Maailman kaunein ja ihanin juhla, jonka merkitys selvisi vasta aamun sarastuksessa

Hanna Sumari istuu pöydän ääressä

 

juhlakattaus

Istuin eilen aikaisin aikaisin aamulla olohuoneessa täydellisen onnellisena. Koko koti tuoksui uskomattomalla voimalla kukkasilta ja seinissä viipyili edellisen päivän juhlien ihana tunnelma, joka oli täynnä naurua, hyvää tahtoa ja lämpöä. Hymy karehti suupielissä ja aurinko heitti ihania valoja sinne tänne osuen uskomattomiin kukkakimppuihin, joita ystävät olivat tuoneet.

Tuoksuvia kukkia

Sunnuntaina oli juhlat, joissa oli kymmenen onnellista naista.

Tapasimme toisemme seitsemän vuotta sitten, kun järjestin meillä aarrekarttaillan, johon kutsuin ihmisiä, joita en edes kaikkia ollut koskaan aiemmin tavannut. Värkkäsimme karttoja ja joukkueen nimeksi muodostui ihanat naiset. Olin tehnyt sitä ennen parikymmentä vuotta töitä kuin hevonen ja hoitanut tietysti perheen ja muut jutut samalla. Aikaa ei ollut jäänyt ystäville ja huomasin, ettei niitä oikein ollutkaan enää. Olin päättänyt muuttaa sen asian ja hassu aarrekarttailta muodostui itsessään omaksi aarteekseni, sillä jo ensimmäisestä tapaamisesta alkoivat meidän säännölliset tapaamiset. Tapaamme toistemme kodeissa, usein meillä, olemme käyneet Saarenmaalla meidän kesäkodissamme ja muutaman kerran myös ravintolassa. Ydin joukko on pysynyt samana kaikki vuodet, muutama on tullut lisää ja joku ehtii mukaan harvemmin.

Tapaamisten kaava on pysynyt vuodesta toiseen samana. Aarrekartat jäivät taakse, muistaakohan kukaan enää toiveitaan? Tai onko karttoja jäljellä – en tiedä, mutta aina syömme hyvin ja puhumme paljon. Emme juo viiniä vaan kahvia ja teetä, joskus nostamme yhden lasin samppanjaa. Emme juhli iltaisin vaan tapaamme yleensä viikonloppuna iltapäivällä.

Kun ihanat naiset tulivat sunnuntaina meille, oli pöytä katettu vihanneksilla, hedelmillä, hummuksilla, juustoilla ja leikkeleillä. Broccolinot, parsat ja vihreät pavut kypsensin kaatamalla trimmattujen vihannesten päälle kiehuvaa vettä 5-8 minuutiksi ja upotin ne sitten kylmään veteen. Kaikki muut vihannekset olivat raakoja. Keräsin laudalle porkkanaa, sokeriherneitä, suippopaprikaa, varsiselleriä, retiisejä, miniluumutomaatteja ja kurkkua. Tein hummusta, punajuurihummusta ja labnehjuustoa. Lisäsin laudalle vielä erilaisia leipiä, keksejä ja näkkileipiä. Juustolaudalla oli tuhkajuustoa, brietä, Blue Castelloa, munajuustoa ja muutamaa kovaa juustoa joita olin tuonut Saarenmaalta. Yhden laudan päälle kokosin Schwarzwaldin kinkkua, milanolaista salamia ja pepperonia. Pöytään päätyi vielä suuria oliiveja, taateleita ja ihania kypsiä päärynöitä.

Juhlakattaus

 

Juhllakattaus

 

juhlakattaus

 

Kuinkahan monta kertaa mahdoin siinä pöydän päässä istuessani sanoa sanat – kuinka ihanaa, että olette täällä!

Istuimme, söimme ja nauroimme. Kun jälkiruoan aika koitti, kymmenen naista korjasi pöydän kuten vain kymmenen naista sen voivat tehdä. Oli aika nostaa esille jälkiruoka.

Revin pellinkokoisen 9 valkuaisen Pavlovan kahdelle suurelle vadille ja sen seuraksi mustikoita, mansikoita, kermavaahtoa ja rahkaa. Maistoimme myös leipomaani virolaista kirjava koira –suklaakakkua.

Istuimme pöydän ääressä viisi tuntia. Kaikki saivat puhua, kaikkia kuunneltiin, kaikki nauroivat, mielipiteitä vaihdettiin – oli täydelliset juhlat! Niin ihanat!

Punaiset tulppaanit maljakossa

 

kukatKaiken minkä olin tehnyt juhlia varten, tein sillä tavalla, jonka olen oppinut omasta kodistani äidiltä. Senkin, kuinka vaihdoin kynttilät kristallikruunuihin. Juuri ennen vieraiden tuloa, poltin kynttilöiden päät tasaisiksi, kuten äiti aina opetti tekemään. Nauroin vielä ystävälleni, joka oli auttamassa järjestelyissä, että taidan olla perfektionisti, mutta en voi jättää näitä nypyjä kynttilöihin. Nää on näitä mutsin juttuja! Pakko polttaa ne pois, vaikka olis kuinka kiire!

pavloakakku

Marjoja

Ihanien juhlien merkitys sai kokonaan uuden sävyn varhain maanantai aamuna, kun siinä juhlien vielä ilmassa viipyilevässä tunnelmassa istuessani sain viestin äitini poismenosta.

Koti oli niin kaunis sinä aamuna kaikkien niiden ihanien kukkien keskellä juhlien ihanan tunnelman vielä viipyillessä huoneissa yhdessä huumavan kukkien tuoksun kanssa. Tuli tunne, että eilinen oli kaunein mahdollinen saattojuhla äidille. En koskaan tule unohtamaan sitä.

Otin ystävien tuoman ruusukimpun ja lähdin katsomaan äitiä. Hän nukkui kuin Lumikki pitkine tummine hiuksineen hämärässä huoneessa. Laitoin yhden ruusuista hänen käsiensä väliin.

Äiti ❤️

 

Toivon syvästi, että mikään lehti ei referoi tätä tekstiä millään tavalla.

 

Kommentit (24)
  1. Sanna Tuomi
    10.4.2018, 09:19

    Lämmin, lohduttava halaus Hanna ❤️

    1. hannasumari
      11.4.2018, 15:35

      Kiitos ♥️

      Hanna

  2. Miten kaunis kirjoitus, elämä kenties päättyy kuolemaan, mutta pois menneen muisto säilyy iäti, viipyy vielä pitkään ajatuksissa, kuin olisi edelleen täällä. Otan osaa suruusi.

    1. hannasumari
      11.4.2018, 15:34

      Kiitos Pirjo ♥️
      Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *