Lapset ravintolassa

Otin ravintolan seisovasta pöydästä ruokaa, kun vieressäni oli äiti ja ehkä nelivuotias lapsi.

Äiti kysyi lapselta – otatko keittoa?

Lapsi: en ota.

Otatko perunaa?

En ota!

Haluatko vähän keittoa?

EN!

Kulta, otatko salaattia?

En ota.

Otatko keittoa?

En!

Saako äiti ottaa keittoa?

Tässä vaiheessa minun oli pakko poistua, koska päässäni kuumeni niin, että sekä keitot, perunat että salaatti olisivat alkaneet kiehua pelkästä katseesta. Lapsipolon olisi pitänyt siis paitsi päättä itse mitä syö jättisuuresta buffet-pöydätä, myös päättää saako hänen äitinsä syödä!

Kun myöhemmin kävelin perheen ohi, söi äiti soppaa ja lapsi jäätelöä, sisko ja isä salaattia.

Näitä tilanteita, jossa pienet lapset laitetaan päättämään asioista, joista he eivät voi päättää, näkee päivittäin. Se on toivottoman ahdistavaa. Olen surullinen lapsen puolesta, että hänen lepsut vanhempansa, eivät kykene kantamaan pöytään lautasellista keittoa ja sanomaan – ole hyvä.

Samat vanhemmat kysyvät lapsilta, että puetaanko päälle? Laitetaanko haalari päälle? Pistetäänkö pipo päähän? Tai vielä hullummin – haluatko pukea päällesi?

Ahdistunut lapsi kiemurtelee itsensä ympäri ja sanoo EI! Sen sijaan, että aikuinen sanoisi: nyt laitetaan vaatteet päälle. Nyt autan sinulle haalarin päälle ja pipon päähän, sitten me mennään ulos.

En kestä sitä, kuinka aikuiset ihmiset tuntuvat pelkäävän omia lapsiaan, eivätkä tahdo sanoa heille ainuttakaan kieltoa, määräystä tai faktaa. Lapsia halutaan miellyttää ja antaa muka vaihtoehtoja, vaikka lapsella ei ole eväitä ratkaista niitä. Jos on ruoka-aika, on syötävä ruokaa. Miksi tehdä yksinkertaisesta asiasta lapselle hankala vaihtoehtotehtävä. Aikuisen olis syytä mennä päätöksentekokurssille.

Usein puhutaan, että Suomi on lapsikielteinen maa. Kun lapsi viedään ravintolaan, vanhemmat saavat paheksuvia katseita. En ihmettele sitä ollenkaan, jos lapselta ei kielletä muutamaa perusasiaa: Ravintolassa ei huudeta, koska se häiritsee muita. Ravintolassa ei saa juosta, koska se on vaarallista. Pieni matalalla kipittävä lapsi, voi jäädä tarjoilijan jalkoihin ja voi sattua onnettomuus. Kuumaa ruokaa tai lasinsirpaleita voi lentää lapsen päälle. Lisäksi pöytien välillä juokseminen, johon myös usein kuuluu huutamista, häiritsee muita ihmisiä. Ota muut ihmiset huomioon!

Satuin olemaan Turussa huhtikuussa päivänä, jolloin vietettiin Perheet safkaa –tapahtumaa. Ravintola, johon menin, oli kuin hollitupa tai Bombayn asema. Aikuiset istuivat ja juttelivat keskenään ja lapset juoksivat pitkin salia kilpaa ja kiljuivat. Kullannuppuja oli juoksemassa kymmenkunta ja joukkoa säestivät syöttötuoliin vangitut pienemmät sisarukset. Viereisessä pöydässä oli nainen kahden lapsensa kanssa. Molemmat huusivat äitiä ja tämä selasi kännykkää edes katsomatta lapsiinsa. Se oli maanpäällinen helvetti. Tilassa kaikui ja korvissani soi, päässä tuntui viiltävä kipu.

Ei lapsia voi viedä ravintolaan käyttäytymään, kuin pienet villipedot. Lapsia täytyy opettaa. Ei kotonakaan pitäisi kenenkään nousta pöydästä ennen kuin kaikki ovat syöneet. Eivät lapset haluaisi istua siinä paikoillaan. Mutta kun heidän kanssaan keskustelee ja he ovat olemassa niin, että aikuiset ovat heille läsnä, kyllä se sujuu. Ja jos ei suju, täytyy opettaa, eikä antaa periksi.

Väillä lapset saavat raivareita eivätkä suostu mihinkään. Välillä lapset itkevät. Ei sellainen saa häiritä ketään, se on elämää, eivätkä lapset osaa vielä kaikkea. Se on eri asia, kuin se ettei piitata mistään mitään. Kun ollaan perheen kanssa ravintolassa, olisi syytä olla koko perheen kanssa, eikä niin että lapset hylätään sekoilemaan yleiseen mellakkaan ja aikuiset keskustelevat keskenään. Eivät perheet ole silloin yhdessä. Aikuiset ovat. Lapset on hylätty.

Hanna

 

 

 

Kommentit (308)
  1. Hyvä Hanna! Vanhemmat ovat turva ja opas. Isä ja äiti asettavat rajat, eivätkä kysy lupaa lapselta, koska se aiheuttaa turvattomuutta.

    1. Pätäön juokseminen seis
      6.6.2017, 14:17

      Tässä hyvä esimerkki, mitä päättömästä juoksemisesta voi seurata:
      http://www.iltalehti.fi/iltvautot/201706060094457_v1.shtml

  2. Liisa Nummela
    4.6.2017, 19:24

    Olen usein jo kaupassa ihmetellyt ,kun äidit kysyy. Lapselta ostetaanko sitä ,ostetaanko tätä.Itselläni on ollut neljä lasta ,kymmenen lasten lasta,ja viisitoista lastenlasten lasta. Enkä ole ikinä joutunut häpeämään ,heidän käyttäytymistään . Lapset kyllä ymmärtää ,kun niille selitetään ,miten missäkin paikassa käyttäydytään . Kun oltiin isoisänsä hautajaisissa , kaikki istui kirkossa aivan hiljaa ,melkein kaksi tuntia ,sekä muistotilaisuudessa ,söivät ,pöydässä ,samaa ruokaa kuin aikuisetkin ,ilman mitään ,valituksia ja istuivat pöydässä koko.tilaisuuden ajan ,vaikka nuorimmat olivat puolitoista vuotiaita . Käytöksen oppii kyllä kun sen opettaa ,

    1. Oikeinkirjoituskin on hyvä osata, kuten käytöstavat. Toiset ei osaa käyttäytyä ja toiset ei osaa kirjoittaa. Kumpaa sinä häpeät enemmän, nyt kun uudelleen luet julkaisusi? Lapset sentään oppivat vasta elämää…

      1. Heidi, what a bitch! <3

      2. Heidi = Such a bitch!

      3. Efraimintytär
        5.6.2017, 17:44

        Järkyttävän huono, epälooginen ja perusteeton vertaus. Voin vastata Hannan puolesta: Huonosti käyttäytyviä lapsia, ei epäilystäkään. Hannan teksti on ihan sujuvaa. Oletkohan oikea henkilö puhumaan kirjoitusvirheistä? Tarkista vaikka ensin omasi. Kolmessa rivissä tekstiä kaksi virhettä on melkoinen määrä.

        1. Kirjoitin tälle Liisalle. En Hannalle. Hannan kirjoituksen kanssa ole täysin samaa mieltä.

          1. Ja nyt sulla on hyvä mieli? Minusta meni vähän otsikon vierestä.

            Toki, toivoisin vastedes, että tarkistat myös oman kirjoituksesi kirjoitusvirheistä.

          2. Äikänmaikka
            5.6.2017, 18:37

            Kyllä Heidi, jokainen meistä ymmärsi kenelle kirjoitit myöskin kirjoitusvirheitä ja vääriä sanamuotoja täynnä olevan kommenttisi. 🙂

      4. Kovin on ahdasmielinen ajatusmaailma,kun häiritsee oikeinkirjoitus. Kirjoittaminen ei ole kaikille yksiselitteinen asia kuten ei lukeminenkaam,he osaavat kuitenkin käyttäytyä mitä suuremmissa määrin

    2. Äippä x 2
      5.6.2017, 18:45

      Liisa, kirjoitusvirheitä vilisee häiritsevästi, mutta asiaa puhut. Hannan teksti täyttä asiaa!

      1. Liisa,
        Hienoa jos sinun lapset ja lapsenlapset jne. osaavat käyttäytyä hautajaisissakin hyvin. Voit taputtaa itseäsi olkapäähän ja kehua hyvää vanhemmuuttasi. Mutta vanhemmille joilla ei ihan noin hyvin käyttäytyviä lapsia ole niin suon myötätunnon, koska minustakin hautajaisissa on ikävä istua ja koko tapahtuma on täynnä surua ja soisin sen loppuvan todella nopeasti ja arjen palaavan pian takaisin. En ihmettele, jos tavallinen lapsi ei jaksa istua hautajaisissa hiljaa 2 tuntia 🙂 (itseasiassa minusta se on normaalia ettei jaksa ja epänormaalia ja epäilyttävää, jos pieni lapsi jaksaa istua 2 tuntia hiljaa).

        Hannan kirjoituksesta olen samaa mieltä, että vanhempien ei pitäisi sysätä päätöksen tekoa pienelle lapselle vaan ottaa vanhemmuus ja kertoa mitä milloinkin tehdään. Lapset on toki erilaisia ja osa ottaa rajoitukset helposti vastaan ja osa itkee ja kiukuttelee rajoituksista mutta sekin on normaalia. Eli itkevä lapsi ravintolassa ei välttämättä ole paha asia vaan vanhemmat ovat juuri toteuttaneet vanhemmuuttaan ja lapsi on siitä pahoittanut mielensä ja purkaa pahaa oloaan.

        1. Ei pieniä lapisia hautajaisiin huutamaan
          8.6.2017, 08:47

          Pieniä lapsia ei kannata hautajaisiin edes raahata. Ja jos joku tuo sinne jonkun huutamaan, niin vieköön lapsen sitten ulos tilasta ja sama koskee muitakin paikkoja. Omaisia ja vainajaa pitää kunnioittaa sen verran, että ei annan oman jälkikasvunsa pilata omaisten tilaisuutta.

          1. Meillä lapset ovat olleet mukana hautajaisissa, ja näin on myös toivottukin. Lapsemme ovat olleet tuolloin iältään 1v, 4v sekä 5v.

            Ennen hautajaisia on kotona puhuttu siitä, millainen hautajaisten luonne on ja mitä hautajaisissa oikeastaan tapahtuu. Kotona on puhuttu siitä, kuinka hautajaisissa tulee käyttäytyä.

            Kirkossa onkin mennyt tosi mukavasti. Tosin kirkossa käyntiä on harjoiteltu useita kertoja aiemminkin, ja lapset tosiaankin tietävät, kuinka siellä ollaan.

            Varsinaisessa muistotilaisuudessa taas ei mielestäni voi olettaa, että lapset istuvat hiiren hiljaa, mikäli siis kyseinen muistotilaisuus kestää pidemmän aikaa. Toisaalta muistotilaisuus on myös muistotilaisuus, eikä lasten tarvitse ns. varastaa show’ta itselleen.

            Hautajaisista riippuen olemme siis joko antaneet lastemme leikkiä rauhallisesti toisten lasten seurasta tai poistuneet koko joukolla tilasta. Ihan pyytämättä. Siinä ollaan ajateltu lapsiamme, itseämme sekä toki tilaisuuden luonnettakin.

            Hyvin on toiminut.

        2. Käytöstavat kunniaan
          8.6.2017, 11:09

          Minulla on kolme pientä ja vilkasta lasta, enkä koskaan joudu häpeämään heidän huonoa käytöstä missään. Meillä oon säännöt, niitä noudatetaan. Voimme mennä huoletta ravintolaan, teatteriin, elokuviin tai ihan mihin vaan, niin alussa kun muistutan miten täytyy käyttäytyä, asiasta ei tarvitse toistamiseen sanoa. Kotoa se oppi lähtee ja sillä piste. Äitinä itsekään en voi sietää ravintolassa juoksevia ja kiljuvia lapsia jotka törmäilevät pöytien välissä sinne tänne.
          Kirjotuksesi Hanna upposi naulan kantaan, tässä voisi jotkut vanhemmat ilman loukkaantumista miettiä, miten heidän oma perheensä käyttäytyy julkisissa paikoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *