Hanna Sumari
Hanna Sumari

Mitä vit…?!

Kuulin pitkästä aikaa lauseen, jonka tarkoitus on minulle tyystin hämärän peitossa. ”Ai, sulla on vain tyttöjä, etkö saanut yhtään poikaa?”

Olimme liikkeellä yhden kolmesta tyttärestäni, Carolinan, kanssa ja selasimme yhden viehättävän vaateliikkeen tarjontaa. Aikomukseni oli ostaa tyttärelleni syntymäpäivälahja. Se jäi ostamatta. En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Päädyin nauramaan.

Itse synnyin kuopuksena perheeseen, jossa jo oli kolme tytärtä. Me neljä ja äiti olimme isän ylpeyden aiheita, joita hän esitteli mielellään ja oli polleana katraansa keskellä kuin kuningas. Perheen sisällä ei koskaan käyty mitään keskustelua tyttö/poika -akselilla, mutta silloin tällöin vanhat ihmiset saattoivat taivastella samaa asiaa. Vain tyttöjä. Oi oi. Isä ja äiti sanoivat aina, että meille pojat valitaan ihan erikseen ja viittasivat tällä siihen, että tuomme poikia perheeseen avioliiton kautta. Muistan kuitenkin, että oli se vähän noloa seistä siinä, kun ei ollutkaan se sukulaistädin toivoma poika. Minähän olin kuopuksena se viimeinen oljenkorsi. Mutta isä (me sanottiin kyllä faija, ja on kamalan hankalaa kirjoittaa isä, kun puhun hänestä) nautti meistä, samoin äiti. Siitä ei ollut pienintäkään epäilystä. Meillä ei myöskään ollut mitään sellaisia asioita, joita emme olisi voineet tehdä tyttöinä tai mitä olisi tyttöyden tähden pakko tehdä. Pois sulkien asiat, joita hieno nainen ei tee. Niihin kuului mm. se, että hieno nainen ei polta tupakkaa kävellessään tai syljeskele. Miehet voivat luultavasti tehdä niitä molempia.11119519_10153321323382679_3644439543240304012_n

Mietin miksi joku haluaa sanoa niin. Vähätellä kolmea tervettä upeaa nuorta naista. (Myyjätär tietää heidät kaikki, mutta ei ollut koskaan nähnyt nyt mukanani ollutta keskimäistäni) Eihän heitä voi vähätellä. Ei millään mittarilla. Se, että on saanut kolme tervettä lasta on lahja, ajattelin ja pam – silloin muistin. Naisella ei ole lapsia lainkaan ja hän on lapseton tahtomattaan. Eli piikki joka yritettiin iskeä minuun ja siinä ohessa tyttäreeni, ponnahti käsittelemättömästä surusta, pettymyksestä, kateudesta ja katkeruudesta. Ikävää. Olen pahoillani hänen puolestaan.

Anteeksi pyytäminen, vaikka kuinka myöhään jälkikäteen, on hieno tapa. Joskus jos huomaa vaikka päiviä, viikkoja jopa vuosia jälkeenpäin, että on ollut idiootti, sitä kannattaa pyytää anteeksi. Ja se on myös aivan helppoa siinä vaiheessa, kun asian on käsitellyt.

Muuten en ymmärrä koko ajattelutapaa, että maassa, jossa tytöt ja pojat perivät vanhempansa tasapuolisesti, olisi mitään eroa siinä onko lapsi tyttö tai poika. Tuntuu täysin naurettavalta edes ajatella sellaista. Sama koskee sitä ihmeellistä ajatusta, että esikoisen asema olisi jotenkin mojovampi, kuin järjestyksessä myöhemmin syntyneiden. Sitäkin näkemystä löytyy edelleen.

On mahtavaa, että olen saanut kolme lasta. Heistä on suunnattomasti iloa ja ihmetystä, olen heistä järjettömän ylpeä ja he tuovat elämääni huippujuttuja, uusia asioita ja ajatuksia.

Elämänpolut ovat niin erilaisia. Kukaan ei selviä ilman haasteita.

♥️

Aurinkoa päivään

Hanna

Kommentit (7)

  1. Hannam

    Niinpä. Meillä on kaksi ihanaa aikuista tytärtä, heidän ollessaan lapsia, varsinkin vanhemmat sukulaisnaiset kehottivat kolmannen tekoon, jos saataisiin sukuun perijä! Minua hatutti ja useimmiten vastasinkin, että en uskalla kolmatta tehdä jos sattuisi huono tsägä ja sieltä tulisikin poika. Minä en halua itselleni yhtään miniää vaan ainoastaan ihania vävypoikia! Menivät hiljaiseksi ja samat naamat eivät enää pojantekoon kehottaneet.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.