Mietteitä isovanhemmuudesta ja poikien ja tyttöjen asioista

Mulla on tänään viisi tuntia vapaata aikaa aamupäivällä. On ihana ilma ja ihan lämmintä jo aamulla. Työnsin kengät jalkaani, otin kupin kahvia ja menin pihalle katsomaan kevääseen heräävää puutarhaa. Hernepensasaidanteen juurella näin tervakukkia (mäkitervakko – aktiivinen ja tietäväinen lukija osasi korjata että kyseessä on puna-ailakki – siinä se nähdään. Miten mä mitään voin opettaa? ) joista tuli heti mieleen oma äitini Kukka-Mami. Kukka-Mami on osuva nimi, jonka yksi äidin lapsenlapsista anoi hänelle. Äitini rakasti kukkia ja opetti minut tuntemaan kaikki ne niittykukat, jotka edelleen tunnen. Kulun sukupolveen, joka ei kerännyt kasveja kesäisin, joten jos hän ei olisi niitä minulle opettanut, tuskin tietäisin niistä mitään. Kimppujen kerääminen äidille oli tärkeää jo pienenä tyttönä, enkä koskaan luopunut siitä tavasta. Ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokot vein vielä viimevuonnakin hänelle. Äitienpäiviin kuului ilman muuta kimppu valkovuokkoja, niille ei äitienpäiväruusut vedä vertoja.

Nyt kun katsoin noita tervakukkia, mietin että pian minusta tulee nanna. (Italian kielen isoäitiä tarkoittava sana nonna yhdistettynä nimeeni Hanna = nanna!)

Millaista on, kun omasta lapsesta tulee äiti? Ei aavistustakaan! Kaikki sanovat, että sekoan. Joo se on mahdollista. Kun katson nyt esikoistaan odottavaa tytärtäni ja hänen puolisoaan, jotka ovat onnesta soikeina tunnen ilon lisäksi pelkoa. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Ja samalla ymmärrän taas paremmin omaa äitiäni. Hän pelkäsi myös, en tajunnut sitä ollenkaan, mutta kai se on niin, että aina vähän pelkää lastensa puolesta. Toivoo että kaikki menee parhaalla mahdollisella tavalla.

Mami ❤️
Äitini tyttärieni kanssa Jollaksessa kotitalomme rannassa, jossa joutsenet pesivät.

Kukkia siinä katsoessani, ajattelin osaanko olla nanna pienelle pojalle. Olen kasvanut perheessä, jossa meitä oli neljä tytärtä ja itselläni on kolme tyttöä. Sitten tajusin, kuinka tyhmiä ajattelen! Opetan sille pienelle pojalle kaikki kukat, jotka tunnen! Tietenkin!

On ihanaa, kuinka maailma on muuttunut. Enää ei ole pakko pukea lapsia tyttöjen ja poikien väreihin, ei ohjata tyttöjen ja poikien leikkeihin, vaan jokainen ihmislapsi saa tehdä kaikkea kaikissa väreissä. Ja myös nanna voi tehdä sitä missä on kaikkein paras. Myähemmin sitten voimme ajella prätkillä yhdessä!

Äitini oli ihana mami minun lapsilleni. Ihan oma itsensä. Vähän originelli ja erilainen. Sillä se on minunkin pärjättävä. Olemalla oma itseni. Tutkitaan kukkia, tehdään kimppuja. Uidaanko avannossa? Ehkä! Leivotaanko? Takuulla! Kyllä on mitä odottaa!

Hanna

Kommentit (8)
  1. Mummo Espoosta
    20.5.2019, 13:02

    Hei Hanna ja kiitos kiinnostavista blogikirjoituksistasi sekä aivan mahtavista resepteistä!
    Tähän kukkajuttuusi haluan kommentoida sen verran että ainakin tuo kuvassa oleva punakukkainen kasvi on puna-ailakki. On kyllä samaa näköä kuin mäkitervakossa. Puna-ailakki kukkii näin alkukesästä,
    mäkitervakko myöhemmin. Onnellista isoäitiyttä sinulle! Minulla asiasta on jo 2,5 kk kokemusta ihanan pikku Linnean isoäitinä.

  2. hannasumari
    20.5.2019, 13:30

    No niin Mummo Espoosta,
    Mä niin arvasin että jotenkin pieleenhän toi menee! 😂
    Minä korjaan – kiitos!
    Kiva kun jaksat lukea mun juttuja! ❤️
    Hanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *