Leijonan karjahtelua kuntosaliin, kukkia ja silkkilakanoita asuntoautoon!

Yhtäkkiä mä huomasin, että mun unelma oli vaivihkaa toeutunut. Vaikkakin paluu kotimaahan maanantaina lopetti kaikenlaisen lempeän löysäilyn tykkänään. Heti maanantaina, koneen laskeuduttua neljältä iltapäivällä, suuntasin suoraan kahteen tapaamiseen. Olin kotona vasta kymmeneltä illalla ja tiistaina maskiaika oli klo 6.30 kuten jokaisena aamuna ja sen jälkeen, koko viikon ajan

Täältä mä lähdin maanantaina aamulla varhain.

Vapauduin töistä viiden aikaan joka päivä ja siinähän tuntuu, että jipppiii! Ehdin lenkille. Mutta voin kertoa, että ei toivoakaan. Kun viimein olin kuuden hujakoissa kotona ja katsoin ulos pimeään ja märkään, vatsa nälästä kurnien, ei pieneen mieleenikään juolahtanut oikeasti lähteä ulos. Arvostan jokaista joka näissä säissä saa itsensä raastettua pihalle lenkkitamineissa. Minusta ei siihen ollut ja niinpä tähän hetkeen saakka, en ole liikkunut ollenkaan. Se on ärsyttävää, mutta ei siihen kuole.

Tänään kuitenkin menen salille treenaamaan ja mietin tässä, kuinka hauska olisi sellainen kuntosali, jossa olisi valtava määrä viherkasveja ja päivänvalolamput. Musiikkina voisi olla luontoääniä, aaltojen pauhua ja linnunlaulua. Keskellä salia olisi tietenkin suuri suihkulähde. Painonnosto kulmauksessa olisi videoseinä, jossa kävelisi levoton leijona karjahdellen välillä uhkaavasti. Onkohan tällaista paikkaa olemassa missään? No joka tapauksessa on ihanaa ulkoilla auringonpaisteessa palmujen katveessa ja aivan karmeaa koettaa lenkkeillä, kun taivaalta pukkaa jäätävää tihkua.

Kuntosali, jossa fiilis ja sisustus oli kuin tämän lautasen kuviointi! Eikä se olis jotain se!

 

Meidän kolmen viikon reissu oli silkkaa onnea ja yhtenä päivänä rantatietietä kävellessäni tajusin, että yksi mun ikiaikaisista  unelmistani oli toteutunut. Tiedätte ne amerikkalaiset elokuvat, joissa on se rantatalo korkeiden paasien päällä ja Atlantin aallot huuhtovat rantaa ja aurinko paistaa. Rannalla juostaan lenkkiä koiran kanssa ja usein tilanteeseen liittyy joku uhka, joten tunnelma ei ehkä ole siinä mielessä ihan unelmaa, mutta ne talot ja se meri ja aurinko! Ooolalllaa! Olen aina ajatellut, että olisi maailman ihaninta asua niin. Mutta se on ollut samanlainen unelma, kuin vaikka toive siitä voittaisi Lotossa päävoiton. Tai lapsen unelmasta olla kuin sadun prinsessa. Mutta mitä tapahtuikaan? Yhtäkkiä asuin villassa meren rannalla, en korkealla eikä meri ollut Atlantti, mutta aurinko paistoi, ja meri oli jalkojeni juuressa. Koiriakin sai rapsutella mielin määrin, vaikkeivät ne omia olleetkaan. Kyllä oli se unelmaa. Ja olen siitä niin niin onnellinen.

Tässä oli mun lenkkimaasto. Tasaista, ylämäet puuttuivat, mutta sykkeen saa ylös kun painaa meneään lujaa vauhtia! Kuvassa esittelen lahjaksi saamaani Adidaksen vyölaukkua. Aivan paras!
Meidän maisema aamuisin klo 8.00
Yhdeksältä näytti tältä! Voi elämä!

On jännä juttu muuten asua toisen ihmisen omistamassa talossa. Siinä on se fiilis, että miettii miltä tuntuisi, jos joku asuisi minun kodissani. Mutta kaikki ihmiset eivät niin tee. Sain kuulla, että parhaat vieraat tulevat Suomesta, Norjasta ja Ruotsista. Me piittaamme toisten omaisuudesta ja kohtelemme tavaroita hyvin. Toimintamalli ei ole se, että ’mitä väliä, eihän tämä ole oma’.

Oli myös ihanaa viettää paljon aikaa puolison kanssa. Meille sopii se, että olemme toistemme seurassa paljon ja teemme asioita yhdessä.

Kukkia oli hankittava myös sisälle. Löysin puutarhamyymälästä markettoja (Marketta – Argyranthemum frutescens) kerrottuina ja monen värisinä. Ne maksoivat 2,00 € /kpl!
Kukkia sisällä ja ulkona! Jess!

Voisi olla kivaa ajaa Espanjaan joskus kaikessa rauhassa omalla autolla. Nimenomaan kaikessa rauhassa siksi, että pitkään istuminen on aivan kamalaa. Mutta jos pysähtelisi tarpeeksi ja kävelisi tutkailemassa uusia kyliä ja kaupunkeja, se voisi olla hauska juttu. Voisin jopa kuvitella matkaavani sinne asuntoautolla. Olisikohan se kivaa?

Viime kesänä Sisustustoimittajat ry:n kesäpäivillä oli esittelyssä asuntoauto, joka oli sisustettu niin ihanasti, että olisin voinut muuttaa asumaan autoon välittömästi. En käsitä kuinka minulla ei ole siitä yhtään kuvaa, mutta sinne oli pedattu vuoteeseen Balmuirin lakanat ja torkkupeitot ja untuvatyynyt ja –peitot olivat muhkeita kuin poutapilvet. Rakastuin siihen. Siis kuvitelkaa – asuntoautoon! Mutta ihmisillä on kyllä erilaiset jutut, joita he tarvitsevat ympärilleen. Ja kyllä mun on vaikeaa olla onnellinen miljöössä, joka ei ole kaunis ja viihtyisä.

Mun asuntoauton peti olisi tätä luokkaa! Ralph Laurenin lakanat ja tyynyliinat. Ai että!

Tuolla ulkona sataa nyt täyttä päätä. Ei pauhaa meren aallot aurinkoiseen rantaan, vaan sade piiskaa ikkunoita. En mene tänäänkään ulos. Mutta kuntosali odottaa. Salilla ei ole ainuttakaan viherkasvia, vain suuri ikkuna länsiväylälle ja Hietaniemen hautausmaalle! Mutta mä laitan mun parhaat treenimusat soimaan luureihin, esimerkiksi Alice Cooperin ja Poisonin, ja treenaan.

Onnellista päivää -Hanna

Kommentit (8)
  1. Aa,että, kun ihanaa ollut teillä! Olenjoka päivä odottanut päivitystäsi aurinkoisilta rannoilta instaan ☀️Se on tuonut iloa kun uuden varaosan käyttöönottoa tässä harjoittelen(uusi polvi/2vkoa)elo ,kun on kovin suppealiikkeistä vielä tovin.
    Meidänkin unelma olisi viettää pidempi aika valossa,lämmössä,meren äärellä.Sitä kohti🙂

    1. hannasumari
      16.2.2020, 11:36

      Voi apua kuinka ihana viesti! Huomasin, että otin loppujen lopuksi todella vähän kuvia sieltä. JOtenkin keskityin nauttimaan vaan. Ei huono asia sinällään!
      Joo sitä kohti hei Unelmia kohti! Tsemppiä toipumiseen ja hei – tee kaikki mitä on neuvottu tekemään sen polven kanssa kotona. Älä jätä yhtään harjoitusta tekemättä. Se on todella todella tärkeää!
      Hanna

  2. Meidän kuntosalilla (jonne kohta suuntaan) on pari pölyistä muoviviherkasvia ja mustavalkoinen Schwarzenegger-seinämaalaus. Oon haaveillut että televisioihin saisi paikallisuutisten ja eläinsairaalaohjelmien sijasta pyörimään jonkun maisemavideon että voisi kuvitella pyöräilevänsä vaikka pitkin Italian mutkaisia teitä 🙂 Toi suihkulähde ja linnunlaulu kuulostaisi kanssa tosi ihanalta. Hyviä treenejä 🙂

    1. hannasumari
      16.2.2020, 11:33

      Raijis! Joo samaa mieltä tuosta että niissä monitoreissa/telkkareissa voisi pyöriä jotain mikä veisi ihaniin maisemiin – se olis tosi inspiroivaa! Ja kuta enemmän itsekin ajattelen suihkulähdettä, sen vakuuttuneemmaksi tulen ideasta!
      Kiitos – kohta lähden sinne!
      Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *