuttavaa. Sitä paitsi kaikki eivät ymmärrä mitä staycation tarkoittaa, mutta jos puhut lähilomasta, tulet varmasti paremmin ymmärretyksi.

En ole kuitenkaan kirjoittamassa suomen kielestä vaan lähilomasta, jonka vietin pari päivää sitten Espoossa. Se oli myös mikroloma ja urheiluloma. Se vei aikaa pari tuntia. (Okei voi olla, että olisi parempi kutsua sitä retkeksi, mutta se tuntui lomalta, joten pitäydyn siinä!)

Lähimatkailija on juuri pyöräillyt minkä kintuistaan pääsi ja on aivan hiessä lasi lehtikuohua kädessään

Sain idean tähän juttuun tämän aamun Hesarista, jossa puhuttiin nimenomaan staycation-lomasta Espoossa, Vantaalla ja Helsingissä. Aihe oli kiinnostava, koska siinä luvattiin kertoa kivoja paikkoja joita voi kyseisissä kaupungeissa käydä hämmästelemässä. Juttu oli luvattoman huono. Siinä oli virheitä mm. Kauppahalli sekoitettiin Hietsun halliin ja Leppävaara oli muuttunut Leppävuoreksi. Muutenkin tutustumiskohteita oli vähän ja ne olivat kaukana toisistaan. Mutta nyt kun olen marmattanut lähes tuhannen merkin verran, kerron omasta lähilomastani – se oli hauska, avartava ja haastava.

Sain kutsun tulla tutustumaan uuteen K-Supermarket Lasihyttiin Espoon Kauklahteen. Sen jälkeen, kun aloin tehdä Mitä tänään syötäisiin? Perjantai –ohjelmaa ovat K-kaupat tulleet tutuiksi uudella tavalla. Omat ostokseni teen aina samoissa kaupoissa kodin lähellä, mutta nyt olen oppinut, että kaupassa voi olla huippukokin pitämä upea ravintola, siellä voidaan myydä lähes viisi tonnia sushia viikossa ja että kaupat eivät todellakaan ole toistensa kopioita, vaikka kuuluisivat samaan ketjuun. Siksi Kauklahden kutsu kiinnosti. Sitä paitsi Kauklahti on outo paikka. Sitä halkoo junarata, jonka toisella puolella on miltei idyllinen pikkukylä ja toisella puolella suuri tehdasalue, jossa on mm. Lumenen tehtaanmyymälä (erittäin kannattava paikka vierailla!) Kauklahdessa on myös kirppis, josta olen ostanut kerran muutamalla kympillä ihanan vanhan kettupalaturkin, jota tyttäreni sittemmin kielsi minua käyttämästä. Julkisuuden henkilö ei saa käyttää eläimen karvaa. Asia selvä.

En tavallaan ajatellut, että uusi kauppa on Kauklahdessa, jotenkin sivuutin sen ja katsoin vaan Google mapista kauanko sinne kestäisi ajaa fillarilla, koska se nyt kuitenkin oli Espoossa, jossa asun. 34 min meiltä kotoa. Mahtavaa! Siis päätin lähteä matkaan fillarilla. Kuulun siihen ihmistyyppiin, joka tähtää täsmällisyyteen. Siihen ei kuulu saapua paikalle 10 min etuajassa, vaan juuri täsmällisesti. Koska lisäksi olen ikuinen optimisti, saatan joskus myöhästyä hiukan, mutta inhoan myöhästymistä. Joka tapauksessa lähdin matkaan 34 minuuttia ennen kahta, jolloin tilaisuuden piti alkaa. Puhelimen GPS kertoi reitin ja minä poljin vihreällä Jopollani mielenvikaista vauhtia. En osaa pyöräillä sillä lailla rennosti. Poljen aina niin kovaa kuin jaksan. Se ei välttämättä ole mitään huippuvauhtia, mutta täysiä menen.

Viiniä ruokakaupassa
keittiömestari Joachim Silfver vastaa 20 paikkaisen ravintolan menusta.
Toimittajat maistelevat! melkomoiset herkut!
Kai maistui hullun polkemisen perästä! 🙂

Fillarissani ei ole vaihteita ja jumalaisen kaunis Espoo näytti minulle parastaan. Kumpuilevan maaston, jonka teiden molemmin puolin oli kauniita omakotitaloja eri aikakausilta. Pihat oli hoidettuja ja pientareilla tuoksuivat kilpaa syreenit ja kielot. Kurjenpolvet kukkivat ja leinikit loistivat keltaisina. Mutta kaunis kumpuileva maasto sai minut läähättämään ja tuijottamaan kelloa. Googlen arviot kävelyvauhdista ovat naurettavia, niin hitaasti ei pysty kukaan kävelemään, mutta vauhti pyöräilyyn oli jotain ihan muuta. Silti ylämäkiä puuskuttaessani ehdin ajatella, kuinka kauniissa ympäristössä poljin ja kuinka vähän oikeastaan Espoon alueista tiedän. Olen elänyt suurimman osan elämääni Helsingissä ja nyt 20 vuotta Espoossa, josta yleensä ajan pois jonnekin, vaikka aivan kodin lähialueet ovat toki tuttuja ja kovin kauniita.

Olin perillä K-Supermarket Lasihytissä täsmälleen klo 14.00 janoisena ja aika hikisenä… Ja eikös ne olleet aloittaneet tilaisuuden etuajassa! No ei se mitään, liityin joukkoon ja saimme tutustua vielä keskeneräiseen kauppaliikkeeseen, jonka avajaiset oli tulossa. (Liike avattiin viime torstaina)

Retki vielä avaamattomassa kaupassa oli hauska ja kiinnostava. Kauppiaspariskunta Erkki ’Eki’ Zaiedman ja Eija Voutilainen ovat saaneet tehtyä pienen ihmeen. Kaupassa on viinibaari, jossa voi maistella viinejä tapasten kanssa ja juustohuone, jossa ainoana paikkana Espoossa myydään mm. ihania Lentävän lehmän juustoja. Tapaksista vastaa keittiömestari Joachim Silfver ja saimme pienet maistiaiset ja voi pojat! Ne veivät kielen mennessään.

Heinäkuussa kaupan tiloihin muuttaa myös jo legendaksi muodostunut Maxin kala. Max Grönholm on valittu Espoon positiivisimmaksi ihmiseksi, hän on yksi Espoon nähtävyyksistä kalakauppansa lisäksi! Maxin juttu on aina vain tuore kala ja valmiit kalaherkut.

Kaupassa on myös Halmeen leipomo, jossa leivotaan herkkuleivonnaisia ja rapeakuorista leipää alusta asti itse, ei siis paisteta pakasteita. Erikoisuus oli myös ehkä maailman pienin kahvipaahtimo.

Sellainen on uusi kauppa Kauklahdessa, kokemisen arvoinen paikka! Hyvä retkikohde kerrassaan!

Tunnin kierroksella kaupassa ehdin mukavasti jäähtyä herkuttelun ja tiedon lomassa ja ajattelin ajella ihan rauhassa kotiin, ottaa kuvia ja kerätä kieloja ja muita kedonkukkia. Mutta mitä kävi? Poljin mielenvikaista vauhtia tietenkin! Ei kukan kukkaa matkassa eikä ainuttakaan valokuvaa. Hyvä treeni tuli tehtyä ja seuraavana päivän ja vielä sitäkin seuraavana polvi kertoi, että venyttely kuuluu treeniin, mutta vähiinhän se jäi.

Joka tapauksessa reissu oli kuin pieni loma, vaikka vain muutaman tunnin mittainen. Näin alueita, joita en ollut aiemmin nähnyt, paljon kauniita paikkoja, sain maistaa herkkuja, kuten lomaan kuuluu ja tein vielä hyvän treeninkin. Loma on katko arjesta, vaikka lyhytkin! Kivaa oli!

Mutta suosikaa lähimatkailua! Ja hei käsi ylös, kuinka moni on ajatellut tehdä turistikierroksen kotikaupungissaan, mutta oletko tehnyt? Tee!

Hanna

Kuvat K-Supermarket Lasihytin Facebooks-sivulta

Kommentit (2)
  1. No varmasti oli ihana lomanen! Ja kuten totesit, meillä Espoossa on niin kaunista, Espoosta on moneksi, on meri ja järviä, kaupunkimaisia olosuhteita ja maalaismaisemaa, jokaiselle jotakin. Itse olen nyt niin viehättynyt Espoonkartanon maisemista ja koskesta, pari kertaa nyt Laurinlahdesta fillaroinut sinne koskenpauhua ihastelemaan. Seuraavalla kerralla täytyy ajoittaa niin, että kerkiää mennä katsastamaan tuon uuden kaupan.Kivaa kesää sulle!

  2. hannasumari
    17.6.2019, 21:57

    Kiitos ja kiitos samoin Pirjo!
    Ja niin totta – Espoosta on moneksi.
    Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *